Asta-myrskyn korjaaminen oli Konnevedellä sen luokan ponnistus, että etusijalle asetettiin silloin yksityismaiden korjuut. Rantojensuojelualue jäi vähemmälle ja kyllä silloin esitettiinkin huolta siitä, että korjaamatta jääneiltä alueilta leviää kuoriaisia. Mitään katastrofia ei kuitenkaan tullut, vaikka suurin yhtenäinen suojeltu myrskytuhoalue oli 150 hehtaaria. Tämän selittänee juuri se että normaaliaikoina ötökkälakia noudatetaan säntillisesti. Toinen selitys saattaa olla se että myrsky tapahtui heinäkuun lopulla, jolloin puut ehkä ehtivät kuivua sen verran että ne eivät enää seuraavana keväänä tuottaneet isoa määrää kuoriaisia.

Kun ötökkötuhoissa ollaan, niin nostetaan nyt esiin myös taimikonhoitotyössä joskun syntyvät kaarnakuoriaistuhot, kun kaadetaan havupuuta, jonka tyvessä on jo kaarna. Kyse lienee yleensä männystä. Kun sellainen mänty kaadetaan ja jätetään metsään, niin se hoituu itsestään, koska siinä on oksat ja neulaset. Se kuivuu ja kuoressa ehkä syntyneet toukat kuristuvat hengiltä. Kantoon kuitenkin jää elämän-nesteiden virtausta niin, että siellä ötökät pärjäävät. Kannot siis pitää kuoria / aisata.

Samaa suositellaan hiemankin paksummille kuusen kannoille.

Kaarnakuoriaisten kohdalla ei puhuta kannon pinta-alasta, vaan siitä, onko siinä kaarnaa vai ei. Kun kaarna on riittävän paksua, munat kehittyvät kosteassa ja lämpimässä nävertäjiksi, jotka lemtävät latvuksiin, jotka näkyvät taivasta vasten, siis ei kovin kauvas.Siellä jo yksi vuosikerta vie puustosta kymmenen vuoden aikana 50 % lisäkasvusta, joka esim Jeessin huippuhyvin hoidetuissa metsissä olisi puolet 22,5 kuutiosta / v. eli 11,25 kiintoa /v- = tappio 112,5 kiintoa / ha kymmenen vuoden periodilla.

Siellä vahinko ei toki raapaise köyhää, mutta täällä sisämaassa se olisi paikallisille iso menetys.

Ainakin täällä on sahojen, rautatieasemien lastausraiteiden, puutavaraterminaalien ym – missä on käsitelty kaarnapäällistä havupuuta – ympäristön latvuksissa nähtävissä tuhojen jäljet.

Aikoinaan – Kun tein opinnäytteenä seminaarityötä aiheesta, tuli työtä tarkastamaan metsänhoitaja Porista. Hän kauhisteli nävertäjätuhon voimakkuutta, vaikka kohde oli vain metsäautotielinjan hakkuun aiheuttama. Noin 150 metriä leveä ja kolme kilometriä pitkä soiro.

Oli toki hyvä nävertäjäkesäkin sattumalta.

Juu. Aletaan vaan kuoria raivausalueiden kantoja. Mitähän muuta mukavaa vielä keksittäisiin? Olisiko varmuuden vuoksi kuorittava myös hakkuusta jäävät järeämmät kannot? Suoritetaanko kuorinta puhtaaksi, vai riittääkö puolipuhtaaksi? Riittääkö kannon maanpäällisen osan kuorinta, vai onko juuretkin kuorittava? Tehdäänkö kuorinta manu-, vai konetyönä? Kärsiikö jokin tärkeä ötökkä tuosta kuorimisesta enemmän, kuin siitä on hyötyä tuhojen estämiseksi? Kysymyksiä riittäisi…. Oh hoijaa.

Kannoilla lienee suurempi merkitys tukkimiehentäin lisääntymiseen kuin kaarnakuoriaisiin.