Kyseessä myöhään(2014) ensiharvennettu mänty-raudus-kuusisekametsä,jossa puuta 125m3/ha,MT sekä VT pohjia.Odotusarvokertoimeksi laitettu 2.2.Mihin tällä kertoimella tähdätään?Päätehakkuuseen?
Liittynee siihen, että mahdollisessa vahinkotapauksessa korvataan nuoren puuston odotusarvoa tukkipuuksi kasvamiseen. Siis luulisin, että saisit korvausta 2,2 kertaa nykypuuston arvon totaalituhossa edellyttäen tietysti, ettei vakuutusta otettaessa ole tehty rajoituksia.
Tuo avauksessa esittelemäni puusto oli vuodenvaihteessa myynnissä.Pidin tuota odotusarvokerrointa kovana,kun lähtökohtana oli tyyppilinen 70luvun loppupuolen männynistutusala,jos tyvilenkoutta ja rauduskoivukin pitkälti juurivesoista syntynyt.Koivut kyllä melko suoria,mutta latvukset pahasti myöhäisen ensiharvennuksen takia supistuneita
Jos odotusarvokerroin on 2,2,niin mikä on se aika,jona puuston oletetaan kasvavan 2,2-kertaiseksi vai tarkoitetaanko siinä taloudellisen arvon kasvua ??
Nuo odotusarvokertoimet metsänarvioinnissa ovat aika jänniä. Ensinnäkin nuorissa kasvatusmetsissä aika kovia. Ja se odotusarvo tulee koko kuvion puustolle vaikka seuraavassakin harvennuksessa voi tulla pitkälti kuitupuuta. Sitten heitetään kokonaisarvon korjaukseksi jotain 25 – 30 prosenttia. Siitäpä revitään sitten se käypä hinta.
Odotusarvokertoimella huomioidaan se, että tilan ostaja ostaa puustoa joka on tällä hetkellä kuitupuuta mutta joka muuttuu puuston kasvun myötä arvokkaammaksi tukkipuustoksi. Jos puusto myytäisiin sen tämänhetkisellä arvolla niin ostaja saisi voitokseen kaiken tämän arvokasvun,odotusarvolisällä sitä jaetaan myyjän ja ostajan kesken.
Odotusarvolisän suuruus tulee taulukoista, siihen vaikuttaa puulaji,kasvupaikan rehevyys ja puuston ikä. Heikkoa laatu, myöhässä olevat harvennukset yms tuottoa vähentävät seikat eivät vaikuta odotusarvolisään mitenkään, ne huomioidaan siinä vaiheessa kun lasketaan kokonaisarvon korjausta eli käytännössä suurentavat sitä jolloin tilan arvo laskee.
Tämä on vain yksi näistä summa-arvomenetelmän omituisuuksista. Toinen on esimerkiksi se että siinä käytettävän laskentakoron suuruus riippuu maapohjan rehevyydestä. Karummilla maapohjilla käytetään pienempää laskentakorkoa. Käytännössä tämä johtaa siihen, että jos ostat summa-arviomenetelmällä hinnoitellun tilan tilarvion hinnalla niin kannattaa ostaa vain reheviä pohjia koska siellä sijoitus tuottaa korkeamman koron kuin karuilla pohjilla. Maalaisjärjellä ajatellen laskentamallin pitäisi olla sellainen, että se tuottamalla arvolla ostaessa sijoituksen tuotto olisi sama riippumatta kasvupaikasta tai tilan sijainnista.
Edellä Savolainen Metsämies avasi odoturarvojen saloja.Jos metsäpalsta sisältää sekää hyvää että huonoa metsää,niin tavallinen maallikko-ostaja on huuli pyöreänä kuitenkin näiden odotuarvojen ja arvonvähennysten kanssa.
