Keskustelut Metsänomistus Pystykaupan korruption satoa: väärä tehokkuus, väärät koneet

Esillä 10 vastausta, 51 - 60 (kaikkiaan 67)
  • Pystykaupan korruption satoa: väärä tehokkuus, väärät koneet

    Pystykauppa on tuonut puunkorjuuseen lähes uskomattoman taloudellisen sokeuden. Tehokkuus ymmärretään määrätehokkuudeksi kustannustehokkuuden sijasta. Kustannusten minimointi ei ole viiteenkymmeneen vuoteen ollut puunkorjuun tehostamisen tavoitteena. Sen sijasta on tavoiteltu korkeaa työn tuottavuutta, jota on mitattu työtunnin kuutiometreillä, työn tuotoksella.

    Määrätehokkuus on neuvostoliittolainen tehokkuuden mittari. Neuvostoliiton 5-vuotissunnitelmissa taloustavaroiden tuotantotavoitteet asetettiin tonneina. Sen tuloksena valmistettiin painavia kattiloita.

    Puunkorjuun tehokkuuden tavoite asetettiin kuutiometreinä. Sen tuloksia ovat raskaat metsäkoneet.

    Työmäärän otti tehokkuuden tavoitteeksi maan johtavista metsänhoitajista koottu komitea. Komitean pääsihteeri oli metsäntutkimuslaitoksen professori.

    Määrätehokkuuden tavoite edellytti maksajan eristämistä korjuusta, sillä maksaja – puunmyyjä – ei valinnut korjuu-urakoitsijaa korkean työmäärän vaan matalien kustannusten perusteella. Maksaja eristettiin puun pystykaupoilla. Siitä alkoi pystykaupan korruptio, metsäyhtiön puunkorjuu isännättömällä rahalla.

    Korjuu-urakoinnin kustannuksissa metsäkone häviää metsävarustetulle maataloustraktorille, vaikka sen tuntituotos on korkeampi. Tehokkuuden mittaaminen työmäärällä ei ota huomioon metsäkoneen hinnan korkoja ja lyhennyksiä eikä lavettikuljetuksen ja puunhankintaorganisaation kustannuksia.

    Määrätehokkuutta alettiin toteuttaa mahtikäskyllä. Tapio antoi vuonna 1968 määräyksen, että kaikkien yksityismetsätalouden laitosten ensisijainen tehtävä on metsätraktoreiden työllistäminen. Myös metsäntutkija Matti Kärkkäinen kantoi huolta samasta asiasta. ”Metsätraktorin pääomakustannukset ovat niin korkeat, että se on pidettävä töissä, kun taas maataloustraktorin pääomakustannukset ovat niin vähäiset, että sitä voidaan seisottaa”.

    Lauri Vaara

  • jees h-valta

    Jätkä pätkät vedättelee osin asiaakin mutta tuo ettei löydy jokalajin ostajia ei kyllä pidä paikkaansa. Minulla ei ole yhtään metsänomistaja-merkattua kasaa jäänyt koko puunmyyntihistoriani aikana. Ja kaikista olen hinnan saanut. Yhdeltä ostajalta.
    Ja kyllä ne suomessakin ikkunapokat kestää useita vuosikymmeniä. Turha tuota soopaa on höpistä. Kai se on enemmän ikkunan rakenteen hengittävyydestä ja ulkopinnan säänkestävyydestä kiinni. Kotona tässä Pihla-ikkunat ja ensimmäisen kymmenen vuoden jälkeen ei käytännössä mitään mikä erottaisi uudesta.

    Metsuri motokuski

    Tänä päivänä puunhankinta on hyvin paljon vaihtokauppaa eri yritysten kesken. Sahateollisuus myy kuitunsa sellufirmoille ja ottaa vaihtokaupassa tukkia itselleen. Jopa kuitulajikkeita vaihdetaan keskenään. Toisekseen erikoisteollisuus ostaa omat tarvitsemansa tukit yhtiöiltä ja siten välttyvät omat hakkuuorganisaation luomisesta.

    Mekin toimitamme tällä hetkellä tukit sahalle männyt toiselle ja kuuset toiselle, kuidut menee Ensolle tai UPM:lle parrut menee liimalevyteollisuuteen. Kyllä tämä vaihtokauppa on ihan tätä päivää.

