› Keskustelut › Metsänhoito › Puusta puhe

Esillä 10 vastausta, 11 - 20 (kaikkiaan 90)
1 2 3 … 7 8 9

  • Puusta puhe

    Lähetetty: 7.4.2017, 08:31

    Sain jostakin toiminnasta palkinnoksi kirjan : ”Puusta puhe”. Siihen on koottu Kari Mielikäisen pakinoita ja kolumneja tältä vuosituhannelta. Osan niistä olen nähnytkin lehtijuttuina, mutta nyt niitä on koottu kirjaseksi (Metsä-kustannus)

    Juttuja näyttää olevan 66 kpl. Ne ovat sopivan kokoisia #juttu / päivä#, eli reilun parin kk:n urakka ?

    Mielipiteitä?.

    Tekijä
    harrastelija
    Teema Metsänhoito Metsänhoito
  • Klapikone 19.4.2017, 22:13

    Jaa, niinhän ne kaivotkin on ihan yleisesti pajunvitsalla katsottu.

    Ei tässä foliohattua vielä oltu hankkimassa.

    Olen tuota kokeillut, mutta ei ole toiminut. Täytyypä kokeilla kuparilla.

    A.Jalkanen 19.4.2017, 22:21

    Tekijämiehellä tai naisella kaivon tai maasäteilyn etsintään riittää kun on esimerkiksi joku pajun oksa. Minulla ei pajunvitsa taivu, mutta olen nähnyt Esko Jalkasen etsintätyössä.

    Päteviä pakinoita ovat myös Matti Kärkkäisen kirjat metsänkasvatuksesta.

    Revan etsimä kirja voisi olla Mauno Pohjosen tai Esko Jalkasen (Luonnonvoimat yhdistys) kirjoittama: http://www.maasateily.com/kirjallisuutta.html

    Klapikone 24.4.2017, 20:14

    Nyt on hankittu Sauli Valkosen uusi kirja Metsän jatkuvasta kasvatuksesta.

    Kirjassa on lähinnä perus tietoa jatkuvan kasvatuksen eri menetelmistä, ja siinä vastataan useimpiin yleisimpiin kysymyksiin menetelmistä.

    Kirjassa on joitain hieman erilaisia näkemyksiä, kuin aiemmissa Lähde, Laiho, Pukkala- kirjoissa.

    Erilaisia menetelmiä on esitelty jopa laajemmin, kuin tähän asti.

    Erittäin kiinnostavaa luettavaa ja uusia näkökulmia.

    pihkatappi 24.4.2017, 20:46

    Näkökulmia tarvitaan, kun on erilaisia tavoitteita ja resurssit vaihtelevat sekä toimitaan erilaisissa ympäristöissä. Jokohan metsäopiskelussa päntätään jatkuvankasvatuksen saloja näiden oppien mukaan.

    Puuki 24.4.2017, 21:07

    Kun jatkuvakasvatus on jo ihan virallisestikin  hyväksytty vaihtoehto , niin kyllä sitäkin opiskellaan varmaan siinä tasaikäiskasvatuksen ohella.

    Oliko muuten S. Valkosen kirjassa uusimpia jk:n  kasvatuskokeiden tuloksia esitelty ?

     

     

    A.Jalkanen 24.4.2017, 21:30

    Minuakin kiinnostaisi: miten uudistumisen onnistumisesta huolehditaan jk:ssa?

    Puuki 25.4.2017, 08:44

    Uudistuminen on rehevimmillä mailla helposti hyvin epävarmaa, jos maanpintaa ei käsitellä mitenkään.   Esim. ajourille ei tule niin helposti uusia taimia, kuin voisi  kuvitella. Talvikeleillähän ne hakkuut pitäisi jk-kuusikossa tehdä, jos jäävää puustoa halutaan säästää ja silloin urille ei tule ( kangasmailla)  sopivia itämispaikkoja. Puiden juuristokilpailu estää uusien taimien syntymistä ja taimia alkaa syntymään enemmän vasta kun kasvupaikkatekijät muuttuu riittävän  edullisiksi . Se voi olla  ongelmana  juuri niissä metsissä joihin jk:ssa pyritään (=runkolukusarja käännetyn J-kirjaimen muotoinen )

    Harvaan asentoon hakattu männikkö kuivemmilla kasvupaikoilla on eri asia ; se on ”läheistä sukua” siemenpuuhakkuulle.

