Yhdessä pienessä Pölkyn päätehakkuu-kaupassa oli firman moton tekemien tukkien raakkiprosentti lähes 5.Nämä raakit oli vähennetty myyjän tilistä eli niistä tukeista maksettiin kuidun hinta.
Onko tämä käytäntö yleinen muidenkin firmojen puukaupassa?
Suuri ongelma on sahan kyky ”säätää” raakin syntymistä. Tarvittaessa voidaan tulkinnanvaraisia laatuvaatimuksia kiristämällä lisätä raakkia ja parantaa sahauksen jalostusarvoa. Käytännössä myyjä ei tätä pääse mitenkään valvomaan. Tuntuu koskevan etenkin välityspuuta.
Ongelmaa pahentaa jos pikkutukki/parru menee samalle sahalle. Raakkitukki siirtyy käytännössä pikkutukkin tai parruun, koska näillä löyhemmät laatuvaatimukset. Sama raaka-aine ja samaan osoitteeseen alle puoleen hintaan.
Sattuipa nimittäin viimeisimmässä hakkuussa että harvennus alkoi ihan mukavasti ja koneketju teki tukkia totuttuun tyyliin ja laatuun, tukkia odotetusta ja hakkuu vaikutti menevän hyvin. Kesken hakkuun saha ilmoitti hurjista raakkiproseinteista ja kokenut motokuskikin oli yhtä suurta kysymysmerkkiä. Raakit maksettiin tukkina (pystykauppa, tukit välityspuuta sahalle), mutta ei yllättäne että loppuhakkuulle tukkimäärä tippui reippaasti. Samaan aikaan pikkutukin määrä ampui ylös. Lopputulos myyjän kannalta surkea, takkiin tästä säädöstä tuli arviolta lähemmäs 10% kauppasummasta. Parempaan markkinatilanteeseen olisi tullut isompi tili samoilla laatuvaatimuksilla ja sopimuksilla. Mielivaltaista!
Laadullisesti keskinkkertaista heikommissa leimikkoissa antaa ns. käsiajo paremman pituuskatkonta tuloksen kun automatiikan varassa ajo, silloin vähenee kouran siirtely paikaltaan ( jatko ja pakitus ), tämä korostuu varsinkin kesähakkuussa.
Tuossa masan kirjoitus joka tarvitsee hieman tarkennusta. Motolla ei ajeta mitään tavaralajia käsisyötöllä. Ajo tapahtuu aina automaattisesti sahauksen jälkeen. Syöttönopeus on n 5 m / s. Motokuski vain katkoo syöttöä jos havaitsee vikaisuutta ja muuttaa tarvittaessa toiseksi katkontapituudeksi ja tarvalajiksi. Suuremmat oksat voidaan ajaa siten että karsimateriä raotetaan ja käsisytötöllä runtataan yli ja sen jälkeen automaattisyöttö taas päälle. Jos kokoajan ajetaan käsisyötöllä niin mittaan ajo on tosi vaikeaa. Moto automaattisesti jarruttaa ennakkoon syöttönopeutta kun oikea mitta lähestyy ja sen vuoksi ei tule ohiajoja.
Nimimerkki savo´ttamies laukoi 8.6. yleispätevän totuuden raakkiasiassa. Käytännössä aina niin moton kuin metsurinkin tekemänä tulee raakkia tukkikasaan ja tukkikelpoista tavaraa menee kuitukasaan. Muunlaista totuutta ei yksinkertaisesti ole, vaikka esim. suorittavan portaan puheista ainakin minä saan kokolailla muun käsityksen. Ammattitaito, hakattavan puuston laatu ja tietenkin myös ylitiukat taksat ratkaisevat, kuinka paljon tuota ”siirtymää” puoleen ja toiseen tulee.
En nyt mene yksityiskohtiin, mutta otanpa esimerkin. Tein jokin aika sitten erän koivutukkeja. Raakkiprosentti oli 0, … Vain yksi pölli ei täyttänyt kriteerejä. Hakatun määrän perusteella oli helppo päätellä, että raakkitukin pituus oli 34 dm. Mitä ilmeisimmin ko. tukki oli joltain sivulta alle minimipaksuuden.
Hakatut koivutukit eivät olleet omalta tilalta, koska en ole eläissäni omistanut aariakaan metsää. Siitä huolimatta otin koivutukin mahdollisimman tarkoin talteen tekemällä tyvilumppeja, jonkun välilumpinkin, tyvestä kuitupöllin, kuitupöllin tukkien välistä jne. sekä käyttämällä kaikkia sallittuja pituuksia. En hakannut urakkapalkalla, vaan korvauksen sain ”muulla tavalla”.
