Ostin stihl 460 sahan v.2011, ja heti uutena vaihdoin siihen isomman terän ja tietenkin sektorisuojan ja hyvin on yhdistelmä toiminnut.

Kaikennäköisiä ja -kokoisia taimikoita olen sahannut jo yli 200 ha kyseisellä sahalla, mitään muuta kuin teriä ei sahaan ole tarvinnut vaihtaa jopa tulppa on alkuperäinen.

Saha(460) on kevyt ja ketterä, kiihtyy nopeasti isollakin terällä, on herkkyyttä, vääntöäkin riittävästi ja pieni bensan kulutus 1h30min tankki urakalla.

490 on hitaampi kiihtymään ja kankeampi käännellä tiheikössä ja mottorin suuremman painon takia pidettävä valjaissa taemmissa(ettei terä haukkaa maata) reijissä on terä muutaman sentin kauempana sahaajasta ja vaikuttaa näin käsiteltävyyteen.Vääntöä on enemmän.Tankki kestää saman 1h30min, mutta on 2,5 dl suurempi.Loppupäivästä sahan suurempi paino alkaa tuntumaan hartian seudulla

Jos näistä kahdesta pitäisi valita niin, pikkuveli olisi se joka palstalle mukaan mielummin lähtisi, mutta jos mettä alkaa olla pinotavaran kokoista niin sitten 490.

On sääli että tämä sinänsä aiheellinen/tarpeellinen foorumi ammattilaisille menee leikiksi muutaman pellen takia.

No niin. Ensimmäinen 490-päivä takana. Pikkasen vajaa 9 tehollista sahaustuntia tuli. Meni ensimmäinen tunti naapurin kanssa rajaa porkatessa ja muuten tutustuessa. Mukava heppu. 🙂

Mutta asiaan. Raivattavat olivat pihlajia ja hiukka rannetta paksumpia leppiä, toki valtaosa ihan tikkuja. Vekotin kolmio-asentoon, pari nykäystä ja käynnissä ollaan. Vispilä valjaisiin ja nysväämään. Kyllä katkee, ihan helposti. Yhtään ei tartte huudattaa eli puhtia on tarpeeksi.

Paino tuntui alussa, mutta loppupåivästä työn sujuminen oli sitä luokkaa, että pieni lisäpaino ei enää haitannut.

Tankki on sen verran tilava, että jano iskee ennen kuin bensa loppuu. Myös kiveen sahaaminen lopettaa leikin melko tehokkaasti ja bensan sijasta huoltopaikalla pitää olla vettä ja viila. Muutaman kiviosuman jälkeen viila tuli pysyvästi mukaan.

Tauolla vekottimen sai kevyesti käyntiin ensimmäisellä nykäisyllä, ei tarvinnut kääntää kolmioasentoon, antoi olla vaan I:ssä. Aina lähti ekalla. Bensana oli Nesteen 4T pienkonemittaribensa +täyssynteettinen 2T-öljy 2% seoksena. Sit vielä, tää on CM eli ei tartte/ voi säädellä mitään.

Ennen sahausta annoin koneen käydä tyhjäkäyntiä 1,5 minuuttia, josko vaikka kalibroisi jotain, en tiedä, mutta silti.

Yhteenveto: ihan käypänen kampe. Jääkaapin tarkistin, ennakko-odotuksista huolimatta eväsleipien päällä oli edelleen vaan voita, Ammattimies, missä meni pieleen?

Juu. Lasse, kalibroinnin tein juurikin noin. Kiitos tarkennuksesta.:)

Intoa oli, mutta kiviosumat syntyivät kaikki siten, että päästin sahan toisesta kahvasta irti ohjatakseni kaatuvaa puuta ja silloin terä osui hidastuvalla vauhdilla kiveen kevyesti. Mäki, jossa raivailin oli paikoitellen kivistä ja täytellinen suoritus, johon vain Ammattimies pystyy, olisi tarkoittanut terän pysähtymisen odottelua ja työtahdin hidastumista. Kaipa tämänkin välttää kun opettelee tekniikkaa, jossa mulla nöösinä on vielä opeteltavaa 🙂

Miksi teen vauhdilla johtuu siitä, että mulla menee edestakaiseen ajomatkaan 4 tuntia ja jos jotain haluaa saada aikaiseksi, niin on vaan painettava menemään. Mä meen aina tuonne ainoastaan hommiin, en kahveja keittelemään ja kuukkeleita oottelemaan taikka sammaleita tutkimaan 🙂

”Voitelu koneelle on vakio riippumatta ryntätyksistä. Se sama bensamäärä sieltä läpi menee kun tankillinen ajellaan. Väittäisin jopa että lyhempi-ikäinen on täysillä rynkytetty kone.”

Totta, mutta jos matalilla kierroksilla tankillinen kestääkin 1.5 h sijasta 2,5 h, silloin kokoajan pyörineestä sahasta on mennyt samassa suhteessa läpi öljyä 😉
Ja mitä vähemmän menee öljyä tuntia kohden, sitä ohuempi kalvo on laakereiden pinnoilla. Ja matalammilla kierroksilla laakerikuulien pintapaine on vielä kovempi kuin normaaleilla maksimitehon työkierroksilla (ei siis maksimikierroksilla).