Keskustelut Metsänomistus Pystykaupan korruptio on kehittynyttä korruptiota

  • Tämä aihe sisältää 629 vastausta, 49 ääntä, ja päivitettiin viimeksi 8 vuotta, sitten Mosku toimesta.
Esillä 10 vastausta, 481 - 490 (kaikkiaan 629)
  • Pystykaupan korruptio on kehittynyttä korruptiota

    Tuolla ”kaikki mulle” viestiketjussa on virinnyt keskustelua korruptiosta. Aihe on tärkeä ja korruptio metsäalalla niin laajalle levinnyttä, että siitä kannattaa avata oma viestiketju.

    Kehittyneissä maissa myös korruptio on kehittynyttä.”Kehittyneiden maiden korruptio on suunnitelmallista, yhteiskunnallisia valtainstituutioita hyödyntävää piilorikollisuutta. Korruptiosta tulee osa virallista totuutta”. Tämän määritelmän korruptiosta on esittänyt Tranparency Suomen puheenjohtaja.

    Puun pystykauppa on todettu täydelliseksi korruptiota aiheuttavaksi järjestelmäksi metsätalouden englanninkielisessä oppikirjassa, joka on metsänhoitajaopiskelijoiden kurssikirja Suomessakin.

    Pystykauppoja ei ole muissa Euroopan maissa. Puun korjaavat ja kuljettavat käyttöpaikoille yksityiset yrittäjät. Puunjalostusyhtiöillä ei ole omia puunhankinnan organisaatioita. Keski-Euroopassa kauhistellaan suomalaista puukauppaa ja puunkorjuuta.

    Pystykaupan korruption ydin on puunkorjuun kustannusten piilottaminen maksajalta. Sillä suojellaan hevoskaudelta periytyvää metsäyhtiön puunhankinnan organisaatiota ja sen käyttämiä massiivisia metsäkoneita.

    Kustannusten piilottamisesta on tullut virallinen totuus. Puunmyyjät eivät tiedä, että pystykaupassa he maksavat kaikki puunkorjuun kustannukset ja ja vielä naapurille tehdyn ilmaisen metsän viljelynkin kustannukset.

    Pystykauppa on korruptoinut myös kilpailu- ja kuluttajaviraston. Viraston mukaan metsänomistaja ei ole asianosainen puun pystykaupassa, sillä puunkorjuu on puunjalostusta.

    Lauri Vaara

  • Reima Ranta

    Pitää paikkansa Puun takaa. Siksi kirjoitinkin edellä, että ME metsänomistajat olemme hyväuskoisia hölmöjä. Emme tietenkään voineet mitenkään kuvitella, että metsänomistajien oma osuuskunta voi moiseen kartelliin olla osallisena. Lisäksi metsiä ostettiin elämän ruuhkavuosina, muun työn ohessa, joten aika oli rajallista. Kuinka osuva olikaan meitä enemmän maailmaa nähneen kommentti, että eikö pojat tiedä, osuuskuntahan pärjää vain varastamalla jäseniltään.

    Kun kuitupuumarkkina on näin keskittynyttä ja tukki- ja kuitupuun hintaero näin suuri, olisi kilpailuviranomaisen pitänyt jo ajat sitten puuttua kaupan pelisääntöihin. Isoista metsäyhtiöistä on tullut valtioita valtiossa, eikä kukaan uskalla tarttua härkää sarvista. Kun edelliseen vielä lisätään osuuskunnan ja MTK:n kytkentä, niin lopputulos on tämä.

    jees h-valta

    Kyllä pitää nyt ihmetellä jätkän tavalla kuinka vaikeaa on käsittää normaalia kysynnän ja tarjonnan lainalaisuutta. Kun on tarjolla yllinkyllin on aivan turha itkeä toimintatapojen perään. Lisäkapasiteetin luonti sensijaan auttaa ja kilpailu puusta silloin kovenee. Silloin hintakin nousee joka on se ainut ja tärkein ominaisuus meille metsänomistajille. Minua ei ainakaan toimintatapa edes kiinnosta saati että rupeaisin siitä möykkäämään julkisesti. Turhaa.

    A.Jalkanen

    Kahta asiaa pitäisi kohentaa:

    1. Puukaupan kilpailutus- ja tilitysmallia. Kilpailutus onnistuu mhy:n avulla, ellei hallitse alueensa puumarkkinaa, mutta tilitysmallin muuttaminen ei onnistu ellei puunostajat lähde yhteistyöhon.
    2. Puusta pitäisi valmistaa muutakin kuin lautaa ja sellua eli kehittää arvokkaampia tuotteita. Biotalous tuo tähän ratkaisuja.

    jees h-valta

    Hyvä suuntaus näyttää biopuolellakin olevan. Lisää laitoksia kehitellään. Mutta onhan sellukin arvokas tuote. Tekijöilleen.

