Keskustelut Metsänomistus Pystykaupan korruptio on kehittynyttä korruptiota

  • Tämä aihe sisältää 629 vastausta, 49 ääntä, ja päivitettiin viimeksi 8 vuotta, sitten Mosku toimesta.
Esillä 10 vastausta, 591 - 600 (kaikkiaan 629)
  • Pystykaupan korruptio on kehittynyttä korruptiota

    Tuolla ”kaikki mulle” viestiketjussa on virinnyt keskustelua korruptiosta. Aihe on tärkeä ja korruptio metsäalalla niin laajalle levinnyttä, että siitä kannattaa avata oma viestiketju.

    Kehittyneissä maissa myös korruptio on kehittynyttä.”Kehittyneiden maiden korruptio on suunnitelmallista, yhteiskunnallisia valtainstituutioita hyödyntävää piilorikollisuutta. Korruptiosta tulee osa virallista totuutta”. Tämän määritelmän korruptiosta on esittänyt Tranparency Suomen puheenjohtaja.

    Puun pystykauppa on todettu täydelliseksi korruptiota aiheuttavaksi järjestelmäksi metsätalouden englanninkielisessä oppikirjassa, joka on metsänhoitajaopiskelijoiden kurssikirja Suomessakin.

    Pystykauppoja ei ole muissa Euroopan maissa. Puun korjaavat ja kuljettavat käyttöpaikoille yksityiset yrittäjät. Puunjalostusyhtiöillä ei ole omia puunhankinnan organisaatioita. Keski-Euroopassa kauhistellaan suomalaista puukauppaa ja puunkorjuuta.

    Pystykaupan korruption ydin on puunkorjuun kustannusten piilottaminen maksajalta. Sillä suojellaan hevoskaudelta periytyvää metsäyhtiön puunhankinnan organisaatiota ja sen käyttämiä massiivisia metsäkoneita.

    Kustannusten piilottamisesta on tullut virallinen totuus. Puunmyyjät eivät tiedä, että pystykaupassa he maksavat kaikki puunkorjuun kustannukset ja ja vielä naapurille tehdyn ilmaisen metsän viljelynkin kustannukset.

    Pystykauppa on korruptoinut myös kilpailu- ja kuluttajaviraston. Viraston mukaan metsänomistaja ei ole asianosainen puun pystykaupassa, sillä puunkorjuu on puunjalostusta.

    Lauri Vaara

  • Metsuri motokuski

    Mitä siitä hyödytään että puunostosta tehdään kaksi erillistä sopimusta ? Uskon että ajattalet puukaupan läpinäkyvyyttä mutta eihän kaksi erillistä sopimusta tee siitä sen läpinäkyvämpää. Hinnathan voivat olla mitä vain.

    Silloin se voisi olla läpinäkyvää jos aina oston yhteydessä kilpailutetaan myös teko ja ajo avoimella kilpailutuksella. Mutta tässäkin vaihtoehdossa pitää olla vapaita ja oikeankokoisia koneita markkinoilla. Toisekseen en usko että tällainen kilpailutus lisäisi yhtään sen enempää pienten leimikoiden kysyntää päin vastoin. Nythän ne työnnetään kylkiäisinä yhtiöiden koneiden työlistoille. Halusi yrittäjä sitä tai ei. Nytkin meille tuli 0,3 ha hakkuu ja jos sitä olisi avoimesti kilpailutettu niin en usko että kukaan olisi siitä tarjouksen teosta tehnyt.

    Olen kyllä vahvasti sitä mieltä että nykyisellä järjestelmällä saadaan myös ne pienemmät pinta-alat teon alle kun sopimus tehdään yrittäjien kanssa vuosittaisesta hakkuumääristä, jotka saattavat olla kymmeniä tuhansi motteja. Isojen seassa menee pienemmätkin edulliseen hintaan.

    metsä-masa

    Kilpailutilanteessa jankohtaisen keskisuuren leimikon mukana voi mennä samaan hintatasoon myös 0,1 – 3,0 ha.n harvennukset. Hakkaajalle tästä syntyy kaksi palstaa yrittäjäsopimuken mukaisilla hinnoilla

