Se raja kulkee siinä aukkojen koossa. Mutta voihan niitä m-hoitotapoja yhdistellä tarpeen mukaan eikä aina selvää rajaa olekaan luontaisen uudistamisen ja peitteisenä kasvattamisen välillä.

Niin, aina kannattaa valita järkevä toimenpide kasvatustavasta riippumatta. Joskus se voi olla vaikka määrämittaharsintaa muistuttava melko voimakas yläharvennus. Tämä voi hoidetuissa metsissä olla hyvin kannattava menetelmä. Se riippuu, onko lisävaltapuut ja välupuut toipumiskykyisiä. Hoidetuissa metsissä ovat.

Pukkala- lähde kirjassa määrämittaharsinnan puuntuotos oli parempi, kuin tavallisen alaharvennuksen. Metsänhoidollisen harsinnan  (jk) puuntuotos oli paras.

Liian tiheään hoitamattomaan metsään tehty  voimakas yläharvennus saattaa aiheuttaa tuulituhoja, eikä riukuuntuneet puut toivu kovin nopeasti.

Puiden geneettinen laatu valinta tapahtuu pääosin taimikkovaiheessa luonnostaan ja ihminen voi korkeintaan vähän auttaa ja nopeuttaa. Tärkeintä on tehdä hakkuut ajallaan, että puisto on toipumiskykyistä.

Puusto On mahdollista kasvattaa myös melko tasakokoisena ja metsää yläharventamalla uusi metsä syntyy alle.

Ne metsähallituksen donitsit on naurettavinta mitä metsäalalla on pitkään aikaan nähty. Luonnolle ja riistalle niistä on vain haittaa. Mutta metsähallitus tekee kaikkensa, jotta saisi hakata mahdollisimman paljon kun tulostavoitteet on mitä on.

Jos jatkuvaa kasvatusta tehtäisiin metsänomistajien omilla koneilla ja omilla taidoilla, olisi lähes poikkeuksetta raiskattu kuusikko hakkuun jälkeen.

Kun puuta on vaikkapa 400 kuutiota hehtaarilla ja sieltä aletaan suurimpia poistamaan maataloustraktorin kanssa, niin kyllä siellä on runkovaurioita ja juuret rikki lähes joka puusta, joka on tarkoitettu jääväksi. Se – metsän pilaaminen, on suurin kustannustekijä koko savotassa. Lisäksi hankalat olosuhteet pudottavat työn tuottavuutta entisestään niin, että tunnissa ei paljoa puuta tule.

Nuo juontokouratyypit kolhivat ja runnovat lähes kaikki nekin puut, jotka kaatotyössä ovat säästyneet ehjinä.

Jo pelkästään kaatuvan puun koskettaminen jäävään puuhun aiheuttaa oksien katkeamista ja kuorivikaa niin, että pystypuukin pitäisi poistaa ennen kuin se lahoaa.

Jk: ssa voi olla se 400/ ha, lähtötilanteessa, kun uudistuskypsää metsää aletaan muuttaa erirakenteiseksi. Tässä voi olla se riski paikka, esim. Tasaikäisen puuston voimakas harvennus tiheässä metsässä voi altistaa tuulituhoille ja korjuuvaurioille. Tämmöisessä tilanteessa uudistuspainotteinen hakkuu on paikallaan, mutta miten se tehdään, suojuspuu, pienaukko vai kaistale? Poimintahakkuu tasaikäisessä uudistuskypsässä metsässä ei ole varmaan taloudellisesti kannattava. Peitteisyyden säilyttäminen ym. Voi olla se syy.

Muutenhan voisi kuvitella, että jk- harvennus ja muutenkin yläharvennus olisi ostajalle kiinnostavampi, kuin alaharvenus. Onhan isojen puiden käsittely motolla paljon kannattavampaa, kuin pienten.

Alikasvosta säästetään nykyään ihan tavallisissakin harvenushakkuissa, pitäisihän sen onnistua jk:ssakin.

Onko haasteena sitten hahmottaa erirakenteisen metsän rakenne optimaaliseksi?