Keskustelut Metsänomistus Pystykaupan korruptio on kehittynyttä korruptiota

  • Tämä aihe sisältää 629 vastausta, 49 ääntä, ja päivitettiin viimeksi 8 vuotta, sitten Mosku toimesta.
Esillä 10 vastausta, 551 - 560 (kaikkiaan 629)
  • Pystykaupan korruptio on kehittynyttä korruptiota

    Tuolla ”kaikki mulle” viestiketjussa on virinnyt keskustelua korruptiosta. Aihe on tärkeä ja korruptio metsäalalla niin laajalle levinnyttä, että siitä kannattaa avata oma viestiketju.

    Kehittyneissä maissa myös korruptio on kehittynyttä.”Kehittyneiden maiden korruptio on suunnitelmallista, yhteiskunnallisia valtainstituutioita hyödyntävää piilorikollisuutta. Korruptiosta tulee osa virallista totuutta”. Tämän määritelmän korruptiosta on esittänyt Tranparency Suomen puheenjohtaja.

    Puun pystykauppa on todettu täydelliseksi korruptiota aiheuttavaksi järjestelmäksi metsätalouden englanninkielisessä oppikirjassa, joka on metsänhoitajaopiskelijoiden kurssikirja Suomessakin.

    Pystykauppoja ei ole muissa Euroopan maissa. Puun korjaavat ja kuljettavat käyttöpaikoille yksityiset yrittäjät. Puunjalostusyhtiöillä ei ole omia puunhankinnan organisaatioita. Keski-Euroopassa kauhistellaan suomalaista puukauppaa ja puunkorjuuta.

    Pystykaupan korruption ydin on puunkorjuun kustannusten piilottaminen maksajalta. Sillä suojellaan hevoskaudelta periytyvää metsäyhtiön puunhankinnan organisaatiota ja sen käyttämiä massiivisia metsäkoneita.

    Kustannusten piilottamisesta on tullut virallinen totuus. Puunmyyjät eivät tiedä, että pystykaupassa he maksavat kaikki puunkorjuun kustannukset ja ja vielä naapurille tehdyn ilmaisen metsän viljelynkin kustannukset.

    Pystykauppa on korruptoinut myös kilpailu- ja kuluttajaviraston. Viraston mukaan metsänomistaja ei ole asianosainen puun pystykaupassa, sillä puunkorjuu on puunjalostusta.

    Lauri Vaara

  • Rane

    Jaaha?Eli puun ostaja ilmeisesti lahjoo puun myyjää jotta tämä sekä ostaisi korjuun että myisi puunsa?

    A.Jalkanen

    Kuten täällä on jo todettu, kulut kuuluvat normaalisti liikesalaisuuden piiriin. Oman leimikkonsa hakkuun kulut ja kuljetuksen kulut saa selville, jos tekee itse sopimuksen yrittäjien kanssa. Ainakin minulle riittää hyvin se, että tiedän korjuukulujen suuruusluokan ja lisäksi sen, että alalla on todellista kilpailua urakoista. Teettämällä tai tekemällä itse ei siis pääse oleellisesti paremmille ansioille. Jonkinlaisen palkan työlleen toki saa.

    Puun käyttäjät haluavat pitää puuta pystyvarastossa, josta se on helppo ottaa käyttöön. On varmaan tärkeä asia kilpailukyvyn kannalta, että logistiikkaketju on yhtiöiden omissa käsissä, minkä ansiosta asiakas saa tilauksensa ajallaan ja oikean laatuisena.

    uudehko metsänomistaja

    Selventäisitkö Anneli:” Kuten täällä on jo todettu, kulut kuuluvat normaalisti liikesalaisuuden piiriin. Oman leimikkonsa hakkuun kulut ja kuljetuksen kulut saa selville, jos tekee itse sopimuksen yrittäjien kanssa.”

    Jos tarkoitit sitä, että tekemällä korjuusopimuksen koneyrittäjän kanssa metsänomistaja saa tietää kuljetusten kustannukset, niin tämä se vasta tulee kalliiksi, koska tässä tapauksessa ostaja maksaa puusta jopa vähemmän kuin pystykaupassa.