    Jovain

    Metsuri motokuski. Se että metsänomistajat pääsisivät osallisiksi pystykaupoista, ei tarkoita perään kuuluttamiasi tiettyjen sääntöjen noudattamista, vaan niiden muuttamista. Ei tarkoita, että mentäisiin näillä nykyisillä säännöillä ja käytännöillä.
    Sehän tässä ongelma onkin, että on eri säännöt hankintakaupoissa ja pystykaupoissa ja että metsänomistajia ei hyväksytä puun toimittajina pystykaupoille. Se että metsänomistajat hyväksyttäisiin osallisiksi pystykaupoista on mm. laskutusmalli, johon LV edellä viittaa ja että metsänomistajat saisivat kaipaamansa korjuun vähennysoikeuden. Vastaanottomittaus ja kauppatavat pitäisi yhdenmukaistaa ja metsänomistajien motomitta hyväksyä vastaanottomitaksi. Tässä muutamia, jotka ovat myös niitä pystykaupan helmiä, joilla metsänomistajat on pidetty ulkopuoleisina.
    Muutokset eivät ole isoja, mutta ovat edelleenkin periaatteellisia, otetaanko metsänomistajat mukaan vai ei. Se tiedetään, että ovat ”punaparonin” vaatimuksesta, ja että niitä nyt sitten vaikka velalla mitataan.

    Timppa

    Sen verran LV:lle tiedoksi, että joltain työmaalta puuta voi lähteä jopa 10 eri kohteeseen, joten homma ei olisi kovin yksinkertaista.

    Koko tässä LV:n mallissa metsänomistajan kannalta voiton mahdollisuudet ovat olemattomat, mutta työmäärä suuri ja tappion vaara jokapäiväinen. Täytyy olla aikamoinen masokisti, joka vapaaehtoisesti moiseen puuhaan ryhtyy.

    uudehko metsänomistaja

    Ihmettelen Metsuri motokuskin kirjoitusta 2.10

    ”Mitä siitä hyödytään että puunostosta tehdään kaksi erillistä sopimusta ?”
    Jos puun myyjä voi kilpailuttamisen jälkeen valita itselleen edullisimman kaupan useista tarjouksista, niin kyllä siinä on määrätty etu.

    Jo mahdollisuus kilpailuttamiseen ehkäisee räikeimmät hintavääristymät nykyisen tapaisesiin könttätarjouksiin verrattuna. Jos kauppatavan muutos antaisi mahdollisuuden kilpailuttaa puun hankinnan eri osatoiminnot, syntyisi alalle myös tarjontaa. On luonnollista, ettei tarjontaa nyt ole, koska kysynnän estää nykyinen kauppatapa. Tarjontaan kuuluu aina oleellisena osana kilpailukykyiset laitteet ja ammattitaito.

    On luonnollista, että pienten leimikkojen hakkuu on kalliimpaa kuin suurten. Siten puusta maksetaan vähemmän. On järkevää, että pienet leimikot hoidetaan isojen leimikoiden yhteydessä. En ymmärrä, miksei näin tapahtuisi myös silloin, jos kauppatapa muuttuisi avoimeksi. Sanoit että nykyisin pienille leimikoille maksetaan niiden arvoa suurempaa hintaa. Niitä siis subventoidaan. Tämä tarkoittaa suurten leimikoiden hinnan laskemista oikeasta tasosta. Kaikki tälläinen keinotekoinen hinnoittelu on syytä poistaa ja antaa markkinatalouden hoitaa hinnanmuodostus.

    Erityisen haitallista koko metsätaloudelle on jos keinotekoisesti suositaan jotain taloudelle epäedullista kasvatusmallia, pienten kuvioiden suosimista. On vain oikein, jos hinnoittelu ohjaa koko metsätaloutemme taloudellisesti parhaimpaan tuilokseen.

    Jätkä

    ”Sehän tässä ongelma onkin, että on eri säännöt hankintakaupoissa ja pystykaupoissa” Lainattua Jovainia.

    Hienoa, että olet vihdoinkin oivaltanut se, minkä me muut olemme tienneet jo iät ja ajat:
    – Hankintakaupoissa ja pystykaupoissa on eri säännöt,
    niin on aina ollut ja niin tulee aina olemaan. Niissä on myös eri hinnat.