Myönnän, että on helppoa olla ”pollea”, kun pystyin nollalla alkavaan raakkiprosenttiin. Valitettavasti on toinenkin totuus. Aivan varmasti näin pienellä raakkiprosentilla, siitäkin huolimatta että otin tukkiosuuden omasta mielestäni viimeisen päälle talteen, vanerikelpoista tavaraa on mennyt kuitupinoon. Kuinka paljon sitä on! Sitä on mahroton sanoa. Se kalvaa omaatuntoani hautaan asti!!!!
Olimme maatalousoppilaitoksen oppilaiden kanssa harjoitustyömaalla tukkimetsässä. Pohja oli melko viljavaa ja puusto oli erittäin hyväkasvoista viljelymännikköä.
Sinä talvena oli kohtuuttoman kireät mitta- ja laatuvaatimukset.
Oppilaitoksen kenttämestari ja aputyönjohtaja olivat teettäneet oppilailla tukkeja ja teettäneet kaikista puita, jotka olivat riittävän järeitä tukiksi.
Aluksi kävimme läpi laatuvaatimukset ja niiden mukaan toimien lähes kaikki ”tukit” menivät raakiksi.
Homman tiimoilla syntyi suorastaan riita, kun kenttämestari Huohotti, että ”Eihän täältä sitten tule tukkeja lainkaan”.
Kun puut ovat monivääriä, lenkoja ja liian suurilla oksilla varustettuja, niin ei niistä saa kelvollisia tukkeja vaikka kuinka touhuaisi.
Motomitassa on yksi hailea, vaikka tukki menisi sahalla raakiksi. Mutta jos kuitua menee sahalle ja sahataan, niin siitä pitää myyjän saada tukin hinta.
Jos ”ostaja” tekee tukiksi kelvotonta tavaraa, niin se lienee ostajan tappio.
Nykyisissä motoissa on kohtuullisen hyvät mittalaitteet ja ohjelmistot, kuten olemme saaneet lehdistä lukea mm. Ponssen osalta. Olisi siis teknisesti täysin mahdollista erottaa puutavaralajittainen mittaus ostajaa varten ja rungoittainen mittaus myyjää varten. Ts. myyjä saisi tilityksen rungon osien pohjalta: raakki, tukki, kuitu. Tukkiosaa voisi vielä haluttaessa jakaa eri tukkilajeihin ja laatuluokkiin. Suuntaa antavan laatuluokituksen saanee rungosta sen läpimitan ja oksien määrän pohjalta automaattisesti?
Mites tuon raakin tilityksen käy kun suurinosa raakeista selviää vasta tehtaalla ? On totta että jotkin tahot tekevät lajisiirtymää raakkitukeista, kun listat tehtaalta saapuvat. Mutta motolta suoraan ei raakkilistaa voi saada kun sellaista tavaralajia ei ole olemassa. Toisaalta motohan ei tarkoituksella raakkia tee vaan se tulee silloin kun vikaisuutta ei ole huomattu. Kyllä nytkin myyjä saa halutessaan katkontalistan ostajalta kun vain pyytää. Kun moto lähettää prd-tulosteen tehtaalle (ostajalle) niin siinä tulee samassa tuo katkontalista.
Kuten olen aiemmin kertonut niin nykyään ei juurikaan tukkiosaa laatuluokiteta A – C – tukkeihin. Ne ovat poikkeuksetta samaa tukkia kaikki mutta katkontalist siitä muodostuu joka prd:n mukana.
Eli taitaa kaikki tulosteet olla saatavissa jota Anneli pyysi.
No eipä ole tuollaista tilannetta vielä tullut että ostaja määrää tukkien teon kuiduksi. On sitten ollut tuulenkaato tai muuten huonolaatuinen leimikko. Tuulekaadot tehdään ihan normi apteerauksella kunhan vain ne ovat tuoreita eikä kuivaneita. Heikkolaatuista leimikkoa ei voikkaan tehdä muuksi kuin kuiduksi jos laadut täyttävää tavaraa ei lähde.
Koko ajan kalastellaan tiettyjä mittoja. Sen vuoksi jää usein latvakuituun jopa lähes neljä metriä tukiksi kelvollista laatua.
Tottakai firma puhaltaa koko ajan MOTO-kuskin ja yrittäjän niskaan, että raakkia ei saa tulla. Jos ei yhtään tule raakkia, on tukkia mennyt kuituun – se on takuuvarma juttu.
Toisaalta heikkolaatuisista puista ei pidä väkisin yrittää tukkia. Myrskytuhipuut eivät käytännössä ole sahapuiksi kelvollisia, ellei ole kyse todella järeästä puusta.
Me sahasimme kerran Kotkan seudulla ”kuuden tukin mäntyjä”: -Tyvitukki ja latvatukki olivat ehjiä, Kaikki välitukit olivat jo niin pahoilla sydänhalkeamilla, että ei kestänyt lankkuina. Tuuli, joka puhalteli siellä mereltä, oli taivutellut ne rikki, vaikka puut olivatkin nätisti pystyssä.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.