    Millaista sopimista korjuuyrittäjän kanssa oikein tarkoitit?. Eikös laskutus ole koneyrittän suurin liikesalaisuus? Miksi koneyrittäjä kertoisi siitä mitään yksityiskohtia kenellekään? Tietohan kulkeutuisi varmasti kilpailijalle.

    Lisäksi ajattelussasi taitaa olla ajatusvirhe. Pystykaupassa verrattuna hankintakauppaan ostajalle syntyy myös paljon muita erilaisia kustannuksia kuin pelkkä puun korjuu. Ostajan pitää huomioida myös nämä kustannukset päätellessään eri kauppatapojen välisiä hintaeroja. Muussa taopauksessa hintoja ei ole määrätty rehellisesti ja kustannusneutraalisti.

    Jovain

    A. Jalkanen. Kysymys ei ole tuotteesta vaan palvelusta. Palvelun ostajan, tässä tapauksessa maksajan, kuuluu saada tieto palvelun hinnasta. Tieto on tarpeellinen mm. maksajan oikeusturvan ja yksinkertaisesti pystykauppaan sisältyvän sääntelyn (korruption) purkamisen kannalta.
    Myöskään todellista kilpailua metsäalalla korjuu-urakoista tai puun hinnasta ei ole. Urakoitsijat kilpailutetaan ja puun hintaa kilpailutetaan, mutta kysymys ei ole tästä kilpailusta, vaan siitä todellisesta kilpailusta, joka metsäalalta puuttuu. Metsäosastot/koneyrittäjät hallitsevat puukauppaa ja korjuuta monopoliasemassa. Todellista kilpailua ei ole ja se on tehty mahdolliseksi pystykauppaan sisältyvällä kytkykaupalla. Jonka seurauksena metsänomistajat ja muut vapaat toimijat on suljettu kilpailun ulkopuolelle.
    On myös tärkeää, että logistiikkaketju ei ole yhtiöiden omissa käsissä. Kilpailukyvyn kannalta, hyväksymällä metsänomistajat ja muut vapaat toimijat metsäosastojen rinnalle puun toimittajiksi, tarkoittaisi se sitä, että logistiikkaketju ei ole uhattuna.

    A.Jalkanen

    Uuehkolle metsänomistajalle: tarkoitin hankintakauppaa, jossa metsänomistaja itse teettää puun korjuun ja lähikuljetuksen metsästä tien varteen. Siinähän saa tietoonsa urakan hinnan per motti, kun maksaa laskut. Kun se tuntuu niin kovasti joitakin kiinnostavan. Toinen vaihtoehto on mhy:n korjuupalvelu, joka on yksi hankintakaupan muoto.

    Jovainin kanssa olen eri mieltä tuosta logistiikka-asiasta. Puuhuollon vaikeuttamista on vältettävä, kun Suomi seisoo vähintään yhdellä puujalalla.

    Metsuri motokuski

    Jovain kirjoitti: Vastaukset suluissa.

    Palvelun ostajan, tässä tapauksessa maksajan, kuuluu saada tieto palvelun hinnasta. (Palvelun hinnan saa tietää kun katsoo. Koneyrittäjäliitto julkaisee urakkahinnoista tilaston johonka jokainen voi tutustua. Tilaston hinnat ovat aika tarkasti se millä sopimuksia tehdään. Osaltaan palvelunhinta on myös liikesalaisuus mutta koska palvelua ei kokonaisuudessaan maksa puunmyyjä vaan loppukäyttäjä se ei kuulu myyjän tiedettäviin asioihin).

    Tieto on tarpeellinen mm. maksajan oikeusturvan ja yksinkertaisesti pystykauppaan sisältyvän sääntelyn (korruption) purkamisen kannalta.
    Myöskään todellista kilpailua metsäalalla korjuu-urakoista tai puun hinnasta ei ole. (Ei pidä paikkansa. Jokainen yhtiö kilpailuttaa avoimesti urakkansa ja niihin jokainen joka haluaa voi osallistua omalla tarjouksella. Jos lopputuotteella on hyvä hinta ja raaka-aineelle kysyntää niin puun hintakilpailu on todellista).

