Tuo isojen puiden säästely ja niiden määrä riippuu metsänomistajan tavoitteista. Kun tavoite on maksimaalinen tuotto, ei puita kasvateta jk:ssa sen suuremmiksi, kuin jaksollisessakaan kasvatuksessa.

Männyn ylispuukasvatuksessa puita kasvatetaan hyvin järeiksi, jos tiedetään puista saatavan parempaa hintaa, tai maisemallisista syistä.

Itsellä on taimikoiden päällä rehevilläkin mailla järeitä mäntyjä, osan voi hakata ensiharvennuksessa ja osa jää säästöpuiksi.

Kun päätehakkuussa jätetään hyvälaatuisia mäntyjä ja koivuja, ja jos nämä ovat vasta pienikokoisia tukkipuita, nämä periaatteessa vähentävät kasvutappioita, varsinkin rehevällä Kasvu paikalla. Avohakkuu tuottaa rehevillä mailla horsmaa ja vesakkoa, kasvua voidaan ohjata näin puiden kasvuun. Jos jätetään lisäksi kuitupuita ja taimikkoa, ollaan siirrytty jatkuvaan kasvatukseen.

Pelkkä säästöpuumäntyjen ja koivujen jättäminen mahdollistaa myös näiden uudistumisen uudistusalalla.

Toki näiden kerääminen aiheuttaa taimikossa vahinkoa, yksi mahdollisuus onkin kerätä nämä ensiharvennuksessa, tai jättää säästöpuiksi.

En tajua oikein miten männikössä, jossa voidaan uudistaa siemenpuuhakkuulla, päästäisiin jk:lla edes samaan tai vielä vähemmän parempaan tuottoon, kuin norm. sp-hakkuulla, jossa uudistuskulut on pienet. Valopuuna  mänty kärsii ylispuista, joita jk:ssa on siis enemmän männikössä. Ylispuu hakkuuta harvennuksissa voidaan käyttää molemmissa menetelmissä.

Mutta peitteisenä säilyttäminen vaatii suuremman puustopääoman pitämistä jatkuvasti kasvamassa.  Jos alkutilanteessa jätetään sp-puita enemmän peitteisyyden takia, hävitään ensin hakkuutulossa sitten sen korkotulossa seur. vuosikymmenten aikana.

Jk sopii parhaiten valmiiksi erirakenteisiin metsiin, juuri soille tai kohteisiin joissa kuusen luontainen uudistuminen on jo tapahtunut ja joissa juurikäävästä ei ole haittaa. Niissä säästö uudistuskuluissa korvaa heikomman puun hinnan tuomat tappiot.

Maisemametsät on erikseen, kun taloudellisesta tuottavuudesta ei ole niin väliä.

Juuri niin Puuki.

Edelleen referoin juttua: ” JOS eri-ikäiskasvatus onnistuu hyvin, se VOI pidemmän päälle olla yhtä kannattavaa kuin tasa-ikäiskasvatus”.

Onhan tosissaan arpojen varassa.Jokainenhan tekee omat päätöksensä,mutta ei ne yllätykset tarvitsisi kenellekään tulla niin,ettei olisi ollut hajuakaan mahdollisista kuperkeikoista.

Männyn siemenpuualueissa on nähty aina silloin, kun siemenpuiden poisto on jäänyt ”herran haltuun”, että jokaisen puun ympärillä on isompi tai pienempi aukko taimikossa, jossa mahdollisesti syntyneet taimet ovat surkeita, mitättömiä, verrattuna avoimella paikalla oleviin terhakkaisiin ja isoihin taimiin.

Onpa myös alueita, joissa jotkut siemenpuut ovat vain parinkymmenen metrin päässä toisistaan. Siellä puiden väliin on jäänyt jopa lähes kymmenen metriä leveä aukko, jossa ei juuri ole toivoa herättäviä taimia.

VT:llä ei riitä eväät, eikä edes vesi isoille puille ja pienille puille. Paraimmillaankin taimikko on kuitenkin vajaatuottoinen koko elinkaarensa ajan.