Voi veljet! Teräpakkauksen takapuolellakin kerrotaan mikä on haritus. Siinä HVA:n ALKUPERÄISESSÄ HARITUSRAUDASSA ON MITTALOVI, jolla voi harituksen mitata, mutta se on armottoman hidas käyttää, sopii hypistelijälle.
Ja artolle, joka ei koskaan sahaa terävällä terällä 1 mm:n haritus = terän paksuus + 2 mm.
Jokaisen pitäisi tajuta niin yksinkertainen asia, että kaikkien hampaiden pitää olla omassa rivissään ja jo 5 sadasosaa tekee leikkuusta epätasaisen ja täristävän. Luultavasti katkaisee akselin tai rikkoo kulmavaihteen.
Viilatkaa moottorisahan leikkuuhampaat eripituisiksi.
Taikka vaihtakaa kuluneeseen ketjuun yksi uusi leikkuuhammas.
Ei se, että on hullu, ole häpeä, mutta se, että on tyhmä, on sitä.

Kokeilin kerran harittaa sellaisella viilaan yhdistetyllä raolla. Ei se mitään kestänyt. Kolme kunnon vääntöä ja alkoi harittaa tuo työkalu. Palautui kauppiaalle, joka silmät ymmyrkäisenä katsoi kuin ihmettä. No rahat sain takaisin.

Tämä jälkeen olen harittanut viilapenkissä. Terä siis irti rsahasta ja hammas sopivasti leukojen väliin ja väääääntöööö. Tulee sopiva kun ilmaa näkyy hampien välistä. En ole tosin mitannut ihan kympilleen tuota haritusta, mutta sen verran kierrän terää, että on suunnilleen samoin kaikki.

Metsässä harituspenkki tehää niin, että vyötärön korkeudelta sellanen reilumman kokoinen puu kahdella viistoon sahauksella puoleenväliin. sit siihen jää sopiva kolo mihin nostaa saha ja alaspäin kääntää vaikka lukkopihdeillä. Sen verta korkee et saha mahtuu lepäämään siinä kahvat alaspäin. Silmävarainen tatsi löytyy siihen ajastaan, turhaa ressata sadasosamilleistä, tuollanen pien vaihtelu tulee jo oikenemisesta.

Joo eipä ole hifistelylle tarvetta ja teoreettiselle terätekniikalle vielä tarvetta 30:n jälkeenkään metsissä. Voihan niitä teriä hipelöidä viilapenkissa ja sen jälkeen voi olla, että ensimmäisen minuutin jälkeen joudut kunnostamaan sen metsässä kuitenkin.

Ihan hyvä, että kaikki saa takuuvarmasti tarpeeksi terävän terän. Se on kuitenkin vain pieni osa, tekniikka, ulottuvuus ja vääntö ratkaisee miten nopeasti puut kaatuu keneltäkin. Mitä parempi saha, sitä paremmat mahdollisuudet käyttää eri tekniikoita. Ja kun tehdään kaatokoloja niin pitää myös muistaa, että leikkaslujuus on vinoon sahattaessa suurempi kuin kohtisuoraan syitä vastaan.

Käytännössä isompi terä yltää 12 mm syvemmälle puussa, eli se sama vaikutus saadaan, kun isommissa puissa nosteraan kannon korkeutta vaikkapa puoli metriä. 200 millisellä terällä vääntö on parempi!
Itse asiassa hieman paksumpaa puustoa sahattaessa sen ei ole niin väliä, vaikka terä olisikin piemenpi, mutta ohutta ja tiheää pusikkoa on paljon nopeampi sahata, kun isompi terä osuu helpommin.
Kun täällä aina vaahtoatte tuosta järeästä puustosta, niin millaista terää te käytätte tukkimetsässä?
200 millisellä terällä katkeaa kahta puolta sahatessa 150 millinen runko.
Jos se ei riitä, ollaan väärään aikaan väärässä savotassa.
Myönnän kyllä, että tylsällä terällä kun joutuu sahaamaan, kaipaa löylyä lisää, mutta sen puuttuessa kannattaisi opetella terän kunnostusta. Ja teroitusväli ei todellakaan ole viikkoa, vaan joka tankille.