Keskustelut Metsänomistus Pystykaupan korruptio on kehittynyttä korruptiota

  • Tämä aihe sisältää 629 vastausta, 49 ääntä, ja päivitettiin viimeksi 8 vuotta, sitten Mosku toimesta.
Esillä 10 vastausta, 491 - 500 (kaikkiaan 629)
  • Pystykaupan korruptio on kehittynyttä korruptiota

    Tuolla ”kaikki mulle” viestiketjussa on virinnyt keskustelua korruptiosta. Aihe on tärkeä ja korruptio metsäalalla niin laajalle levinnyttä, että siitä kannattaa avata oma viestiketju.

    Kehittyneissä maissa myös korruptio on kehittynyttä.”Kehittyneiden maiden korruptio on suunnitelmallista, yhteiskunnallisia valtainstituutioita hyödyntävää piilorikollisuutta. Korruptiosta tulee osa virallista totuutta”. Tämän määritelmän korruptiosta on esittänyt Tranparency Suomen puheenjohtaja.

    Puun pystykauppa on todettu täydelliseksi korruptiota aiheuttavaksi järjestelmäksi metsätalouden englanninkielisessä oppikirjassa, joka on metsänhoitajaopiskelijoiden kurssikirja Suomessakin.

    Pystykauppoja ei ole muissa Euroopan maissa. Puun korjaavat ja kuljettavat käyttöpaikoille yksityiset yrittäjät. Puunjalostusyhtiöillä ei ole omia puunhankinnan organisaatioita. Keski-Euroopassa kauhistellaan suomalaista puukauppaa ja puunkorjuuta.

    Pystykaupan korruption ydin on puunkorjuun kustannusten piilottaminen maksajalta. Sillä suojellaan hevoskaudelta periytyvää metsäyhtiön puunhankinnan organisaatiota ja sen käyttämiä massiivisia metsäkoneita.

    Kustannusten piilottamisesta on tullut virallinen totuus. Puunmyyjät eivät tiedä, että pystykaupassa he maksavat kaikki puunkorjuun kustannukset ja ja vielä naapurille tehdyn ilmaisen metsän viljelynkin kustannukset.

    Pystykauppa on korruptoinut myös kilpailu- ja kuluttajaviraston. Viraston mukaan metsänomistaja ei ole asianosainen puun pystykaupassa, sillä puunkorjuu on puunjalostusta.

    Lauri Vaara

  • Jovain

    Jätkä puukauppajärjestelmän kehittämiseen on monenlaisia syitä. Jees kirjoittaa tuolla edellä. ”Tuo kyllä tuntuu aika hullulta ajatukselta, että ulkopuoleisen kuuluisi saada tai edes nähdä kuitti kahdenvälisestä kaupasta joka ilman muuta korjuuyrittäjän ja metsäyhtiön välinen on”.

    Ensinnäkin tarvitaan lasku kuitti ei riitä ja onhan tämä aika pöyristyttävää että metsänomistaja ei saa edes nähdä ”kuittia” vaikka on korjuun kustannusten maksaja. Saatikka että saisi hyödyntää kulut verotuksessaan.
    Näinhän se on tällä hetkellä, toiminta ei ole julkista ja kustannukset piilotetaan metsänomistajalta.

    Rane

    Puuntakaisen mainitsemiin kokorunkokaupan ongelmat ratkaisee tämä malli Anneli.Siinä voi verrata tukin ja kuidun hintaa tavanomaisiin tarjouksiin ja samalla tietää että tukin hinta maksetaan aina tukkipaksuiselle puulle,eikä katkonnalla ole siihen vaikutusta.

    Visakallo

    En todellakaan ymmärrä, mikä tekee metsänomistajasta korjuukustannusten maksajan, enkä sitä, mikä onni ja autuus siitä korjuukulujen verovähennyksestä tulisi, kun verotettava tulo vastaavasti kasvaisi samalla summalla?

    Visakallo

    Ranelle: Miten siinä Annelin mallissa päästään kiinni tarjouksen kokonaissumma-arvioon?

    Rane

    Voit laskea sen samanlailla kuin muistakin tarjouksista.
    Tarjouksessa on kuidulle ja tukille omat hinnat.Tässä tarjouksessa tiedät että tukkiosa mitataan optimaalisen tarkasti talteen eli tukkipaksuuden täyttävästä rungonosasta maksetaan tukin hinta.Eli mitään Mhy:n tietopankkeja et tarvitse.
    Lahot pölkyt voi olla joko yhtiön tai metsänomistajan riski riippuen firmasta ja kilpailutilanteesta.

    Visakallo

    Menetelmä kuulostaa ihan hyvältä ja toimivalta, kun lähdetään siitä, että ostaja toimii ehdottoman rehellisesti.
    Entä jos ei toimikaan?
    Ostajan ei tässä menetelmässä tarvitse tehdä myyjälle mittaustodistukseen yksilöityä tavaralajittelua, vaan ilmoittaa ainoastaan tukin ja kuidun kokonaismäärät, koska kauppa on tehty niistä.
    Millä myyjä tarkistaa, onko mittaustodistuksen tukki- ja kuitujakautuma varmasti oikea?
    10% siirtymä tukista kuituun aiheuttaa normaalissa päätehakkuussa jo 1000-2000 euron eron.