    Klapikone 25.4.2017, 08:53

    En ole vielä koko kirjaa lukenut, mutta tässä jotain.

    Kirja perustuu tieteellisiin tutkimuksiin, mutta kirja on enemmän käytännönläheinen.

    Erirakenteisen metsän Uudistumisen onnistumisesta huolehditaan jk:ssa ajallaan tehtävillä poimintahakkuilla, joissa puuston ppa pudotetaan 10 – 12 neliöön/ha.

    Kirjassa korostetaan useaan otteeseen jäävän puuston kuntoa ja siemennyskykyä. Heinittymistä pidetään ohimenevvänä ongelmana.

    Täytyy muistaa, että peitteisessä luontaisen uudistamiseen perustuvassa metsätaloudessa voidaan käyttää ihan tavallisia suojuspuu ja siemenpuuhakkuita, joista on paljon tutkittua tietoa.

    Männikön suositellaan käsiteltäväksi karuilla mailla ja Lapissa poimintahakkuin, mikäli erirakenteisuutta esiintyy. Muuten männiköt uudistetaan siemenpuuhakkuulla ja maa muokataan tarvittaessa. Kirjassa esiteltiin mahdollisuus kasvattaa parhaimmat Männyt jopa kahden normaalin kiertoaja verran ylispuuna.

    Puuntuotos tässä kirjassa on erirakenteisen kuusikko osalta pienempi, kuin tasaikäisen istutuskuusikon. Kannattavuus tämän kirjan mukaan yli 3% korolla on parempi erirak. Kuusikossa ja alhaisella korolla on istutus malli kannattavampi.

    Jk:ta ei pyritä tuomaan hallitsevaksi käytännöksi, vaan viljelymetsätalouden rinnalle.

    jk;ssa on omat riskinsä ja viljelyssä omat.

    A.Jalkanen 25.4.2017, 10:30

    Kuusen uudistuminen jk:ssa ilmeisesti paranee, jos harvennuksissa saadaan aikaan sekametsärakenne: vanhemmassa puustossa on mukana mäntyä ja/tai koivua. Valoa pääsee näin maanpinnalle enemmän kuin puhtaassa kuusikossa. Lisäksi on huomioitava, että isojen kuusten olisi ehdittävä siementää, ennen kuin ne poistetaan. Kuusella siemensato on vaihtelevampi kuin männyllä.

    Tuli vielä mieleen, että jk voisi olla varteenotettava vaihtoehto ojitetuilla soilla. Jk-hakkuulla saadaan ehkä korpikuviolla pidettyä puustopääoma sen verran ylhäällä ja puolestaan puiden haihduttaessa vettä pohjaveden pinnan taso sen verran alhaalla, että kunnostusojitusta ei tarvita. Uudistamis- ja ojituskulut säästyvät ja samoin vesistöt kiintoainekuormitukselta.

    Klapikone 25.4.2017, 11:55

    Mielestäni sekapuut, mänty ja Koivu on tärkeässä roolissa jatkuvassa kasvatuksessa tuoreella kankaalla. Elinvoimaiset taimet löytyy usein juuri koivujen ja mäntyjen alta.

    Kirjassa suositellaan yhdistelemään pienaukko- ja poimintahakkuita samassa metsässä, jolloin saadaan valopuitakin uudistettua.

Esillä 10 vastausta, 11 - 20 (kaikkiaan 90)
1 2 3 … 7 8 9