Jätkä pätkät vedättelee osin asiaakin mutta tuo ettei löydy jokalajin ostajia ei kyllä pidä paikkaansa. Minulla ei ole yhtään metsänomistaja-merkattua kasaa jäänyt koko puunmyyntihistoriani aikana. Ja kaikista olen hinnan saanut. Yhdeltä ostajalta.
Ja kyllä ne suomessakin ikkunapokat kestää useita vuosikymmeniä. Turha tuota soopaa on höpistä. Kai se on enemmän ikkunan rakenteen hengittävyydestä ja ulkopinnan säänkestävyydestä kiinni. Kotona tässä Pihla-ikkunat ja ensimmäisen kymmenen vuoden jälkeen ei käytännössä mitään mikä erottaisi uudesta.

”Mekin toimitamme tällä hetkellä tukit sahalle männyt toiselle ja kuuset toiselle, kuidut menee Ensolle tai UPM:lle parrut menee liimalevyteollisuuteen. Kyllä tämä vaihtokauppa on ihan tätä päivää.
Lähetetty: 22 min sitten
Lähettäjä: Metsuri motokuski ”
Iät ja ajat ovat yhtiöt vaihdelleet puutavaralajeja, mutta sekin johtuu vain siitä, että ne ostavat koko leimikon kerrallaan
Etupäässä kuitenkin tukeista suurin osa menee omille laitoksille, vaikka esim. männyllä on tyvitukeille omat mittavaatimukset ja ne kärrätään sahoille, jotka sahaavat vain sitä, välitukeille on omat sahansa ja niillä omat mittansa, latvatukeille samoin. lisäksi parrut ja Pylväät, ratapölkyt ja sorvipuu, sekä erikoistyvet.
Samoin kuusille ja koivuille on omat tekijänsä ja lajikkeensa.
Millään yhtiöllä ei ole kaikille näille omia tuotantolaitoksiaan.
Kuitenkin yhtiö maksaa männystä männyn hinnan ja myydessään erikoispölkkyjä muille, hinta onkin aivan toinen. Olisi puuntuottajan etu, jos hän saisi tuottamastaan erikoispuusta erikoispuun hinnan, eikä se sujahtaisi veroparatiisiyhtiön tilille.
Jees-miestä pyytäisin paljastamaan saksalaisten salaisuuden: Kuinka ihmeessä he pystyvät maksamaan kantellista jopa lähelle tuhat euroa kuutio ja tekevät siitä ikkunanpokia, kun suomalaiset tekevät ”yhtä hyviä” pokia tavarasta, jonka hinta satamassa olisi 220 euroa kuutio?
Kun katsoo suomalaista Bulkkipokaa, niin sen poikkileikkauspinnasta pitäisi tyhmenpäänkin päähän upota, miksi se ei kestä. Tiedän, että syyksi selitetään suomen hirmuista palkkatasoa, joka on lähes puolet saksan vastaavasta, mutta saksassa turkkilainen työläinen katsoo, miten päin palikka pannaan kutteriin, kun pokien kehyksiä höylätään.
Se on ihme juttu, mutta edes sama maali ei pysy suomalaisessa pokassa, joka sakemannin vastaavassa on ehkä satojenkin vuosien kuluttua.

Ikkunakantellin sahauksessa on vielä yksi jippo. Kuvitellaan, että tukista sahataan neljä noin neliskulmaista ”parrua”, sanotaan vaikka 90 x 90 mm. yhteen nurkkaan yritetään saada vajaata – max on 12 mm.
Siihen vajaaseen jyrsitään pykälä lasia varten, jolloin vajaa häipyy. Vuosilustot tulevat siis alimmassa kapulassa noin nurkasta nurkkaan ja olkosivussa ne ovat alaviistoon, jolloin vesi valuu ”tippanokilta” toisille.
Tietenkään vuosilustot eivät saa olla yli 3 mm.
PS. Parrun koon nykäisin hilseestä kuin Aleksanteri Stubb.
Tehdään myös liimakantellia, joka liimataan kolmesta osasta.

Eihän piensahureiden toiminta maassamme ole mitään verrattuna Hybridihaavan kasvattamiseen myrkyttyneillä mailla.
Toimivia sirkkeleitä suomessa on vain parituhatta ja kokonaismäärä vaatimattomat 5000 kpl.
On luonnollisesti toisarvoista puhua männyn laatutyvestä, josta voidaan maksaa 100 – 200 euroa kuutio ja silti tehdä sievoinen tili, kuin viritellä paimenpoikalankoja ympäri metsiä lahojen haavanronttojen ”turvaksi”.
Jos suomessa halutaan metsätaloutta kammeta ylöspäin ahdingosta, on kaikki hyvin tuottavat aikeet syytä ottaa vakavasti.
Tiedätkö – jeesmies, mikä ero on kuutiolla sorvivisaa ja kuutiolla haapaa? V = n 1500 euroa!

Olen jessen kanssa samaa mieltä. Ikkunapoka ei nyt ole sellainen tuote, joka korjaa meidän puunmyyntiongelman jos sellaista edes onkaan. Tuo tiheäkasvuisen ja oksattoman puun ongelma on hoidettu liimapuulla jo ajat sitten. Liimapuulla saadaan jos samat vääntymättömyys ja kestävyys lukemat kuin tiheäkasvuisella ja oksattomalla tavaralla.

Nuo jätkän esille ottamat asiat ovat vain niin mitättömiä ongelmia että niillä ei nyt koko myyntiorganisaatio kannata tuomita. Hyvä yritys kuitenkin. Tuo on vähän kuin poliitikoiden puheet. Puhutaan muutamista miljoonista euroista jotka ovat kuitenkin promilleja koko Suomen budjetissa. Niitä on kuitenkin varmaan kuulijoiden helpoin ymmärtää, vaikka ongelma on olematon.

Jotenkin tuo jätkän kirjoittelu menee välillä vähän yli. Joskus kirjoitukset ovat ihan asiaa ja jopa nykyaikaa. Sitten taas välillä haikaillaan pystykaupan pariin maataloustraktoreilla. Puut myydään erikoispuina jokainen runko jaoteltuna laatuluokkiin. Myydään jokainen puunosa ”piensahalle” joka maksaa niistä erikoispuunhinnan. Mutta kun niitä piensahoja ei enää ole (lopetettu kannattomina) eikä erikoispuuta tarvii kuin kourallinen yrityksiä ympärsi Suomea. Kuka ne kalikat niile kuljettaa ja kun ne eivät määräänsä enempää niitä tarvii. Se on turha luulla että yhtiöt raahaavat jokaisen oksattoman tyvitukin johonkin piensahalla. Ne kalikat mitä nämä muutamat yritykset tarvitsevat ikkunapokiin ja jne niin ne kyllä löytyvät jatkossakin.