Kyllä se noin on kuin jesse kirjoitti. Tänään teollisuuden puuhuolto on sellaista että varastoja ei yhtiöillä ole varsinkaan sahateollisuudella. Varastot ovat ennakkoon ostettuja leimikoita jotka hakataan siinä vaiheessa kun valmiita tuotteesta on kaupat tehty. Tuossa aiemmin oli Timpan kirjoitus, joka on hyvä esimerkki nykyisestä puun toimituksesta.

Jokainen yhtiö ostaa niin hankintana, tienvarsi kuin toimitusmyyntinä puuta, mutta nykyisenkaltaiseen nopeaan puun toimitukseen pääasiallisena hankintakanavana siitä ei ole. Siitä olen samaa mieltä että kyllä asiaa voi niin ajatella että kun varastoja ei kerrytetä niin metsänomistajan hankintatavat raakapuun myynnin osalta ovat kaventuneet. Uskon että sen vuoksi hankintakaupan ja pystykaupan erotus on niin pieni. Varmaankin osamaksajaksi on alistettu metsänomistaja kun yhtiöt ovat tämän nykyisenkaltaisen varastointi-idean toteuttaneet.

Mhy:n korjuupalvelun puunvälitys ei nyt ole se oikea tie asian korjaamiseksi pelkästään. Samanlailla ne yhtiöt ohjaavat korjuupalvelua puun välityksen suhteen. Jos menekkiä on niin annetaan koneiden laulaa ja kun menekki hiipuu niin samanlailla ne korjuupalvelun koneet pysähtyvät. Kuidut ja e-puut seisovat tienvarsilla odottamassa seuraavaa sesonkia. Tosin isäntä on rahansa saanut mhy:n omista varoista, mutta mhy saa rahat siinä vaiheessa kun kuitu tehtaanportista menee sisälle.

Minulla on edelleen hyvin vahva mielikuva, että Jovain on yhtä kuin Lahtonen, mutta riittävällä avoimuudella voi tämän epäilyn helposti hälventää.

Lauri hyvä,ei maidontuottajakaan toimita maitojaan minnekään.Maitoautoyrittäjä saa tilinsä meijeriltä eikä tuottajalta ja maitoauto kulkee omien aikataulujensa mukaan.Kuljettaja hoitaa tilasäiliön tyhjennyksenkin itsenäisesti useim silloin kun talonväki nukkuu.
Mutta tuosta ”korruptiosta”.Kerro nyt viimeinkin missä välissä kuka lahjoo ketä?

Mitä käytännön toimenpiteitä vaadittaisiin että tuo toteutuisi; konkretisoikaa vähän!

” Níinpä, ei se logistiikka taitaisi toimia sen halvemmalla muullakaan toimijalla.Samat ongelmat ja kulut olisi edessä kuitenkin.
Lähettäjä: Puuki”

Taisit osua asiaan. Toiminnot ovat täsmälleen samat, toimittaa puut tehtaalle pystymetsästä sitten puunjalostusyhtiön puunhankintaosasto tai juuri tälläiseen erikoistunjut yritys.

Jotain eroakin toiminnoissa kuitenkin on. Erikoistuneen yrityksen toiminnan tulos näkyy selkeästi viivan alla. Lisäksi erikoistunut yritys joutuu työskentelemään avoimessa kilpailussa muitten alan toimijoiden kanssa. Tälläinen toiminta tarkoittaa väistämättä riskiä tai osinkoa yritykseen sijoittaneilla. Tälläisessä yrityksessä työskennellään selkä seinää vasten. Hyvä tulos palkitsee omistajat henkilökohtaisesti. Huono tulos on toiminnan loppu.

Suuren puunjalostuskonsernin puunhankitaosasto täyttää varmasti hankintetehtävänsä. Sen sijaa toimintojen parantamisesta ei voi olla varmuutta. ”Hyvänä aikoina” ei oikeastaan ole mitään tarvetta parantaa toimintoja. ”Huonoina aikoina” konsernin johto patistaa toimintojen kehittämiseen. Tällöin hankintaosasto tuo julkisuuteen joitakin väen vähennyksiä, organisatiomuutoksia sekä madaltaa pystypuusta maksettavaa hintaa sekä kiristää korjuuyritysten sopimustaksoja. Itse toiminta jatkuu entisenlaisena, mutta puun hinta tehtaiden portilla laskee. Muut kuin puun myyjät ja korjuuyrittäjät ovat tyytyväisiä.

Tosiasiassa konsernin ja koko suomalaisen puunjalostuksen kilpailukyky maailman markkinoilla rapautuu. Suomessa, toisin kuin kilpailijamaissa ei konsernin joto saa minkäänlaiste kilpailuun perustuvaa käsitystä puuhuollon kilpailukykyisistä kustannuksista. Konsernin vastuullinen johto ei saa käsityksen näiden menojen välttämättömyydestä tai säästämispotentiaalista näissä menoissa.