Kyllä tuo antonin tyyli kehua olemattomia avaa vain selälleen sen tosiasian ettei ”pojun” puheisiin voi luottaa pätkän vertaa.
Ketään näillä keskustelufoorumeilla sentään aivan noin päättömiä ole vielä väittänyt.
Minä voisin esittää tässä saman tein aivan tosiasian omasta ja nimenomaan omilla metodeillani kasvatetusta puustosta josta ei todella ole kaatunut kahdentoistavuoden kasvatusaikana tuulen kaatamana yhtään. Silti en väitä etteikö muuta tuhoa olisi esiintynyt silti.

Taitaapa olla niin, että Suomessa nyt vaan on niin paljon puuta ja sen kokoista, että tästä suuremmasta massasta vain tuulenkaatojakin kertyy enemmän. Eli siis Suomen metsien kehitysluokka jakauma on sellainen, että tuuliherkkyyttä on enemmän. Aikanaan harsintametsissä ei paljoa kaatuvaa ollutkaan.

Tuulityuhoalttiutta kasvattaa myöhästyneet harvennukset. Tämä lienee selvää. Tässä valossa myös yläharvennus on hyvin riskialtista. Se varmasti on optimitilanteessa hyvinkin kannattavaa, mutta tuhoriski kasvaa merkittävästi. Pari kertaa olen yläharvennuksen tyyliostä hakkuuta harjoittanut ja molemmilla kerroilla olen saanut tilata moton paikalle heti seuraavana vuonna. Ja sitä seuraavana. Onneksi oli niin isot kuviot ja tuttu motoyrittäjä naapurissa, että korjuun sai onnistumaan. Lopputuloksena on sitten liian harva ja melko laihaa tukki kasvava männikkö, vajaatuottoisia ne ovat omilla kriteereilläni, mutta mennään nyt näin jos ne saisi vielä hyvällä onnella varttumaan 2 tukin puista kolmen tukin puiksi.

”Toistaiseksi tässä maassa ei ole ilmennyt sellaisia tuulennopeuksia, jotka edes teoreettisesti kaataisivat saati katkoisivat minun metodeillani kasvatetut puut.”

Lähetetty: 19 h, 16 min sitten
kirjoittaja: Anton Chigurh

Tämä kuuluu siihen samaan sarjaan kuin Antonin kuusikoiden mottimäärät, joita hän vanhalla palstalla mainosti ainutlaatuisina. Eihän niissä loppujen lopuksi ollut mitään ihmeellistä. Myyräjututkin menivät samaa rataa. Anton tuottaa meille vuodesta toiseen metsäistä ”aikuisviihdettä”.

Kyllähän se tuuli taas oli pari puuta kellistänyt.

Terveisin: Korpituvan Taneli