Pystykaupan korruptio on puun ja korjuutyön kauppojen sitomista kytkykaupaksi ja metsäyhtiön kalliin korjuutyön myymistä pimeästi pimeällä hinnalla.

Terveessä markkinataloudessa on vain yksi puukauppatapa: puutavaroiden toimituskauppa käyttöpaikalle. Puunkorjuun ja käyttöpaikalle kuljetuksen toimeenpanija ja maksaja on puunmyyjä, joka ostaa työnjohdon sekä korjuun ja kuljetuksen palveluja keskenään kilpailevilta yrittäjiltä.

Kilpailu edellyttää pystykauppojen kieltämistä. Se ei estä yhtiöiden puunkorjuuta, sillä yhtiöt voivat tarjota korjuuta palveluyrityksinä. Yhtiöiden rinnalla korjuu- ja kuljetuspalveluja pääsevät tarjoamaan metsänhoitoyhdistykset sekä maatila- ym. yritykset.

Maataloustraktorin metsäkäytön edullisuus selviää vain korjuupalveluja tarjoavien yrittäjien kilpailulla. Edullisuuden oikea mittari ovat traktorin metsäkäytöstä maatilayritykselle aiheutuvat lisäkustannukset. Traktorin pääomakustannuksia ei tule ottaa huomioon täysimääräisinä, koska ne maksetaan ilman metsäkäyttöäkin. Taloustieteessä puhutaan rajakustannuksista. Niillä mitattuna maataloustraktori on ylivoimaisesti metsäkonetta edullisempi korjuun urakointikone.

Maataloustraktorin kannattaa varustaa hakkuulaitteella tai puunajon välineillä vain korjuun urakointiin, jossa on tarjolla riittävä vuotuinen työmäärä. Noin kolmen kuukauden talvityö ja noin 5000 kuutiometrin työmäärä hakkuussa tai puunajossa voisi riittää peittämään urakoinnin kustannukset ja antamaan kohtuullisen nettotulon maatilayrittäjälle.

Puukaupasta erotetuissa korjuutyön kaupoissa yrittäjät kilpailisivat puun myyjän suosiosta räätälöimällä korjuutyön juuri myyjän tarpeisiin. Myyjä voisi varata itselleen haluamansa osan korjuusta ja päättäisi korjuun vuodenajasta ja hakkuumenetelmästä. Korjuukoneesta päättäisi korjuupalvelua tarjoava yrittäjä. Palvelujen hinta/laatu -suhde ratkaisisi valinnat niin kuin markkinataloudessa tapahtuu kaikessa kaupassa.

Lauri Vaara