Meilä sentään oli aivan hyväkin matikka koulussa eli kaupallinen laskuoppi. Sitä ei ollutkaan kuin harvoille ja valituille.
Joten osataan ja en voi sille vain mitään jos täällä porukat laskee lähinnä hous…..sa. Hetkenhän sekin lämmittää kuten itsensä pettäminenkin huikeilla puukauppatienesteillä. Yritän vain realioppia ja osa täällä on jopa tunnustanut sen omanneensa.
Kuinka muistaisin että mestari ”metsienparturi” suorittavakin joutui omat metsänsä myymään?
Onkohan aivan oikea henkilö neuvomaan ja ihmettelemään muiden metsätalouden ajatuskuvioita?
Vai oliko nuo mäenlaskuhommat päällimmäisenä joita yritit minulle tarjota? Onhan sitä nyt sitten ainakin saanut mäkeä laskea ja nousta oikein konevoimalla ettei sen puoleen ihan uskonnolliseksi huuhaaksikaan ole mennyt.
Oletko jo lukenut kirjan Metsäekonomian perusteet? Mitä olet mieltä siinä esitetyistä ajatuksista? Vai päteekö tähän sama kuin Metlan puunkasvatusta käsitteleviin asioihin eli että mielummin käytät omaa järkeäsi?
Mielestäni oman järjen käyttö on suotavaa ja sallittuakin. Sitä ei uusi metsälakikaan kiellä eikä rajoita vaan antaa enemmän väljyyttä juuri siihen suuntaan. Ei kuitenkaan riittävästi vieläkään.
Toki järjen käyttö on sallittua. Minun järkeni sanoo, että ensin kannattaa selvittää, mitä tutkimus on aiheesta saanut selville.
Pyörän keksijän ura on kovin ohdakkeinen. Metsäekonomian kirjassa on useita esimerkkejä siitä, kuinka erilaisia teorioita on kehitelty ja kuinka ne ovat menneet pieleen.
Rahahan on niin vanha keksintö, että sitä on kaikilla elämiseen tarvittavia määriä.
Mutta varallisuus säilyy ja lisääntyy mielekkäällä tavalla hurjasti kasvavissa kuusikoissa ja humisevissa hongikoissa. Unohtamatta valkorunkoisia koivikoitakaan.
Niinpä Leevi, kaikille niille ja vielä muupuu-nimikkeellekkin maksetaan se sama euro jokaisesta kasvatetusta kiintokuutiosta per kalenterivuosi. Kaikki nuo Metsälehdenkin hinnastot saadaan yksinkertaistaa tällä samalla kaavalla. Tulee paljon säästöä turhan tiedon keruusta.
Energiapuun korjuussa tosiaan maksetaan sama hinta kaikesta, kun unohdetaan korjuun edellytykset eli kustannustaso. Mutta elämä jatkuu energiapuun korjuun jälkeenkin, joten eroja alkaa syntyä. Tuo oli syy siihen, miksi itse raivasin oman energiakohteeksi ajattelemani 02-rajaa lähestyvän taimikon harvaksi. Lehtipuuvaltaisessa tiheikössä kasvamaan jätettävän puuston laatu olisi kehittynyt huonoon suuntaan, lisäksi harvennuksen jälkeistä kasvupotentiaalia olisi hukattu. Tilalle olisi saatu hoikkia, tuhoille arkoja runkoja, eikä valinnanvaraa olisi ollut läheskään niin paljon kuin nyt. Ei tosin ollut liikaa nytkään, vaan piti jättää useita ensiharvennuksessa poistettavaksi tuomittuja kuitu/energiarunkoja. Tuolla kuitenkin varmistin sen, että mahdollisimman suurella osalla rungoista on mahdollisuus kasvaa a. mahdollisimman nopeasti, b. tukkipuuksi ja siten jyrkentää arvokasvun kulmakerrointa merkittävästi seuraavan kvartaalin aikana ja tietysti siitä eteenpäinkin.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.