Voihan myrsky kaataa metsän tai joku mutiainen kuivattaa puuston tai puunhinta laskee.Lisäksi pääoma on sidottu kymmeniksi vuosiksi metsäpalstaan.Sijoittaminen päätehakkuuta ainakin kohtalaisesti omaavaan palstaan tuntuu jopa varmemmalta ratkaisulta.Vaikka siellä sitten uudistamistyöt ovatkin edessä
Vaikka summa-arvomenetlmään liittyy paljon outoja piirteitä,niin kyllä sen sitkeä käyttö kertoo,että se on yksi parhaista ellei paras.Itse laskeskelen asioita tuottoarvomenetelmän pohjalta
Odotusarvoa syntyy, jos metsäkuvion suhteellinen arvokasvu on suurempi kuin laskentakorko. Reaalikorkotaso vaikuttaa siis oleellisesti odotusarvoon. Jos taulukot eivät ota sitä huomioon, ne ovat harhaanjohtavia.
Aivan samoin on maapohjan ja taimikon hinnan suhteen. Ratkaiseva tekijä arvonmäärityksessä on laskentakorko. Jos taukukko on tunteeton korkotekijälle, niin se on harhaanjohtava.
Hyvin tuntemani metsäekonomian professori, jolta itsekin olen metsäekonomian perusteet saanut, naureskelikin Tapion taulukoita. Kun Lapissa maapohjan arvo uhkasi jäärä miinusmerkkiseksi, Tapiossa järkeiltiin, että laskentakorkoa on Lapin osalta pienennettävä, että saadaan positiivinen arvo. Lapissa tietysti korko on samanlainen kuin Etelä-Suomessakin.
Kyllä metsän arvonmääritykseen pitäisi nykyisellä jokamiehen käytössä olevalla laskentakapasiteetilla saada parempia menetelmiä kuin mitä summa-arvomenetelmä on. Juuri toisessa ketjussahan pohdittiin sitä, miten reaalikorko vaikuttaa metsän hintaan.
Eikös metsän odotusarvoa määritellessä kaikki muut tekijät ole enemmän tai vähemmän muutuuvia, paitsi maapohjan tuottokyky?
Korkotaso, puunhinta, alueelliset kysyntäolosuhteet, verotus, tukipolitiikka, jne. voivat muuttua yhdessä yössä, mutta maapohjan tuottokyky pysyy samana, mutta eikä sekään, jos tuottokykyä omilla toimenpiteillään parantaa.
Jos aivan rehellisiä ollaan, voiko sellaista laskentamallia ollakaan, millä voitaisiin hakea metsälle odotusarvo mikä varmasti pätisi vaikkapa yli 10 vuoden päästä?
Ei. Jokaiseen lueteltuun tekijään sisältyy epävarmuutta, joten laskelma on aina likimääräinen. Voisi ajatella jopa niin, että maan tuottokykykään ei pysy vakiona, vaan muuttuu mm. riippuen käytetystä puulajista, maanmuokkauksesta, ojitustilanteesta, ilmastonmuutoksesta ja sadannan mukana tulevista aineista sekä mineralisaatiosta.
Samanaikainen erittäin alhainen korkotaso ja lähes koko maan vallannut bio-buumi (johon minä en henkilökohtaisesti edes usko) nostavat metsäpalstojen hinnat tappiinsa, mutta kukaan meistä ei voi kuitenkaan taata, onko asiat jatkossa niin kuin nyt vielä uskotaan.
Sellusta on pian ylituotantoa ja sen hinnat ovatkin jo olleet alamäessä, joten puun kysyntä ja sen hinnat eivät välttämättä tule paljoa nousemaan.
Kaiken lisäksi sellun hinnan pysyminen kohtuudessa ja jopa sen vahvistuminen, eivät vielä takaa sellun raaka-aineena olevan PUUN hinnan muutosta parempaan suuntaan! Toivottavasti sellupuun hinnan lasku edes pysähtyy.
Terveisin: Korpituvan Taneli
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.