    Urakoitsijat kilpailutetaan ja puun hintaa kilpailutetaan, mutta kysymys ei ole tästä kilpailusta, vaan siitä todellisesta kilpailusta, joka metsäalalta puuttuu. ( Eli mistä ? Tarkennatko.)

    Metsäosastot/koneyrittäjät hallitsevat puukauppaa ja korjuuta monopoliasemassa. (On luonnollista että metsäosastot hallitsevat puukauppaa kun he ostavat ja käyttävät puun. Koneyrittät eivät hallitse korjuuta kuin sopimuskauden. Sen jälkeen kilpailu korjuu-urakoista on avoin ja jokainen voi osallistua urakkakilpailuun jos haluaa. Puunostajat eivät ole koskaan kieltäneet hankintakauppaa kunhan tavara toimitetaan määraikaan ja tapeeksi hyvän laatuisena tehtaalle tai tienvarteen).

    Todellista kilpailua ei ole ja se on tehty mahdolliseksi pystykauppaan sisältyvällä kytkykaupalla. Jonka seurauksena metsänomistajat ja muut vapaat toimijat on suljettu kilpailun ulkopuolelle. (Ei pidä paikkansa. Teollisuus ostaa edellen puita kaikilla toimitustavoilla.)

    Metsuri motokuski

    jatkoa…..

    On myös tärkeää, että logistiikkaketju ei ole yhtiöiden omissa käsissä. Kilpailukyvyn kannalta, hyväksymällä metsänomistajat ja muut vapaat toimijat metsäosastojen rinnalle puun toimittajiksi, tarkoittaisi se sitä, että logistiikkaketju ei ole uhattuna ( Keneen logistiikkaketju ei ole uhattuna ? Logistiikka on kokonaisuudessaan yksityisten käsissä kustannusrakenteen / hintakilpailun vuoksi. )

    Jovain

    A. Jalkanen. En tarkoita puuhuollon vaikeuttamista, päinvastoin. Hyväksymällä metsänomistajat ja muut vapaat toimijat metsäosastojen rinnalle, ei mielestäni tarkoita sitä.

    Jätkä

    Valtakunnallinen puuhuolto on kuitenkin niin valtava kuvio, että sen pyörittäminen vaaiti jo korkeampaa matematiikkaa ja tuhansia ihmisiä.

    Kuten kaikki tietävät, mutta osa ei tunnusta, on tämän ajan vaatimus lähes aina kasvutuore puu.
    Kasvutuoreusvaatimus on jo siinä muodossa, että on vaikeuksia metsäoppilaitoksien puun saamisessa tuoreena tehtaalle, koska opetusmetsissä puunkorjuu edistyy sellaisella tahdilla, että kahden viikon syklien järjestäminen sulan puun aikana on työlästä ja vaikeaa.

    Kuitenkin koneiden pitäisi pyöriä muulloinkin kuin jäätyneen puun aikaan.

    Nykyisen opetuskaluston – ja oppilasmäärän puitteissa, harjoitusten pitäisi pyöriä läpi vuoden.

    Jos kuvitellaan, että kaikki yksityismetsien puu hakattaisiin smalla tahdilla, olisi logistiset murheet sitä luokkaa, että teollisuuden hankintapäälliköt eivät nukkuisi öisin, eivätkä päivisinkään.

    Visakallo

    Olen viime päivinä verrannut kahta eri väitöskirjaa.
    Juuri tarkastettu väitöskirja pureutuu täysin nykyhetkeen ja vallitsevaan todellisuuteen, kun taas toinen, eli Vaaran teos sukeltaa kauas historiaan ja sivuaa nykytodellisuutta vain hyvin ohuesti.
    Jälkimmäinen väitöskirjan viimeinen lause kertoo mielestäni sen, mistä on kysymys, ja sen, miten väitökseen voi suhtautua:

    ”Metsäkoneet saattavat olla maan talouselämän suurin talouspoliittinen virheratkaisu”.

Esillä 10 vastausta, 551 - 560 (kaikkiaan 629)