Keskustelut Metsänomistus Pystykaupan korruptio on kehittynyttä korruptiota

  • Tämä aihe sisältää 629 vastausta, 49 ääntä, ja päivitettiin viimeksi 8 vuotta, sitten Mosku toimesta.
Esillä 10 vastausta, 201 - 210 (kaikkiaan 629)
  • Pystykaupan korruptio on kehittynyttä korruptiota

    Tuolla ”kaikki mulle” viestiketjussa on virinnyt keskustelua korruptiosta. Aihe on tärkeä ja korruptio metsäalalla niin laajalle levinnyttä, että siitä kannattaa avata oma viestiketju.

    Kehittyneissä maissa myös korruptio on kehittynyttä.”Kehittyneiden maiden korruptio on suunnitelmallista, yhteiskunnallisia valtainstituutioita hyödyntävää piilorikollisuutta. Korruptiosta tulee osa virallista totuutta”. Tämän määritelmän korruptiosta on esittänyt Tranparency Suomen puheenjohtaja.

    Puun pystykauppa on todettu täydelliseksi korruptiota aiheuttavaksi järjestelmäksi metsätalouden englanninkielisessä oppikirjassa, joka on metsänhoitajaopiskelijoiden kurssikirja Suomessakin.

    Pystykauppoja ei ole muissa Euroopan maissa. Puun korjaavat ja kuljettavat käyttöpaikoille yksityiset yrittäjät. Puunjalostusyhtiöillä ei ole omia puunhankinnan organisaatioita. Keski-Euroopassa kauhistellaan suomalaista puukauppaa ja puunkorjuuta.

    Pystykaupan korruption ydin on puunkorjuun kustannusten piilottaminen maksajalta. Sillä suojellaan hevoskaudelta periytyvää metsäyhtiön puunhankinnan organisaatiota ja sen käyttämiä massiivisia metsäkoneita.

    Kustannusten piilottamisesta on tullut virallinen totuus. Puunmyyjät eivät tiedä, että pystykaupassa he maksavat kaikki puunkorjuun kustannukset ja ja vielä naapurille tehdyn ilmaisen metsän viljelynkin kustannukset.

    Pystykauppa on korruptoinut myös kilpailu- ja kuluttajaviraston. Viraston mukaan metsänomistaja ei ole asianosainen puun pystykaupassa, sillä puunkorjuu on puunjalostusta.

    Lauri Vaara

  • Visakallo

    Terve kilpailu on toki tarpeen, jotta tuotteet ja palvelut kehittyisivät ja seuraisivat asiakkaiden tarpeita, mutta käytännön lopputulos ei valitettavasti läheskään aina ole sitä mitä kilpailulla haettiin.
    Yksi esimerkki tästä löytyy liikenneasemalta, jossa tulee lähes päivittäin käytyä syömässä.
    Iltapaivälehet tulevat sinne jo aamulla, mutta päivälehdet vasta illalla. Työpaikallakin jouduttiin perumaan lehtitilaukset, kun väki alkaa jo lähteä töistä kotiin ennen kuin lehdet tulevat.
    Jos postinjako muuttuisi vain kolmipäiväiseksi, olisi seutaukset hyvinkin arvaamattomat, sillä mikään yritystoiminta ei sellaista kestäisi.
    Lehdet ovat vielä pikkujuttu, mutta tavarankulun huonontuminen tässä globalisoituneessa maailmassa olisi hyvin monen yrityksen loppu.

    Timppa

    Tulee kyllä mieleen, että ovatko nämä Lauri Vaara ja Jovain aivan tosissaan. LV:n uskon niin olevan. Jovainilla saattaa ehkä olla jotain strategisia ajatuksia.

    Heidän logiikkansa mukaan sian- ja broilerinkasvattajilta on viety ansaintamahdollisuus, kun teurastamon auto hakee eläimet ja ne tapetaan teurastamossa. Luonnollisesikin nykypäivänä kukin keskittyy avainosaamiseensa. Siis eläinten kasvattaja tuottamaan laadukkaita teuraita tai metsänomistaja laatupuuta.

