Keskustelut Metsänomistus Pystykaupan korruptio on kehittynyttä korruptiota

  • Tämä aihe sisältää 629 vastausta, 49 ääntä, ja päivitettiin viimeksi 8 vuotta, sitten Mosku toimesta.
Esillä 10 vastausta, 501 - 510 (kaikkiaan 629)
  • Pystykaupan korruptio on kehittynyttä korruptiota

    Tuolla ”kaikki mulle” viestiketjussa on virinnyt keskustelua korruptiosta. Aihe on tärkeä ja korruptio metsäalalla niin laajalle levinnyttä, että siitä kannattaa avata oma viestiketju.

    Kehittyneissä maissa myös korruptio on kehittynyttä.”Kehittyneiden maiden korruptio on suunnitelmallista, yhteiskunnallisia valtainstituutioita hyödyntävää piilorikollisuutta. Korruptiosta tulee osa virallista totuutta”. Tämän määritelmän korruptiosta on esittänyt Tranparency Suomen puheenjohtaja.

    Puun pystykauppa on todettu täydelliseksi korruptiota aiheuttavaksi järjestelmäksi metsätalouden englanninkielisessä oppikirjassa, joka on metsänhoitajaopiskelijoiden kurssikirja Suomessakin.

    Pystykauppoja ei ole muissa Euroopan maissa. Puun korjaavat ja kuljettavat käyttöpaikoille yksityiset yrittäjät. Puunjalostusyhtiöillä ei ole omia puunhankinnan organisaatioita. Keski-Euroopassa kauhistellaan suomalaista puukauppaa ja puunkorjuuta.

    Pystykaupan korruption ydin on puunkorjuun kustannusten piilottaminen maksajalta. Sillä suojellaan hevoskaudelta periytyvää metsäyhtiön puunhankinnan organisaatiota ja sen käyttämiä massiivisia metsäkoneita.

    Kustannusten piilottamisesta on tullut virallinen totuus. Puunmyyjät eivät tiedä, että pystykaupassa he maksavat kaikki puunkorjuun kustannukset ja ja vielä naapurille tehdyn ilmaisen metsän viljelynkin kustannukset.

    Pystykauppa on korruptoinut myös kilpailu- ja kuluttajaviraston. Viraston mukaan metsänomistaja ei ole asianosainen puun pystykaupassa, sillä puunkorjuu on puunjalostusta.

    Lauri Vaara

  • A.Jalkanen

    Onko se tukin ja kuidun erikoinen hinnoittelukin Jovain’in mielestä piilotukea? Siis se että tukista maksetaan ikään kuin liikaa ja kuidusta liian vähän suhteessa lopputuotteiden hintoihin?

    Puukauppa perustuu luottamukseen. Nykyisinkin puun myyjä luottaa siihen että ostaja mittauttaa puut oikein urakoitsijalla. Heitot katkonnassa menevät nyt myyjän vahingoksi ja vain suuret heitot tulevat reklamoiduiksi – jos tulevat. Asiasta on tehty selvityksiä ja ero optimikatkonnan ja tehdyn välillä voi olla huomattava.

    Puun takaa tekee oikean huomion, eli että katkonta kiinnostaa puun myyjää minunkin mallissani, muun muassa siitä syystä että laatutyvistä pitäisi tässäkin tapauksessa saada oikea hinta. Toisaalta raakkitukista ei mielestäni ostajan pitäisi tarvita maksaa tukin hintaa. Painotan, että tilityksessä pitäisi päästä kohti puuston todellista jalostusarvoa. Tämä innostaisi puun laatukasvatukseen.

    Se on markkinataloudessa sopimuskysymys, saako myyjä nähdä runkohintakaupassa katkontalistan vai ei. Olenkin jo lisännyt malliini täsmennyksen, että puun myyjän pitäisi saada rungosta aina sen jalostusarvoa vastaava hinta. Elikkä jos runko on laadukkaampi kuin normi tukkirunko, laskentaohjelma huomioisi sen automaattisesti tilityksessä. Lisätietoja blogissani.

    Jätkä

    Maalais-Seppo pisti mielestäni jauhot suuhun noille kohkaajille.