    Jätkä

    ”Lillukanvarsiin” ovat juuttuneet nuo muutamat, kun asiallista asiaa eivät ole keksineet.

    Tosielämässä on ihan yks hailee, minkälaisilla sopimuksilla puita korjataan ja ostetaan. On yksi lysti puunmyyjän kannalta, tehdäänlö puustansa linnunpönttöj, polttohaketta vai peräti biotuotetta.

    SE, mikä oikeaa puuntuottajaa ja – myyjää kiinnostaa, on RAHA.
    Kuinka paljon hän saa rahaa ja kuinka pienellä panostuksella.

    Nuo Lauri-Vaarin opetuslapset näyttävät uskovan, että joulupukki on olemassa ja tulee poistamaan korruption, jota ei koskaan ole tuossa saumassa ollutkaan.

    Reima Ranta

    Mhy on puukaupassa vain ylimääräinen kuluerä, joten se ei ole ratkaisu yhtään mihinkään. Mhy tekee puukauppaa vain ja ainoastaan, jos kolme suurta sen sallii. Jos ne katsovat sen etujensa vastaiseksi, loppuu mhy:n puukauppa siihen paikkaan. Mhy:llä on puukaupassa täsmälleen sama ongelma kuin muillakin metsänomistajilla.

    Ainut järkevä vaihtoehto on korjata puukauppajärjestelmä sellaiseksi, että rehellinen kilpailu toimii. Hinta muodostuu sitten kysynnän ja tarjonnan mukaisesti, kuten kuuluukin ja pulinat pois. Kilpailuvirasto on se elin, jonka asiaan tulisi puuttua.

    Se on yhdentekevää missä puut katkotaan ja kuka katkonnan suoritta, kunhan puun myyjä voi kilpailuttaa leimikkonsa tavalla, josta hän näkee, kuka maksaa parhaan hinnan. Ostaja katkokoot vaikka kymmenen sentin pätkiksi, jos pärjää kilpailussa parhaiten.

    Jätkä

    Niinhän sitä luulisi.
    On ollut puukauppoja, joissa ostaja on antanut parhaan hinnan esim mäntytukille. – Mäntytukkia on kuitenkin kertynyt yllättävän vähän ja kuitupinossa on järeää mäntykuitua.

    Myöhäistä rypistää, mutta kuitenkin myyjää on suorastaan petetty.

    Temppu voi toistua minkä puulajin kohdalla tahansa.

    Pikkutukkia voi tulla tukkileimikosta ”ihan mukavasti”, mutta totuus voi olla, että pitkässä pikkutukissa on puolet oikeaa tukkia.

    Katkonta ja miten se tehdään kalvaa tarkkoja metsänomistajia, joilla ainoa auttava käsi olisi MHY:n toimihenkilö, jos hänen kauttaan oltaisiin tehty vaikkapa valtakirjakauppa.
    Jos MHY saa puusta 1 – 2 euroa paremman hinnan ja valvoo savottaa ja katkontaa, niin 1 – 2 euron palkkio työstä on mielestäni hyvin edullinen.

    Reima Ranta

    Puukaupassa on Jätkä mm. juuri niitä mainitsemiasi ongelmia, jotka olisi helposti korjattavissa järjestelmää muuttamalla. Mitään valvontaa katkontaan ei silloin tarvita, joka ei kuitenkaan voi olla kattavaa. Katkottuna puista ei kukaan enää kykene sanomaan ehdotonta totuutta. Myyjän tilille kilahtaa myös se 1 – 2 euron täysin turha kuluerä, joka ei hyödytä ketään.

    Tavoitteena tulee olla toiminnan tehokkuus , ei tehottomuus.

    rööri roope

    Tukkileimikoissa ainut järkevä kauppamuoto epäluuloisille on kokorunkohinta.
    Myyjän ei tarvii pähkäillä onko tukkia kuitupinossa tai muuten katkottu perseelleen.Se on ostajan murhe mitä rungoista tekee tukkia vai hammastikkuja.

    Näitten kahden huuhaan kirjoittelijoiden jutut on perseestä.

    Visakallo

    Myös kokorunkokaupassa on hyvät ja huonot puolensa.
    Jos puunnyyjä ei hyvin tarkasti tiedä leimikkonsa puiden kokoa ja kuntoa, niin mistä hän silloin voi tietää, onko tarjotut kokorunkohinnat lähellekään riittäviä?
    Tarjousvertailussa voi myös tulla tilanne, jossa on tarjottu sekä kokorunkohintaa, että tavaralajihintoja.
    Vanhoina aikoina käytiin paljonkin runkokauppaa, ja silloin sanottiin puunostajien taholta tehdyn suoranaisia huijauksia tietämättömille puunmyyjille.
    Jotkut ovat täällä peränneet puukaupan avoimuutta.
    Runkohinnoittelu ei valitettavasti tätä tavoitetta juurikaan edistä.

Esillä 10 vastausta, 481 - 490 (kaikkiaan 629)