    Metsänomistajan kannalta nykyjärjestelmä on erinomainen. Käyttämällä oman työpanoksen taimikoiden perustamiseen ja hoitoon saa erinomaisen tuoton. Paljon paremman tunnille kuin nämä ruoan kasvattajat. Työtkin voi ajoittaa oman aikataulun mukaan. Teollisuus on kehittänyt tehokkaat korjuukoneet ja toimivan logistiikan, jota tehokkuutta parantaa uutterasti kohtuukustannuksilla työskentelevät alihankkijat.

    Lopputuloksena teollisuuden kyky maksaa puusta kunnon hinta on säilynyt ja lisätulot saamme siitä, että myytävä puumäärä on kasvanut tehostuneen metsänhoidon ansiosta. Siis kaikki muut ovat voittajia paitsi mielensäpahoittajat LV ja Jovain.

    Jovain

    Tuosta vänkäämisestä päätellen mielensä pahoittajia ovatkin Puun takaa ja Timppa.

    Hiluxmetsuri

    ”Lopputuloksena teollisuuden kyky maksaa puusta kunnon hinta on säilynyt ja lisätulot saamme siitä, että myytävä puumäärä on kasvanut tehostuneen metsänhoidon ansiosta.”

    Tämän osion hiukan haastaisin ja ajatteluni taustalla on kotimaan markkinamme varsin yksipuolinen puun jalostusrakenne, reaalihinnan pysyminen keinotekoisen alhaalla vuosikausia. Määrä toki on kasvanut eikä korjuun tehokkuuttakaan voi moittia. Markkina on vain jotenkin oudon jähmettynyt. Syytä en tiedä, mutta joillekin tahoille on eduksi, että tilanne ei muutu mihinkään.

    Rane

    Tilanne kyllä muuttuu jos huhut siitä että tämä Kuopioon uutta sellutehdasta suunnitteleva firma on saanut kerättyä lähes kokonaan tarvittavan pääoman pitävät paikkansa.Kuidun kysyntä lisääntyy reippaasti ja se tarkoittaa että markkinat alkavat toimia.

    TTL

    ”Keskimäärinhän” tilanne on Suomessa kunnossa. Kun myyt vaikka Storalle, niin tiedät saavasi varmasti rahat ja päätehakkuusta havupuustolle 40 euroa kuutiolle.
    Jotkin yksityiskohdat ovat kuitenkin hämmentäviä: mm kuitupuun hinnan jähmeys, hankintatukin ja päätehakkuutukin sama hinta, alle 15 cm (tai 16 cm) puun vaatimaton keskihinta.

    Pakko ottaa taas Viron tilanne esille, kun siellä olen tilannetta hieman seurannut. Kuitupuun hinta vaihtelee aika ”mukavasti”. Nyt satamatoimituksena hinta on noin 30 euroa kuutio, mutta ei ole pitkäkään aika, kun hinta oli 42 euroa. Saati sitten 2007. Tällöin hinta kipusi satamassa 60 euroon, kun puun pelättiin loppuvan koko Euroopasta. Hinta määräytyy markkinoiden mukaan, kun Suomessa liikutaan staattisesti. Suomen hinnallakin ostaja ja myyjä tuntuvat kuitenkin kohtaavan.

    Suurimmat hintaerot maiden välillä on 12-16 cm latva -puussa. Nytkin, pienessä lamassa, sahatoimituksena puhutaan hinnasta 50 euroa kuutio pikkutukilla. Isot tukit aina 80 euroon asti.

    Tämä ei tietysti tarkoita sitä, että metsänomistaja saisi välttämättä jotenkin enemmän kuin Suomessa. Asiantuntevat hakkuufirmat ja välittäjät ottavat leijonan osan loppuhinnasta. Hakkuu ja kaukokuljetus ovat kalliimpaa kuin Suomessa.

    Jätkä

    Suomessa teollisuus maksaa samaa ”viron hintaa” koko ajan venäjältä tuomalleen puulle.
    Tehdashinta on tuontipuulla kymppejä enemmän kuin kotimaisella.
    Se niistä puheista, joissa korostetaan ”halpaa venäjän puuta”.

    Kun Metsäliiton teollisuus käytti reilut 20 miljoonaa kiintoa raakapuuta ja tuotti puhdasta voittoa miljardin verran, voi itsekukin laskeskella, olisiko mennyt kiville, jos olisi pari euroa enemmän maksanut KOTIMAISESTA puusta.

