Pohjimmiltaan pystykauppojen hinnoittelussa näkyy se, että metsäyhtiöt ovat valmiita maksamaan suhteessa parempaa hintaa pystypuulle siksi, että sen myötä he saavat paremman kontrollin puuvirran kulkuun ja hakattavien puulajien aikatauluihin. Se on korostunut viimeisten 30 vuoden aikana, jolloin vesivarastointi on lähes kadonnut ja kvartaalitalouden vuosineljänneslaskento rankaisee korkokuluilla ylimääräisestä katkotusta ja siten myös maksetusta puusta. Siitä kertoo se, että metsäyhtiöiden yrittäjien taksat taitavat olla pykälän heikommat, eli tätä ”pystykaupan ylihinnoittelua” maksatetaan ketjussa sillä osuuudella, eikä metsänomistajilla.

Paluuta siihen aikaan, kun jätkät hakkasi talvet tukkimetsiä ja tukit kelluivat sahojen rannassa sahausta odottelemassa, ovat ohi.

Maataloustraktoripohjaisten metsäkoneiden ainoa järkevä käyttökohde on talvisten ensiharvennusten ajaminen, siellä hakkuukoneen keskimääräinen tuotos riittäisi työllistämään kohtuudella. Varsinaiset metsäkoneet ovat puolikäynnillä tehokkuudestaan johtuen.

Mitä tulee sitten maataloustraktoreiden varusteluun metsäkäyttöön, nykyisillä valmistajilla ei edes Valtran mallistossa ole enää järkevää versiota metsäalustaksi. Uudempien mallisarjojen ohjaamot ovat niin lyhyitä, että melkoinen savotta on ne muuttaa 90-luvun versioiden mallisiksi ja jotenkin ergonomisiksi malleiksi.

Hauskaa on täällä todellisten asiantuntijoiden huvitella keskustelemalla Lauri Vaaran (=Jovain?) kanssa puukaupasta. Huolestuttavaa on kuitenkin se, että nämä Lauri Vaaran jutut ikiliikkujan lailla pulpahtavat Hesarin palstoille. Siellä joku lukija voi aivan aidosti uskoakin niitä, kun ei asiaa tunne.

Tietysti tulee mieleeni sellainenkin vaihtoehto, että ovatko kaikki Hesarin jutut samaa tasoa, mutta en tietämättömyyttäni osaa kyseenalaistaa niitä.

Ainakin nykypäivänä metsäyhtiöiden välillä tuntuu olevan kilpailua. Ja jonkun ne hommat pitää koordinoida. Eivät ne monilaiset puulajikkeet, joita yhdeltäkin hakkuutyömaalta lähtee, muuten osaa oikeaan paikkaan oikeaan aikaan. Jos yhtiöt eivät tätä koordinointia hoitaisi, tarvittaisiin uusi toimijataso, mikä ei kuitenkaan lopulta vähentäisi firmojen työmäärää. Siis kulut nousisivat ja tulisi sähellystä,. kun tulee lissä toimijoita..

Lauri Vaara moittii suuria metsäkoneita. En kyllä ymmärrä, miksi? Esimerkiksi meidän kivisissä ja mäkisissä maastoissa puut jäisivät kaikilla maatalouskoneilla korjaamatta. En usko, että Ponsse ja kumppanit olisivat valmiit kehittämään koneitaan vain kaikkein vaikeimmin korjattavia kohteita varten. Kun metsäkoneet ovat kaikkialla käytössä, niiden hinta laajan kysynnän vuoksi pysyy kohtuullisena ja tuotekehittelyyn on varaa panostaa. Ja unohtaa ei sovi sitäkään, että kunnon kotimarkkinat ovat ehdoton edellytys koneiden laajalle vientitoiminnalle.

Voisiko Jovain vihdoin kertoa meille vähän yksityiskohtaisemmin, mihin hänen korruptioväitteensä perustuu?
Asia kiinnostaa minua kovasti, mutta tähänastisilla Jovain antamilla tiedoilla ei valitettavasti tee vielä mitään.
En ole lainkaan konemies, vaan puuntuottaja, jolle puukauppatulot ovat olleet hyvin merkkitävä tulonlähde jo neljällä vuosikymmenellä.
Puukauppaa on tullut tehtyä kaikilla kauppatavoilla, enkä ole niissä tunnistanut Jovain esille tuomia ongelmia.
Onko minulta jäänyt jotain huomaamatta?

Oho, koskas mhy:stä on osuuskunta tullut?

Jovainin tarkoittama välityskauppahan tarkoittanee sitä, että se välikäsi sitoutuu maksamaan puun myyjälle etukäteen sovitun tehdashinnan ja kulujen välisen erotuksen. Mitä lisäarvoa tästä tulisi? En ymmärrä. Vain sotkua, väliportaan lisäkustannuksia ja puun myyjälle luottotappioriskejä. Eivät ainakaan metsänomistajat hyötyisi. Nähtäisiin tosiaankin ne hakkuu- ja kuljetuskulut, mutta tili taitaisi usein jäädä aika olemattomaksi, sillä kyllä kuluja tässäkin systeemissä kertyisi niin metsässä, kuljetuksessa kuin hallinnossakin. Jos sitten se tehdashinta aikanaan laskisi, niin välikäsi ei pystyisikään täyttämään lupauksiaan vaan joutuisi mahdollisesti konkurssiin. Eikä näillä välikäsillä olisi resursseja ylläpitää nykylogistiikan vaatimia laajoja tietokoneohjelmistojakaan,

Metsänhoitoyhdistykset ovat mielestäni erittäin viisaita, kun eivät olemattomilla pääomilla ota itselleen kaupankäyntiin välttämättä liittyviä taloudellisia riskejä. Nykyinen valtakirjakirjakauppa on monelle myyjälle erittäin kätevä. Siinä tietää, mitä puista saa.