Keskustelut Metsänomistus Pystykaupan korruptio on kehittynyttä korruptiota

  • Tämä aihe sisältää 629 vastausta, 49 ääntä, ja päivitettiin viimeksi 8 vuotta, sitten Mosku toimesta.
Esillä 10 vastausta, 141 - 150 (kaikkiaan 629)
  • Pystykaupan korruptio on kehittynyttä korruptiota

    Tuolla ”kaikki mulle” viestiketjussa on virinnyt keskustelua korruptiosta. Aihe on tärkeä ja korruptio metsäalalla niin laajalle levinnyttä, että siitä kannattaa avata oma viestiketju.

    Kehittyneissä maissa myös korruptio on kehittynyttä.”Kehittyneiden maiden korruptio on suunnitelmallista, yhteiskunnallisia valtainstituutioita hyödyntävää piilorikollisuutta. Korruptiosta tulee osa virallista totuutta”. Tämän määritelmän korruptiosta on esittänyt Tranparency Suomen puheenjohtaja.

    Puun pystykauppa on todettu täydelliseksi korruptiota aiheuttavaksi järjestelmäksi metsätalouden englanninkielisessä oppikirjassa, joka on metsänhoitajaopiskelijoiden kurssikirja Suomessakin.

    Pystykauppoja ei ole muissa Euroopan maissa. Puun korjaavat ja kuljettavat käyttöpaikoille yksityiset yrittäjät. Puunjalostusyhtiöillä ei ole omia puunhankinnan organisaatioita. Keski-Euroopassa kauhistellaan suomalaista puukauppaa ja puunkorjuuta.

    Pystykaupan korruption ydin on puunkorjuun kustannusten piilottaminen maksajalta. Sillä suojellaan hevoskaudelta periytyvää metsäyhtiön puunhankinnan organisaatiota ja sen käyttämiä massiivisia metsäkoneita.

    Kustannusten piilottamisesta on tullut virallinen totuus. Puunmyyjät eivät tiedä, että pystykaupassa he maksavat kaikki puunkorjuun kustannukset ja ja vielä naapurille tehdyn ilmaisen metsän viljelynkin kustannukset.

    Pystykauppa on korruptoinut myös kilpailu- ja kuluttajaviraston. Viraston mukaan metsänomistaja ei ole asianosainen puun pystykaupassa, sillä puunkorjuu on puunjalostusta.

    Lauri Vaara

  • kuusessa ollaan

    Edelleen toistan kysymyksen: Miksi yritys ei saisi hankkia raaka-ainettaan haluamallaan tavalla? Pystykaupassa on kauppakirja, jossa sovitaan korjuun ehdot ja siinä on korjattavien puutavaralajien mitat. Siihen voi metsäomistaja pyytää omia tarpeitaan, eli harvennustiheyksiä ja muita huomioitavia seikkoja. Jos niitä ei osaa pyytää, se on metsänomistajan vika.

    Vai meinataanko, että kenen vaan on oltava mahdollista toimittaa mursketta asfalttiasemille, tai porkkanoita markettiin?

    Lauri Vaara

    Hankintakauppa ja toimituskauppa on sama kauppatapa. Hankintakauppa on vain vääristynyt nimi toimituskaupalle. Nimi antaa kuvan, että metsänomistaja on metsäyhtiön alihankkija, joka hankkii puuta yhtiöille. Nimi on peräisin 150 vuotta jatkuneesta pystykaupan korruptiosta.

    Terveessä markkinataloudessa metsänomistaja on itsenäinen alkutuotannon yrittäjä, joka TOIMITTAA tuotteitaan eli puutavaroita niitä käyttäville tai jalostaville yrityksille. Ei maidon myyjäkään hanki maitoa meijerille, vaan toimittaa maidon meijeriin, vaikka maitoauto noutaa maidon maatilan pihasta. Ei mikään muukaan tuotannon harjoittaja hanki vaan toimittaa tuotteensa asiakkaille.