    Visakallo

    Olisin Jovain enenmnänkin huolissani siitä, että puukauppamallissasi veronmaksajat joutuisivat antamaan piilotukea metsäteollisuudelle.
    Osassa puukauppoja kävisi helposti niin, että korjuukulut ylittäisivät teollisuuden puusta maksaman hinnan, ja puunmyyjä vähentäisi tappion verotuksessaan.
    Tätä kautta veronmaksajat tukisivat teollisuutta saamaan puuta halvemmalla kuin ennen.
    Tämäkö on teidän todellinen tarkoituksenne?
    Jos minä edustaisin täällä teollisuutta, voisinkin kannattaa esittämääsi mallia.
    Muutenhan tuossa verovähennysmahdollisuudessa ei ole mitään järkeä.

    uudehko metsänomistaja

    Olkoon korruptiota tai mitä hyvänsä, ongelma on puun myynnissä puun ylitarjonta kysyntään verrattuna. Puun ostajilla on valta sanella ehtonsa. Myyjä joutuu joko myymään puunsa ostajan ehdoilla tai pitämään puunsa itsellään.

    Ongelman ratkaisun pitää lähteä siitä, että kysynnän ja tarjonnan välillä vallitsee edes jonkinmoinen tasapaino. Puun käytön laajentaminen auttaisi tasapainon saavuttamisessa. Vuosikymmeniä sitten metsänomistajapiirit perustivat oman yrityksen turvatakseen ja kasvattaakseen puun menekkiä. Muutama vuosi sitten yritys paljastui hintakartelliin osallistumisesta. Selvittämättä on jäänyt, oliko kartelliin osallistuminen välttämätöntä, jotta yritys kykeni maksamaan osakkailleen ylisuuria rahoituskorvauksia vai miksi metsänomistajien yritys lähti mukaan puun hintoja laskevaan kartelliin.

    Kysynnän ja tarjonnan tasapaino on saavutettavissa kahdella tavalla. puun käyttöä lisääm,ällä tai puun tuiotantoa pienentämällä. Viime aikaiset teollisuuden uudet kehitelmät saattavat auttaa puun menekin kasvattamisessa. Tuskin kuitenkaan riittävässä määrin valtakunnalliseen toimintatapaan vaikuttavasti.

    Puun tuottajien luottopuolueena pidetään keskustaa. Nykyisenä pääministeripuolueena olisi hallituksen odottanut ottavan kantaa venäläisen puun tuontiin Suomeen kilpailenmaan kotimaan puun kanssa. EU:n kauppapaklotteiden ohessa kyseiset tuonnin rajoitiukset olisivat olleet helposti ymmärrettäviä. Näin ei ole tapahtunut. Hallituksemme on kuitenkin täysimääräisesti mukana maataloutemme vientirajoituksissa Venäjälle.

    Tämä lehti on tunnettu pyrkimyksistä lisätä metsiemme puun tuotantoa. Kuitenkin lehden viesti suunnataan pääosin puun tuottajille. Suomen laki velvoittaa metsänomistajat uudistamaan hakatut metsät. Järkevästi ajatellen kyseinen lakikin on vastoin metsänomistajan etua. Hallituksessamme ei edes suunnitella uudistamispakon kumoamista. Tääsä lehdessä kaikki ehdotukset puun tuotannon rajoittamisesta tuomitaan rajusti.

    Kovasti näyttää tulevaisuus synkältä.

    Visakallo

    Pessimisti ei tunnetusti pety koskaan.
    Älähän nyt uudehko metsänomistaja sentään vaivu synkkyyteen.
    Ei se yrittäminen niin helppoa ole millään alalla.
    Alkutuottajan osa on aina kehnonlainen, mutta parhaat pärjäävät siinäkin vaikeissakin oloissa.
    Metsää ei ole mikään pakko kenenkään omistaa, ja toistaiseksi siitä on päässyt eroon ihan kelpo hinnallakin.

    Timppa

    Kuulepa Uudehko.
    Nykytilanteessa uudistamispakon poisto ei luonnollisestikaan vaikuta puun tarjontaa vähentävästi. Jos jotain, niin lisäävästi. Eli sinun opeillasi mennään niin sanotusti suohon.

    Jos uudistuspakko poistettaisiin ja joku olisi niin toope, ettei todellakaan huolehtisi metsänsä uudistamisesta, niin vaikutus tulisi näkyviin vasta 30 vuoden päästä ja siitä eteenpäin. Kuka silloin tietää puun kysyntätilanteen ja hinnan. Kysynpä vaan.

    Metsillä on niin laaja vaikutus koko suomalaiseen yhteiskuntaan, että niiden kasvusta huolehtiminen on ehdottoman välttämätöntä. Jos kasvusta ei huolehdittaisi, niin teollisuuskin hiljalleen surkastuisi ja menettäisi kilpailukykynsä ja sitä kautta mahdollisuutensa maksaa puusta.

