Kyseessä myöhään(2014) ensiharvennettu mänty-raudus-kuusisekametsä,jossa puuta 125m3/ha,MT sekä VT pohjia.Odotusarvokertoimeksi laitettu 2.2.Mihin tällä kertoimella tähdätään?Päätehakkuuseen?
Puuki, kehtaisitko laittaa linkin, mistä ne taulukot löytyy?
Mitä siellä mahtaa lukea kerrointaulukon otsikoissa? Kasvupaikkatyyppi, puulaji, ikä, puumäärä kuutioina, pituus?
Maalaissepon kanssa olen samaa mieltä koroista. Vielä vähän voisin tinkiäkin. Metsätalouden korko taitaa olla yleensä reaalikorko, ja nykymaailmassa 4% reaalikorko on täysin ylimitoitettu. Itse kasvattaisin vielä 2% arvokasvulla. Jos puhutaan pitkistä ajoista (30-50 vuotta) riskit kasvaa ja silloin itse käytän kolmosta.
Yleisesti ottaen nykyään taitaa saada pankista lainaa suurinpiirtein samalla korolla kuin inflaatiovauhti.Siis reaalikorko on nolla. Semmoistahan kannattaa ottaa sen verran kuin saa. Nollakorkoa ei kyllä välttämättä saa tyrkytettynä, itse kilpailutin pankkeja viime vuonna ja tarjoukset vaihteli laidasta laitaan.
Ne ottaa rahaa sisään, joten ostaa pitää. Lupaavat viiden prosentin tuottoa. Voi onnistuakin jos lisätään kolmosen reaalikorkoon inflaatio. Sitten pitäisi saada vielä kulut pois. Mutta jos tehtaita rakennellaan ja siten hinnat paranee, ja käytetään yläharvennuksia tms, ja ostetaan kohteita joissa ei ole odotusarvoja kunnolla huomioitu ja myydään puuta isoina erinä niin saattavat hyvinkin saada vielä kulut pois ennen sitä viiden prosentin tuottoa.
Puuki kirjoittaa taas asiaa.
Omalta osaltani olen käynyt metsätaloussijoituksille viime vuosina yhä positiivisemmaksi.Taitaa liittyä korkoympäristön kehittymiseen. Kasinotaluoden vuosina viiden prosentin vuosituotto ei ollut juuri mitään, nykyään ja ehkä pitkällekin tulevaisuuteen se on tosi hyvä tuotto, etenkin jos sijoitukset voidan rahoittaa halvalla velkavivulla.
Puun hinnan lisäksi kysymyksenä tulevaisuuteen on kiinteistöjen arvostus. Se näyttäytyy itselleni lupaavana. Maata ei valmisteta enää, pallo näyttäisi käyvän yhä ahtaammaksi.
Arvokasvuprosentin ja diskonttokoron vertailusta senverran että eikös arvokasvuprosenttia saa ylös sillä että myy pois parhaat puut? Näinollen mainittu vertailu kyllä ohjaa hakkuita mutta se ei suoraan taida kertoa, koska kannattaa uudistaa ja koska jatkaa kasvatusta alennetulla puustopääomalla (?). Epäsuorasti se kyllä kertoo: uudistaminen on väistämätöntä sitten kun puuston osittaisella poistolla ei enää saada arvokasvuprosenttia pomppaamaan. Tästä taitaa seurata että ihan jokaisen tukkihakkuun jälkeen ei kannata udistaa.
Yläharvennukset voivat näennäisesti antaa parhaan tuoton sijoitukselle, mutta otettaessa riskin kasvu huomioon, niin tilanne on toinen. Tarkoitan lähinnä tuulituhojen lisääntymistä suurimpien puiden poistuessa metsästä.
Metsätilojen arvostus todennäköisesti kasvaa tulevaisuudessa, jos mittarina tässä käytetään ostetun puukuutiometrin hintaa. Ruotsissa metsätilakaupoissa puun hinta on jotain 1,5-2,0 kertainen Suomen hintaan. Etelä-Ruotsissa tilakaupoissa kuutiohinta on n 60 euroa/m3 ja pohjoisessakin lähellä 30 euroa/m3.
Joo nimenomaan näin: riskit on syytä miettiä melko tarkkaan.
Taitaa olla niin että varttuneen puuston harventaminen aina aiheuttaa tuulituhoriskin. Riski on suurempi alaharvennuksessa kuin yläharvennuksessa. Jos maasto on tuulituhoille altista, saattaa kannattaa poistaa kuuset ja jättää mäntyä. Oman kokemukseni mukaan hoikat männyt pysyy hyvin pystyssä, kuuset tahtoo kipata tuulessa.
Toinen näkökulma nähin tuulithoihin on että niitä näyttää syntyvän pahiten uusien aukkojen laidoilla. Yksi tapa välttää tuulituhoja voi olla että ei tehdä aukkoa vaan pidetään alue peitteisenä, edellyttäen että arvokasvuprosentit sen sallii (?).
Puuki otti esiin tuon eri harvennusmallien käytön.