    Reima Ranta

    Juuri näin mitä uudehko metsänomistaja viimeisessä kappaleessasi kirjoitat. Emme elä enää 60-lukua.

    Metsuri motokuski

    Kirjoitin: Mitä siitä hyödytään että puunostosta tehdään kaksi erillistä sopimusta ? Uskon että ajattalet puukaupan läpinäkyvyyttä mutta eihän kaksi erillistä sopimusta tee siitä sen läpinäkyvämpää. Hinnathan voivat olla mitä vain.

    Tarkoitin; Että kahdella sopimuksella samasta leimikosta ei ole mitään hyötyä jos kumpaakin sopimusta ei kilpailuteta avoimesti. (Asia kävi ilmi kirjoituksesta myöhemmin) Vastaus oli LV:n kirjoitukseen siitä että leimikosta tulsi tehdä eri sopimus puusta ja hakkuusta sekä ajosta.

    Kuitenkin tilanne Suomessa on että tilakoot sekä hoidettavat kuviot ovat hyvinkin pienikokoisia. Jos jokaisesta kuviosta tai tilan hakkuista tehdään erillinen sopimus puun osalta ja sitten hakkuun ja ajon osalta erikseen kilpailutettuna niin byrokratia on melkoinen. Uskon että kyseisellä järjestelyllä kyllä suuret tilat sekä paljon puuta myyvät isännät voivat saada hyötyä aikaiseksi. Pääosa Suomen metsänomistajista omistaa 30- 40 ha metsää niin niiden osalta puun myynti hankaloituisi melko varmasti. Jos metsänmyynnin byrokratiaa lisätään edelleen niin olen aika vakuuttunut että se ei ainakaan lisää puun tarjontaa. Sehän tietenkin voisi olla edullinen ajatus paljon puuta myyvien taholta, kun hintojen korotuksille tulisi paineita tarjonnan hiipuessa.

    Itselle olikin yllätys että henkilöiden ajama malli olisikin vain suurten metsäpinta-alojen omistajien sekä paljon puuta myyvien ajama hanke. Eikä se välttämättä suosi suurta osaa metsänomistaja kunnasta. Liekö ollut tarkoituskaan.

    Apli

    Siis haloo.. Lauri! Se että osaa ja haluaa ja pystyy kilpailuttamaan pystykaupn on jo monella metsänomistajalle ihan tekemistä, tunnen tämmöisiä metsänomistajia paljon, niin kaupungissa kuin maallakin asuvia, sitten sinun mielestä pitäsi vielä kilpailuttaa korjuukin? Josta moni ei ymmärrä mitään… Tämä johtaisi välikäsien käyttöön jotka rahastaisivat asialla, mitä jäisi käteen esim harvennushakkuista? Nykysysteemi on suht helppo ja mielestäni kohtelee kaikkia aika hyvin, ei pilata sitä… Homman pitää olla mahdolliseman yksinkertaista jotta puut saadaan liikkeelle, sillä kaikki tietää että metsänomistajat kapungistuu ja kiinnostus metsään helposti hiipuu ja samoin puukauppaan jos hommasta tehdään yhtään vaikeempaa… Monesti sun ajatukset on 1970 luvulta, tervetuloa 2016 suomeen!

    Jovain

    Puukauppaan kohdistuvat kehittämispaineet eivät voi olla menneisyyttä ja nykyisyydessä pitäytyminen ei sekään tarkoita tulevaisuutta. Koplaamalla kiista aiheuttavat kysymykset saman varjon alle, tuskin puukauppa on vaikeutumassa. Päinvastoin, toimijoita on tulossa enemmän ja se takaa avoimuutta ja kilpailun avautumista sitä kautta.
    Eiköhän sopimukset jatkossakin ole enimmäkseen kiintiöitettyjä pitempi aikaisia sopimuksia. Se ei kuitenkaan estä tekemästä erillisiä sopimuksia, kuten puun ja korjuun erilliset sopimukset. Avoimuutta sillä tarkoitetaan ja kilpailun avautumista järjestelmän muutoksen kautta. Kaikkea ei tarvitse erikseen kilpailuttaa.
    Järjestelmä on toimiva muutosten jälkeenkin, väittäisin että entistä toimivampi.

Esillä 10 vastausta, 591 - 600 (kaikkiaan 629)