    Lauri Vaara

    Täällä vaaditaan kiivaasti perusteluja korruptiolle; kuka lahjoo ketä. Kehotin aiemmin (31.7. sivu 11) katsomaan korruption perustelut blogistani ”Metsäkone on kansallinen suuronnettomuus” (http://laurivaara.puheenvuoro.uusisuomi.fi/).

    En ole rohjennut oma-aloitteisesti nimittää pystykauppaa korruptioksi. Aloin käyttää nimeä vasta kun luin metsänhoitajaopiskelijoiden kurssikirjasta, että pystykauppa on täydellinen – ehkä paras – korruptiota ylläpitävä järjestelmä.

    Korruptiota on kahta tyyppiä, katukorruptiota ja rakenteellista korruptiota. Katukorruptio on viranomaisten, kauppakumppaneiden ym. lahjomista. Rakenteellinen korruptio on kehittyneiden maiden kehittynyttä korruptiota.

    Pystykauppa ei ole katukorruptiota vaan kehittyneen maan rakenteellista korruptiota.

    Korruptiota maailmanlaajuisesti torjuvan Transparency Internationalin Suomen osaston puheenjohtaja määrittelee rakenteellisen korruption seuraavasti:

    ”Kehittyneiden maiden korruptio on suunnitelmallista, yhteiskunnallisia valtainstituutioita hyödyntävää piilorikollisuutta. Myös kehittyneessä maassa jaetaan lahjuksiin rinnastettavia etuuksia, mutta jakaminen perustuu vastavuoroisuuteen ja tehdään niin, että vaihdettavien etuuksien havaitseminen ja todentaminen on vaikeaa”.

    Pystykaupan näkyvin etuus on yhtiöiden metsäosastojen työpaikkojen ylläpitäminen. Hevoskaudelta periytyvät organisaatiot ovat kallis rasite niin metsäyhtiöille kuin metsänomistajillekin.

    Puheenjohtaja toteaa myös: ”Jos yhteiskunta ei tunnusta tätä (piilorikollisuuden) ongelmaa, korruptiosta tulee osa virallista totuutta”.

    Suomessa pystykauppa on ollut virallinen totuus viimeiset 50 vuotta eli metsäkoneiden käyttöönotosta alkaen. Totuus on sadun keisarin uusien vaatteiden varassa. Väitösesitelmäni päätteeksi esitin taululle tekstin ”Keisarilla ei ole lainkaan vaatteita”.

    Virallista totuutta ei kilpailu- ja kuluttajavirastokaan rohkene epäillä, vaikka pystykauppa on kaikkien aikojen vakavin kilpailunrajoitus.

    Lauri Vaara

    Timppa

    En tosiaankaan pahoita mieltäni nykyjärjestelmästä, kuten Jovain väittää. Tuskin Puuntakunenkaan. Päin vastoin, sitä on tosi mukava harjoittaa. Riittää, kun pistää sähköpostikyselyn liikkeelle ja katsoo sähköpostin perusteella kenen kanssa tekee kaupat. Käy muutaman kerran metsässä katsomassa, että kaikki sujuu hyvin. Mikään ei ole yhtä tehokasta kaupankäyntiä.

    Sitä kyllä ihmettelen, että näin selvästä asiasta pitää keskustella. Ja senkin tiedän, että pystypuukauppaa on tehty jo 1800-luvulla.

    Se, ettei joku saa hankintapuusta parempaa hintaa, johtuu tietenkin toimitusehdoista. Jos ostaja ei voi aina vaikuttaa aikatauluun tai puun katkontaan, niin eipä siitä paljoa kannata maksaakaan.

    A.Jalkanen

    Timpan ajatusta kompaten: entäs jos onkin käynyt niin, että tehottomat toimijat ovat kokeilujen jälkeen pudonneet pois kilpailluilta puuhuollon markkinoilta? Puuhuolto on niin monimutkainen tehtävä jo logistiikan puolesta, että yksittäiset pienmetsänomistajat ovat automaattisesti ulkona kuviosta.

Esillä 10 vastausta, 201 - 210 (kaikkiaan 629)