Tyypillistä huhumarkkinointia . Kun alkaa jäädä maataloustraktoripohjaiset ja pienemmät viritelmät konekauppian käsiin niin pitää jotakin keksiä . ..LV:n suosiollisella avustuksella .
Seurustelu integraattien kanssa ei myöskään ole tuottanut toivottua tulosta (tai mistäs minä tiedän , kuinka paljon oikeusprosessista on tullut Repalle nettoa tähän mennessä : ) ) . Pieni kriittisyys nämä asiat huomioon ottaen lienee paikallaan , kun lueskellaan muutamien kommentteja tällä palstalla .

Yksi hyvä keino hälventää epäilyjä ”kaksoiskansalaisuudesta” täällä palstalla on kertoa jotakin itsestään ja taustoistaan.
Jovain on melko uusi nimimerkki, eikä hän ole kertonut itsestään meille juuri mitään.

Meillähän on ollut täällä omalla nimellään kirjoittavia useitakin, mutta onko heistä jäljellä vain Lauri Vaara ja A.Jalkanen?
Palstalta poistuneet omalla nimellä kirjoittavat ovat lähes kaikki toistaneet saman kaavan:
Vaaditaan kyllä meitä nimimerkillä kirjoittavia tulemaan omalla nimellämme esiin, mutta kun heistä itsestään ja motiiveistaan koetetaan hieman kysellä, tai tilanne jostain syystä muuten kuumenee, poistutaan kokonaan näyttämöltä.
A.Jalkanen ja Lauri Vaara eivät ole tähän sortuneet ja sen takia arvostan heitä.
Voidaan olla asioista eri mieltä, mutta ollaan sitä rehdisti.

Puun takaa! Huolesi on aiheellinen. Kerron, että olen ihan tavallinen puuntuottaja, niin kuin itsekin olet. Toimin aivan omana itsenäni, enkä ole näillä palstoilla yhteistoiminnassa kenenkään kanssa.

Puuki tuolla edellä arveli, että toimitusmyynnin etu on se, että puutavaralajikkeita voi tehdä enemmän ja toimittaa ne eri käyttöpaikkoihin. Tätä kautta saisi paremman hinnan. Minä jo kertaalleen edellä arvelin, että tilanne on päinvastainen. Normaalista leimikosta tulee usein joitakin puutavaralajeja pienempiä määriä. Niiden kuljetus sitten maksaa tolkuttomasti. Tai ne on myytävä energiapuuksi.

Nykyjärjestelmässä saa näistäkin nökkösistä asiallisen hinnan ja firmojen hyvin organisoidut kuljetusketjut hoitavat ne kohtuullisin kustannuksin käyttöpaikkoihinsa.

Onkohan suomalainen erikoiosuus, että firmat vaihtavat keskenään puuta tai sitten ostavat toisiltaan. Esimerkiksi sahojen toiminta olisi tosi vaikeuksissa ilman mahdollisuutta myydä koivut ja kuidut eteenpäin.

Ennen oli lähes nyrkkisääntö, että pikkutukiksi tehtiin kuitupuun tyvestä aihio, jos siitä tuli.
Ei yleensä lainkaan tukkipuiden latvoista.
Nyt on hiemen eri juttu, kun puut kuutioidaan kymmenen sentin pätkinä, niin ei ole väliä, vaikka pölli olisikin kartiokas.
Hintalisä pikkutukille on merkittävä, mutta ei niin merkittävä, että oikeaa tukkia olisi varaa laittaa pikkutukkiin.