    Jätkä pätkät

    ”Mekin toimitamme tällä hetkellä tukit sahalle männyt toiselle ja kuuset toiselle, kuidut menee Ensolle tai UPM:lle parrut menee liimalevyteollisuuteen. Kyllä tämä vaihtokauppa on ihan tätä päivää.
    Lähetetty: 22 min sitten
    Lähettäjä: Metsuri motokuski ”
    Iät ja ajat ovat yhtiöt vaihdelleet puutavaralajeja, mutta sekin johtuu vain siitä, että ne ostavat koko leimikon kerrallaan
    Etupäässä kuitenkin tukeista suurin osa menee omille laitoksille, vaikka esim. männyllä on tyvitukeille omat mittavaatimukset ja ne kärrätään sahoille, jotka sahaavat vain sitä, välitukeille on omat sahansa ja niillä omat mittansa, latvatukeille samoin. lisäksi parrut ja Pylväät, ratapölkyt ja sorvipuu, sekä erikoistyvet.
    Samoin kuusille ja koivuille on omat tekijänsä ja lajikkeensa.
    Millään yhtiöllä ei ole kaikille näille omia tuotantolaitoksiaan.
    Kuitenkin yhtiö maksaa männystä männyn hinnan ja myydessään erikoispölkkyjä muille, hinta onkin aivan toinen. Olisi puuntuottajan etu, jos hän saisi tuottamastaan erikoispuusta erikoispuun hinnan, eikä se sujahtaisi veroparatiisiyhtiön tilille.
    Jees-miestä pyytäisin paljastamaan saksalaisten salaisuuden: Kuinka ihmeessä he pystyvät maksamaan kantellista jopa lähelle tuhat euroa kuutio ja tekevät siitä ikkunanpokia, kun suomalaiset tekevät ”yhtä hyviä” pokia tavarasta, jonka hinta satamassa olisi 220 euroa kuutio?
    Kun katsoo suomalaista Bulkkipokaa, niin sen poikkileikkauspinnasta pitäisi tyhmenpäänkin päähän upota, miksi se ei kestä. Tiedän, että syyksi selitetään suomen hirmuista palkkatasoa, joka on lähes puolet saksan vastaavasta, mutta saksassa turkkilainen työläinen katsoo, miten päin palikka pannaan kutteriin, kun pokien kehyksiä höylätään.
    Se on ihme juttu, mutta edes sama maali ei pysy suomalaisessa pokassa, joka sakemannin vastaavassa on ehkä satojenkin vuosien kuluttua.

    Jovain

    Näin se on, kertovat kestävien ikkunanpokien tulevan männyn tyvestä ja nimenomaan tuoreesta pintapuusta, ei kuivasta sydänpuusta, josta siitäkin kerrotaan tehtävän kestäviä ikkunanpokia. No, on se tieto ollut joskus suomessakin, on niitä vuosisatoja vanhoja ikkunanpokia vielä olemassa ja ihan hyvässä kunnossa.

    Jätkä pätkät

    Ikkunakantellin sahauksessa on vielä yksi jippo. Kuvitellaan, että tukista sahataan neljä noin neliskulmaista ”parrua”, sanotaan vaikka 90 x 90 mm. yhteen nurkkaan yritetään saada vajaata – max on 12 mm.
    Siihen vajaaseen jyrsitään pykälä lasia varten, jolloin vajaa häipyy. Vuosilustot tulevat siis alimmassa kapulassa noin nurkasta nurkkaan ja olkosivussa ne ovat alaviistoon, jolloin vesi valuu ”tippanokilta” toisille.
    Tietenkään vuosilustot eivät saa olla yli 3 mm.
    PS. Parrun koon nykäisin hilseestä kuin Aleksanteri Stubb.
    Tehdään myös liimakantellia, joka liimataan kolmesta osasta.

    jees h-valta

    Jätkä pätkät vedättelee noissa ikkunapokahuuruissaan kuitenkin tosi marginaalisilla asioilla joiden vaikutus maamme metsäteollisuudessa promilletasoa jos sitäkään. Kuten piensahurien askartelu koko kirjossaan.

    Jätkä pätkät

    Eihän piensahureiden toiminta maassamme ole mitään verrattuna Hybridihaavan kasvattamiseen myrkyttyneillä mailla.
    Toimivia sirkkeleitä suomessa on vain parituhatta ja kokonaismäärä vaatimattomat 5000 kpl.
    On luonnollisesti toisarvoista puhua männyn laatutyvestä, josta voidaan maksaa 100 – 200 euroa kuutio ja silti tehdä sievoinen tili, kuin viritellä paimenpoikalankoja ympäri metsiä lahojen haavanronttojen ”turvaksi”.
    Jos suomessa halutaan metsätaloutta kammeta ylöspäin ahdingosta, on kaikki hyvin tuottavat aikeet syytä ottaa vakavasti.
    Tiedätkö – jeesmies, mikä ero on kuutiolla sorvivisaa ja kuutiolla haapaa? V = n 1500 euroa!