    Jätkä

    ”Metsänomistajat ovat maksaneet puun korjuun kustannukset niin kauan, kuin pystykauppa on ollut olemassa, saamatta kuitenkaan vähennysoikeutta. Minusta Jätkän loppulukema on reilusti miinuksella, ensin korjuun kustannukset ja sitten vähennysoikeuden menettäminen.
    Siirtyminen tilitysmallista laskutusmalliin tarkoittaisi kytkykaupan lakkauttamista.
    Lähetetty: 25.07.2016
    Lähettäjä: Jovain ”

    Kun noin sekopäisesti asiaa pyöritetään, niin pitäisi huomioida myös tuotteen loppukäyttäjä, eli kuluttaja.
    Jovainin mukainen selostus pitää viedä kuluttajalle asti, eli vessapaperipaketissa pitäisi olla tekstinä koko tuotteen hinnan muodostumisen laskelma.
    Maksajahan on käyttäjä, jota tuo laskelma koskettaa eniten. Siksi se tulisi olla painettuna vessapaperiin, että kosketus olisi vielä konkreettisempi. Ja muistutukseksi tuon totuuden esiintuojan (Jovain tai Lauri-Vaari) – kasvot ikuistettuna vuoron perään joka toiseen lappuun.

    Jovain

    Kiitos vaan kohteliaisuudesta. Tämähän alkaa olla jo ylellisyyttä. Elähän huoli Jätkä.
    Näinhän se on kuin Puun takaa esität. Kysymys on urakoitsijalle maksettavasta erästä, jonka puutavarayhtiö perii puun hinnasta.
    Se, että maksaja laskua vastaan olisi metsänomistaja, totta kai puutavarayhtiö hyvittäisi sen puun hinnassa.
    Kysymys on merkittävästä kuluerästä, jonka metsänomistaja saisi vähennykseksi verotuksessaan.
    Se, että puutavarayhtiö pidättää vähennysoikeuden itsellään, tarkoittaa piilotukea metsänomistajilta puutavarayhtiölle.
    Eipä silti, metsänomistajat maksavat piilotukea puutavarayhtiölle myös hankintakaupoista pystykauppojen hyväksi. Puhutaan miljardiluokan tulonsiirroista, eli ns. isännättömästä rahasta.
    Mikä on sitten lahjontaa, kuka maksaa kenellekin ja millä perusteella, on lukijan pääteltävissä ja vaatii kyllä tarkemman perehtymisen.
    Kauppatavan muuttaminen purkaisi näitä kantorahatulon loukkuja ja avaisi ansaintamahdollisuuden myös metsäomistajille, joka nykyisellä sääntelyllä on estetty. On kilpailuviraston asiaa.

    MaalaisSeppo

    Jovain ei ilmeisesti ole perehtynyt metsänomistajien verotukseen.

    Jos puun korjuun ja kuljetuksen tehtaalle on x €/m3 ja puun pystyhinta y €/m3, saisi puun myyjä jovainin mallissa x+y € tililleen. Tästä puun myyjä maksaisi korjuusta ja kuljetuksesta x€/m3, jonka hän saisi vähentää verotuksessaan. Loppupelissä hän maksaisi veron summasta y, joka on sama kuin tyypillisessä pystykaupassa.

    Puun hankintakulujen vaikutuksesta puun hintaan jovainilla on pureksittavaa. Puun ostaja katsoo ensisijaisesti tehdashintaa. Tehdashinnasta vähennetään puun korjuun ja kuljetuksen kulut ja loppu maksetaan puun myyjälle, jos kauppa syntyy. Tällä menettelyllä eri puukaupat saadaa keskenää tasapuoliseen asemaan. Hyvän palstan myyjälle tarjotaan korkampaa hintaa kuin huonon palstan myyjälle.

    Toinen kysymys on, millaisella katteella puun korjuun ja kuljetuksen kulut otetaan huomioon. Jos yritys ostaa tuotteen hinnalla z, ei se suinkaan myy sitä eteenpäin samalla hinnalla, vaan lisää siihen oman katteensa. Voi tietysti olla, että näin syntynyt hinta on liikaa seuraavalle asiakkaalle ja hän tekee kaupat jonkun muun kanssa. Tätä kutsutaan kilpailuksi.

    Kun tuotteen ostaja tekee ostopäätöksen, häntä ei pätkääkään kiinnosta, mistä osatekijöistä hinta on muodostunut. Minua taas ei puun myyjänä kiinnosta yhtään puun ostajan kulurakenne.

    jees h-valta

    MaalaisSepon linjoilla ja tätä jo monen kymmenen sivun vatvonnasta on edelleen käteen jäänyt vain että nykyjärjestelmä on erittäin kätevä ja puunmyyjälle helppo tapa myydä puuta. Ketä haluaa saa tietysti yrittää solkata mitenkuten tahtoo mutta voi olla ettei kauheasti kauppa-akteja synny. Luottamus on edelleen maailman yksi tärkeimpiä ominaisuuksia kaupanteossa ja siinäkin on omat puunostajamme varmasti valveutuneet nykyään aivan eri tavalla kuin vähän erilaisessa yhteiskunnassamme viime vuosituhannella. Mutta sinnehän niitä jäi monen aivot narikkaan kuten mainoksessa. Toivotaan että aika ja tavat pysyvät nykymodernilla linjalla.

Esillä 10 vastausta, 491 - 500 (kaikkiaan 629)