Omatoimisesti metsää hoitavan ykköspyssy on kevyt ja ketterä, sekä mahdollisimman pienikulutuksinen. Hyvä ergonomia on tärkeää. Voimaa on jokaisessa ihan riittävästi taimikon hoitoon. Tällä reseptillä syntyy hyvää jälkeä ja tuottavuus on kohdallaan.

Kyllä minä olen nuo pahastikkin kiveen osuneet terät kunnostanut. Rälläkällä piikistä reilusti pois ja sitten viilapenkissä viilalla uusi purupiikki. Sitten jako kohdalleen ja eikun menoksi. Kun homman opettelee niin ei kauaa vie ja ihan toimiva terä siitä tulee.

Korpikuusen filosofia toimii ihan hyvin kun vaan menee sinne taimikkoon riittävän aikaisin eikä päästä tuuheeksi, niinkuin joillekin on käynyt :). Kulutus ei ole ongelma, mutta jos ergonomia on huono, niin jää sahaamisen ilo aika vähälle ja se on sentään iso osa koko hommaa.

Kysymys ei olekaan polttoainekuluista, vaan tankillisen kestosta. Sillä, tankkaatko tunnin vai kahden tunnin välein on merkitystä työn sujuvuuden ja tuottavuuden kannalta.

Siitä tietysti lähdetään, että taimikot hoidetaan ajallaan, mutta eipä ole voima loppunut 45 kuutioisesta sahasta hoitorästejäkään tehdessä. Hyvät säädöt, terä ja sahaustekniikka kunnossa niin hyvin pärjää pienemmälläkin sahalla.