    Olen ennenkin kirjoittanut, mutta toistan taas. Metsätalouden harjoittaminen Suomessa on todella helppoa ja tuottavaa. Verrataanpa vaikka maatalouteen. Nytkin tuossa pellolla naapurissa maanviljelijä pui ohraansa. Mitkä riskit hänellä on ja työpanokset tarvitaan kohtuullisen tulotason saavuttamiseen.

    suorittava porras

    Turhaa täällä on vaihtoehtoisten kasvatusmenetelmien käyttäjien korruptiosta narista . Jos metsää ei hoideta , ei puista myöskään makseta korkeimpia hintoja. Jatkuvan kasvatuksen riskit ovat realisoituneet täysimääräisinä , kun puista saa vain harvennuspuun hinnan . Koivu hakataan havenuksilta ja jatkuvan kasvatuksen kohteilta suoraan kuitutavaralajiksi . Tämä siksi , että riittävää laatua pystytään tekemään vain aukoista .

    Ja onhan täällä vielä muutama sata lahtoslaista , joiden markkinakanava on sattuneesta syystä mennyt tukkoon .
    Kapuloita heitellään rattaisiin , kun muuhun ei pystytä .

    uudehko metsänomistaja

    Annelin menetelmässä on muutamia hyviä puolia. Jos oletetaan hakkuun tapahtuvan rehellisesti, se poistaa ostajan mahdollisuuden siirtää tukkia kuiduksi mielensä mukaan. Se poistaa tukkimatriisin negatiivisen vaikutuksen puun hintaan. Se vapauttaa hakkuukoneyrityksen keskittymään oleelliseen, hakkuuseen, eikä minimoimaan tai maksimoimaan tukkisaantoa.

    Kuitenkin Annelinkin menetelmä jättää ketjun otsikkoasian ratkaisematta. Puun käsittelyyn kuluvia kustannuksia ostotapahtumasta käyttäjän ensimmäiseen koneeseen ei kerrota puun myyjälle. Toisin sanoen tämä noin toinen puoli puun tehdashinnasta on salaista ja kilpailuttamatonta puun hintaa.

    Kukaan, ei puun myyjä eikä edes konsernin johto tiedä, mitä nämä konsernin hankintaosaston kustannukset tarkkaan ottaen ovat. Kuinka suuri osa näistä on toiminnalle välttämättömiä ja paljonko muita.

    Ja tämä jo rehellistä kauppaa käyvän firman hankintaosastolla. Epärehelllisen ostajan paljastuminen systeemissä on liki mahdotonta. No ehkäpä monille riittää tälläinen, koska suomalaisethan ovat tunnetusti rehellisiä.

    Uskoakseni Vaara tarkoittaa juuri näitä kustannuksia ja niiden syntymisiä puhuessaan pystykaupan korruptiosta.

    Niin kauan, kun Suomessa on epäsuhde puun myynnin ja oston välillä, asialle ei mahda mitään. Ei ole sellaista voimaa, jolla ostaja pakotettaisiin kertomaan puun hankinnan kustannukset puun myyjälle.

    Rane

    Nyt Anneli rupesi itse kehittämään Annelinmallia väärään suuntaan.
    Mallin ideahan on juuri se ettei katkonta vaikuta hintaan.Ostajalla on vapaus tehdä tukkipaksuisesta puusta vaikka kokonaan kuitua jos näkee että siitä kannattaa maksaa tukin hinta.
    Toisaalta joku toinen ostaja tekee tukkipaksuisesta puusta huipputyveä ja pylväitä.Tarjouskilpailussa tämä jälkimmäinen todennäköisesti tekee paremman tarjouksen ja näin metsänmyyjä pääsee hyötymään paremmasta jalostusarvosta.
    Jos tähän malliin sotketaan katkonnasta riippuvaa hinnoittelua jonka lopputulos selviää vasta hakkuun jälkeen niin silloin on ihan sama pysyä nykysysteemissä.

    Jovain

    Ei myöskään kannata tehdä epämääräisiä viittauksia. Tuolla edellä oli korjuukustannusten vähennysoikeudesta ja oli myös piilotuesta, halvasta hankintapuusta verrattuna kalliiseen pystykauppapuuhun ja siitä, että hintaeroilla piilotukea syntyy. Tulonsiirtoja, joilla maksatetaan korjuun kustannuksia toiskertaan. Ensin vähennysoikeuden puuttumisena, sitten tulonsiirtoina ja kun lähtökohtana on, että korjuun kustannukset on jo vähennetty puun hinnasta.
    HALPAA, HALPAA! Ei tarvitse ihmetellä jos puu on HALPAA! Tämäkin sääntely siihen vaikuttaa.

Esillä 10 vastausta, 501 - 510 (kaikkiaan 629)