01.01.2016 edellä, asiaa mittauksesta.
Se voi olla vähän sama vaikeus teollisuudella kuin metsänomistajalla, ettei luoteta.
Puukaupan ja korjuun eriyttäminen ei pitäisi olla mikään ongelma. Ongelma ei pitäisi olla myöskään mittauksen yhtäläistäminen. Onhan se aika uskomatonta, että teollisuus pidättää hakkukonemittauksen omana monopolinaan ja ei hyväksy sitä metsäomistajien vastaanottomitaksi.
Jos uusien määräysten mukaisella mittalaitteella ja menetelmällä saadaan mittauksen tekninen puoli ja sen valvonta kuntoon. Se ei kuitenkaan estä kokonaispuustoon kohdistuvia puutteita. Sen lisäksi, että mittausta ja sen luotettavuutta kehitetään ja se, että puukauppaan ja korjuuseen liittyy korruption ohella myös pöllimistä, on mittauksen valvontaan kiinnitettävä entistä enemmän huomiota. Mm. ennakkoon tehdyillä puukaupan perustana olevilla arvioilla puumääristä, ei liene juurikaan juridista merkitystä.

Onhan suomen metsäomistajien valoisa tulevaisuus siinä että tuotetaan perhanasti huonolaatuista mäntykuitua hintaa 14 € / motti. Sitä kun kasvattaa 10 mottia vuodessa, saa jopa 140 € :n tulon vuotta kohti.
Hyvälaatuisen männikön kasvattamisessa ei tietenkään ole mitään järkeä, vaikka sekin kasvaa 10 kuutiota joka vuosi.
Kun sshen männikköön tekee ensiharvennuksen silloin, kun päävaltapuut ovat max 14 cm D 1,3, iskee runkoluvun 800 r / ha:iin, pystykarsii parhaita runkoja 400 kpl / ha ja lannoittaa. Kasvu ohjautuu silloin vain noihin 800 runkoon.
N. 15 vuoden kuluttua harvennetaan karsimattomat puut pois, ne ovat siinä vaiheessa n. kuution puita (yli 20 cm D 1,3) – ja lisälannoitusta.
Pian puut ovatkin yli 40 senttisiä ja voidaan alkaa myymään niitä.
Firmat, joilla on viilun höyläystä tai sorvausta, kilpailevat tukeista. Samoin erikoissahatavaraa tuottavat yksiteräisellä sahaavat.
Pieni linjasahakin voi kiinnostua, jos erä on riittävän suuri.
Tuollaiset tukit kiinnostavat myös puusepän teollisuuden sahaajia, koska oksattomasta 100 mm:n laudasta saa enemmän rahaa kuin 50 x 150 mm:n US soirosta.
Suomen sirkkelisahat sahaavat kaupallisesti yli 2 miljoonaa kuutiota joka vuosi. Suuri osa siitä on erikois-sahattua tilaustyönä tehtyä tavaraa, jota ei suursahoilta saa.
Esim Stamwarea sahaavia sahalaitoksia on suomessa erittäin vähän. Samoin ratapöllejä ei suursahat sahaa.

Aivan, MTK:n pitäisi toimia vastavoimana, mutta eihän MTK niin toimi, vaan se toimii edelleen alisteisena vastavoimalleen, eli teollisuudelle ja on ollut hyväksymässä lainsäädäntöön vapaan kilpailun estäviä rajoituksia. Niitä on nyt poistettu lainsäädännöstä, tullut voimaan tämän vuoden alusta, mutta tiedossa ei ole, pyrkiikö MTK avaamaan vapaan kilpailun puukaupan ja korjuun markkinoilla. Osuuskunta ja osakeyhtiö pohjalta se on nyt mahdollista.
Pystykaupan järjestelmä on hyvä järjestelmä, se toimii oikein hyvin. Se toimii teollisuuden monopolina, mutta siinä on se pieni ongelma, joka sulkee metsänomistajat ja muut vapaat kilpailijat sen ulkopuolelle. Luulisi tällaisen ongelman olevan jollain tavalla yhteen sovitettavissa, ettei hyvin toimivaa järjestelmää tarvitse lähteä, ainakaan logistisesti kovin paljoa muuttamaan.

Hyvä Miisu 🙂
Monesti vähätukkaiselta kysytään, että mihin tukka on lähtenyt?
Vastaus siihen on, että tukka ja järki ei asu samassa päässä!
Seuraava kysymys koskee sitten meikäläistä:
– kumpi lähti ensin 🙂