    Hankintakaupan nimestä pitäisi puukaupassa luopua kokonaan. Olen käyttänyt kirjoituksissani yleensä toimituskaupan nimeä. Hankintakaupan nimeä olen käyttänyt, kun olen arvellut, että lukijat eivät ymmärrä mitä toimituskaupalla tarkoitetaan.

    Lauri Vaara

    Gla

    Ainakin verottajan mielestä hankintakauppa ja toimitus- tai tienvarsikauppa ovat eri asioita.

    Timppa

    Epäilemättä niin on, että metsänomistaja on toimittajan roolissa myydessään puunsa tehtaan portille toimitettuna. Silloin hän ottaa myös toimittajalle kuuluvan vastuun. Siis toimittaa jonkun puuerän määräpäivänä määräaikana sinne tehtaalle. Pikkusen vaikeaa. Vaikeusaste kasvaa, kun esimerkiksi eri sahoilla on erilaisia vaatimuksia vaikkapa tyyliin kuuset heti, männyt ehkä 2 kuukauden päästä, koivut taas kolmen kuukauden kuluttua. Kuusikuitu tuoreena kuukauden kuluttua jne. Vain täysin asiaa tuntematon voi kuvitella hallitsevansa tuon ruletin.

    Ei siellä tohtorikoulussa tosiaan taidettu paljon käytännön asioista opetta. Eikä niitä kirjoituspöydän takanakaan taida oppia. Epämiellyttävää on, että näitä omia näkemyksiä tyrkytetään tieteen varjolla tosina ja edellytetään, että kaikki muut niihin alistuisivat.

    Kyllä minä mielelläni tyydyn siihen alkutuottajan rooliin. Riittää, kun saan puista säädyllisen hinnan ja hakkuujälki on hyvä. Ja näin on ollut. Mukava käydä hakkuutyömaalla motokuskien kanssa jutustelemassa, ja kysellä montako mottia on tänään tullut hakattua, kun ei tarvitse murehtia sitä, että puut ovat sovitun laatuisina minuutilleen tehtaalla.

    Portimo

    Kävin katsomassa tuosta vierestä noita puun hintatilastoja. Esimerkiksi päätehakkuukuusen pystyhinta oli 56 euroa ja tienvarsihinta samoin 56 euroa. Samoilla mitta- ja laatuvaatimuksialla mennään molemmissa ja raakit huomioidaan mittauksessa. Eikös tässä ole jotain mätää eli korrpuptiota. Hankintamyyjää viilataan pahasti linssiin.

    Miten se olisi, jos ostajan tehdashinta olisi vaikkapa 70 euroa ja myyjä voisi toimittaa puut haluamallaan tavalla. Mites, jos hän voisi vaikka kilpailuttaa oman yhteistyöketjunsa ja ostajan hankintaketjun. Läpinäkyvyyden vuoksi tuon ostajan yhtiön pitäisi olla erillinen yhtiö, joka tietenkin menisi konkurssiin, jos alihinnoittelee työnsä.

    Vähän samanlaistahan se on jo nyt julkisella sektorillakin, kun esim. kuntien on yhtiöitettävä omat energialaitoksensa, työmarkkinakoulutuslaitoksensa ja työterveyshuollon.

    Myös kuitupuumarkkinoilla on samantapaisia oireita. Ensiharvennuspuun pystykauppahinta on 15 euroa mutta tienvarsihinta vain 26 euroa. Ei 11 eurolla ensiharvennusta hakata tien varteen.

    Minusta on hyvä, että Vaara kyseenalaistaa systeemiä. Kaverihan on kiertänyt muutakin kuin tahkoa. Hänellä on monta hyvää ajatusta mutta ehkä osa vain heitetty sytöksi keskusteluihin eikä sellaisenaan kypsä.

    jees h-valta

    Portimon ajatus sopii näpertelyyn mutta ei minkään tehtaan eikä sahan puuhuoltoon. Juuri kuten Vaarankin illuusiot.