Lienee päivänselvää, että esim viljelymännikössä, jossa on jo enemmänkin kahden tukin puita, niiden poistaminen yläharvennuksena hieman pienempien yhden tukin puiden eduksi on lompakkoon katsoen edullinen toimi. Kuitenkin pitäisi aina huomioida, että jäljelle pitää jäädä täysi puusto ja hyväksyä se tosiasia, että nuo lisävaltapuut ovat heikompikasvuisia kuin poistettavat päävaltapuut.
Noihin myskyihin on koulutettu varautumaan oikeatyyppisillä kuvioiden rajauksilla ja – muodoilla. Vallitsevien voimakkaiden tuulien suunta pitäisi ottaa huomioon ja muotoilla aukko siten, että kovat tuulet eivät pääse oikein vauhtiin.
Samoin esim viettävissä rinteissä alavilla seuduilla aukon alareunaan pitäisi tehdä ”reikä”, vaikkapa ajoura, jota pitkin kevätkesän kylminä öinä halla valuu kuviolta pois.
Jos riskit huomioidaan metsänhoidossa, kuten tietysti pitäisi, päätöksentekotilanne monimutkaistuu. Olen aikoinaan tehnyt tutkimusta aiheesta, miten metsätuhoriskit voitaisiin huomioida metsäsuunnittelussa, mutta mitään valmista sovellusta ei silloin saatu aikaan, Pystyttiin kyllä inventointiaineistoista todentamaan jo käytännössä havaittuja periaatteita. Kuten juuri nuo Reiskako-nimimerkin luettelemat tuulituholle altistavat tekijät. Leimikon suunnittelussa on hyvä huomioida tuuliolot ja hallaolot. Pitemmän ajan metsäsuunnittelussa tietysti kuvioiden muotoilussa, koossa ja hakkuujärjestyksessä on mahdollista jonkin verran säätää.
Tärkein tuulituhon estotapa olisi mielestäni se, että tekee harvennukset ja uudistamiset aikanaan, niin ettei ylitiheitä ja yli-ikäisiä metsiköitä kovin paljon olisi. Oletettavasti yläharvennus tai jatkuva kasvatustapa lienee vähemmän herkkä tuhoille ylipäänsä kuin jaksollinen malli, mutta tästä ei ole vielä suuresti mitattua tietoa.
Olisi mielenkiintoista tietää, onko Etelä-Ruotsin metsätalous oikeasti noin paljon kannattavampaa (60 euroa per motti vs. 40 euroa Etelä-Suomen metsäkaupoissa), vai onko korkeiden kantohintojen takana eri puulajit: noilla leveyksillä kasvaa esimerkiksi pyökki ja tammi, joiden kuutiohinta on parempi kuin kuusen. Pitäisi tietää paljonko siellä maksetaan kantohintaa havupuista, tukki ja kuitu.
Minusta metsätalous ei ole merkittävästi kannattavampaa Etelä-Ruotsissa kuin Etelä-Suomessa. Tietysti hyvän tammi- ja mäntytukin kuutiohinta on ”paljon”. Männylläkin parhaimmillaan yli 100 euroa.
Keskimäärin kuitenkin oltaneen Suomen hinnoissa, ehkä vähän +.
Kasvu on varmasti vähän nopeampaa siellä. Muistelen Metsälehdessäkin olleen Göteborgin läheltä veljesten kuusikko; 1600 kuutiota/ha!
Hinnoittelu mennee kaiketi jotenkin näin: 1) Metsäkiinteistön tuoton minimi saadaan kasvattamalla kiinteistöllä puuta. Tällöin lähes absoluuttinen minimi on 4%:n vuotuinen tuotto, jollei aivan tolkuttomasti investoi uudistukseen. 2) Tulevaisuuden tuotto on jakautunut ja minimi tosiaan 4%/vuosi. Pienellä todennäköisyydellä tuotto voi olla lähes mitä vaan, jos maan käyttötarkoitus muuttuu. Sen ei tarvitse olla rakennusmaata tulevaisuudessa, vaan kiinteistöltä voi löytyä muita luonnonvaroja (en tarkoita pelkästään mustikoita), sitä voidaan käyttää muun energian tuotantoon tai johonkin muuhun, mistä tällä hetkellä ei vielä voi olla tietoakaan.
Uskoisin, että 1970-luvun alussa esim Kempeleeltä ”sopivasta” paikasta sai kohtuullista metsää 1000 markkaa/ ha. Päätehakkuu 2000-luvun alussa 8000 euroa/ha ja raakamaamarkkinoilta 3 euroa/neliö. Näin Sampo jauhoi pienellä tuurilla (sijainti) 167 euroa 30 vuodessa 38000 euroksi ja vuotuista tuottoa n 20 %/vuosi. Tätä tuskin kukaan pystyi ”näkemään” 1970-luvulla.
Yksi veikkaus voisi olla, että Etelä-Lapissa metsän kasvu kiihtyy merkittävästi ja Kiinan keskiluokka innostuu 20 vuoden kuluttua ostamaan puhdasta luontoa sieltä.
Uudet tuotteet voivat muuttaa puun hintaa merkittävästi. Vertailun vuoksi: rahkaturvetta kaavaillaan jalostettavaksi entistä suuremmassa mittakaavassa kasvuturpeeksi. Kuution hinta on tuotteessa ihan toinen kuin energiaturpeella.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.