    Tolopainen

    Taidetaan nuo ikkunapokien ulommaiset osat tehdä nykyisin alumiinista, että ei niihin mitään mäntytyveä ole tarvittu enää moneen vuoteen. En ymmärrä, missä nämä laatutyvimarkkinat ovat, jos joku on joskus kymmeniä vuosia sitten niitä myynyt. Ei se tarkoita, että niillä olisi jotain kysyntää nykyisin.
    Kenttäsirkkeleiden ajat ovat ohi, ei niiden puutavaralla ole mitään markkinoita, eikä sahuuttaminen kannata, turhia lautakasoja ajelehtii pitkin ladonnurkkia nykyisin joka tilalla maaseudulla.

    Metsuri motokuski

    Olen jessen kanssa samaa mieltä. Ikkunapoka ei nyt ole sellainen tuote, joka korjaa meidän puunmyyntiongelman jos sellaista edes onkaan. Tuo tiheäkasvuisen ja oksattoman puun ongelma on hoidettu liimapuulla jo ajat sitten. Liimapuulla saadaan jos samat vääntymättömyys ja kestävyys lukemat kuin tiheäkasvuisella ja oksattomalla tavaralla.

    Nuo jätkän esille ottamat asiat ovat vain niin mitättömiä ongelmia että niillä ei nyt koko myyntiorganisaatio kannata tuomita. Hyvä yritys kuitenkin. Tuo on vähän kuin poliitikoiden puheet. Puhutaan muutamista miljoonista euroista jotka ovat kuitenkin promilleja koko Suomen budjetissa. Niitä on kuitenkin varmaan kuulijoiden helpoin ymmärtää, vaikka ongelma on olematon.

    Jotenkin tuo jätkän kirjoittelu menee välillä vähän yli. Joskus kirjoitukset ovat ihan asiaa ja jopa nykyaikaa. Sitten taas välillä haikaillaan pystykaupan pariin maataloustraktoreilla. Puut myydään erikoispuina jokainen runko jaoteltuna laatuluokkiin. Myydään jokainen puunosa ”piensahalle” joka maksaa niistä erikoispuunhinnan. Mutta kun niitä piensahoja ei enää ole (lopetettu kannattomina) eikä erikoispuuta tarvii kuin kourallinen yrityksiä ympärsi Suomea. Kuka ne kalikat niile kuljettaa ja kun ne eivät määräänsä enempää niitä tarvii. Se on turha luulla että yhtiöt raahaavat jokaisen oksattoman tyvitukin johonkin piensahalla. Ne kalikat mitä nämä muutamat yritykset tarvitsevat ikkunapokiin ja jne niin ne kyllä löytyvät jatkossakin.

    jees h-valta

    Jätkä pätkät tuolla hyviä metsän kasvatuksen ja jalostuksen aikeita haaveili. Kyllä, asiaa on nekin omassa mittakaavassaan. Suomeenhan mahtuu monen tasoista yritteliäisyyttä ja nämä jätkä pätkän jutut niissä ok. Mitä taas tulee metsäteollisuuden ISOON kuvaan se kyllä valitettavasti jätkä pätkät suuntautuu kuituun kuten varmasti luulisi huomaavan. Uusia isoja jalostuskombinaatteja nousee ja vanhatkin tarvitsevat edelleen tavaraa. Kuten minäkin tavallaan omassa pienessä roolissani tulen ruokkimaan yhtä täällä rannikolla. Ja mitä tulee siihen maan ihmeelliseen kuution visaa kasvatukseen voin vakuuttaa että sen määrän haapaa kasvatan varmasti nopeammin ja muutan rahaksi kuin sinä jätkä pätkät lähdet taimista kasvattamaan sitä tuiki ihmeellistä visaa. Kas kun se tilille kilahtava kassavirta on ainut kun minua kiinnostaa. Ja sitä tulee mukavasti nopeasti kasvavalla hybridihaavalla aivan lähivuosina alkaen. Että sellaista askartelua.

Esillä 10 vastausta, 51 - 60 (kaikkiaan 67)