    Timppa

    Portimo.
    Otsapa huomioon, että ne puut toimitetaan silloin, kun tehdas haluaa. Ja, että sovitut toimitusajat voimat joka aikaistua tai viivästyä vähän sen mukaan, miten sen sahan tilauskanta edellyttää. Esimerkkinä meidän tämän kevään tukkikauppa. Tehtiin kauppa toukokuun keskiviikkona. Ostaja arveli, että hakataan lomien jälkeen. Seuraavana maanantaina soitti, että hakkuu alkaa huomenna. En ollut vielä nauhonut koko aluetta. Tuli kiire. Kun viimeisiä nauhoja solmin, niin motokuski tuli jo vastaan katselemaan ajouran paikkaa.

    Ei tämän päivän puuhuollossa yksityisellä toimijalla ole mitään saumaa.

    Anton Chigurh

    Tuttu entinen puunjalostajan renki, joka tietää hinnat ja muut kuviot tarkkaan, siirtyi puuntuottajaksi. Ei tyytynyt siihen, että kantohinta ja hankintahinta ovat yksi ja sama asia.
    Ostaja maksoi kantohinnan päälle hakkuun ja ajon, siis tienvarsihinnan. Lisätuloa tuli myyjälle edullisemmasta jaosta.

    Valmistus moottorisahalla ja ajo maataloustraktorilla.

    jees h-valta

    Edelleen antoninkin esimerkissä ollaan aivan samassa näpertelytuhtaamisessa jolla ei ole teollisuuden puuhuollon kanssa mitään yhtenäisyyksiä. Voisi sanoa että sohlaavat yksittäisten kanssa lähinnä suhteiden ylläpidoksi ja varmaan osaksi säälistä.

    kuusessa ollaan

    Puuki kirjoitti:

    ”Hinnat ei hankintapuilla ole kovin hyviä. Mikä on siihen syynä,
    on jo useamminkin tullut tässäkin ketjussa esille.
    Omasta mielestäni ei niinkään kilpailun puute puun toimitusketjussa. Jonkun mielestä vain juuri se. Erilaisia mielipiteitähän saa olla, kunhan pysytään suunnilleen asiassa.”

    Ööh, kerro miten toimitusketju voisi olla erilaisempi?
    Ja mitä lisäarvoa voi tulla kaukokuljetuksen osalta, eli siihen että ”hankintapuut” onkin kuljetettu tehtaan porttien sisälle?

    Tehtaille puut menevät minuuttiaikataulutettuna rekoilla, siksi hankintapuut luovutetaan tienvarsivarastoissa, joista puuta jalostavan yrityksen sopimusyrittäjät ne tiedonsiirto-ohjauksen myötä hakevat. Tästäkin syystä metsäyhtiöiden oma kaukokuljetus on kustannustehokkaampaa, autot ajavat mahdollisimman vähän tyhjänä. Esimerkiksi sellutehtaalle puita vievä rekka nappaa sellutehtaan läheltä tukkikuorman, jonka vie sahalle. Ja sahalta palatessaan voi hakea kuitupuuta tai toista tukkipuulaatua toiselle sahalle. Ketju on kokolailla maailman tehokkaimmin toteutettu Suomessa, kun vielä huomioidaan teiden kantavuudet ja leimikoilta kertyvien puutavaralajien määrät. Esim Ruotissa kuitupuuta saattaa olla yksi laatu kuitupuuta ja kaksi tukkia.

    Ja mitä tulee yritysten kustannustehokkaaseen korjuuseen, kysykääpä koneyrittäjältä tai puutavara-autoilijalta millaiset heidän taksansa ovat alan kustannuksiin nähden…jos metsäyhtiöt eivät olisi tiukalla politiikalla korjuuta hoitavia, ei täällä pian olisi puun jalostusta lainkaan. Suomessa pienten leimikoiden korjuu on suhteessa erittäin kallista. Siksi tarkka JOT-menetelmään (Just On Time = oikeaan aikaan oikeassa paikassa) perustuva puunkorjuun seurantajärjestelmä kehitettiin Lokomolla 90-luvun alussa.

Esillä 10 vastausta, 141 - 150 (kaikkiaan 629)