Tein viikolla vähän viivästynyttä taimikonhoitoa ja vähän liiankin puhtaaksi tuli aluskasvillisuus raivattua.

Raivattuani kävelin seuraavaa runsaan hehtaarin nuoren kasvatusmetsän kuviotani, jossa taimikonhoito on jäänyt vajaaksi ja siinä oli nyt varsinaista riistatiheikköä. Tukkimetsäksi riittävästi mäntyjä oli toki kasvanut ohi tiheiköstä.  Naapurin palsta oli kuvioni kohdalta juuri harvennettu ja siinä oli kaikesta alakasvillisuudesta raivattu, hyvin siistin näköinen, männikkö järeytymässä.

Pohdiskelin vähän huonolla omallatunnolla – ehkä naapuri on toisaalta aivan perustellusti saattanut pohtia, että metsä pitäisi ottaa pois tässä kohtaa näin huonosti metsää hoitavalta.

Illalla sitten katselin Mauno Saaren dokumenttia, minun uskoni, jaksoa juttutuokioista mm. Pentti Linkolan kanssa.

Mitä siis on totuus – kenen ja miltä kannalta katsottuna? Ei liene perustelematonta väittää, etteikö ihmislajin lisääntyminen, omine (osin mielipolisine) tarpeineen ole varsin ongelmallinen muun luonnon näkökulmasta. Pikkulinnun näkökannalta puhtaaksi raivattu männikkö saattaa olla varsinaista erämaata.

Kaikissa maissa, missä ihmisten elintaso on alkanut nousta, on syntyvyys vastaavasti laskenut voimakkaasti. Ihmiskunnalla saattaa sittenkin olla toivoa.

Puunn..ja

”Vesistöjen suojavyöhykkeet
Vesistöjen ja pienvesien rannoille jätettävä vähintään noin 30 metriä leveä puustoinen, mieluiten kokonaan käsittelemätön suojavyöhyke, on ekologisesti hyvin perusteltu ratkaisu. Eroja leveyden tarpeessa aiheuttavat paikalliset luontoarvot ja olosuhteet, eivät niinkään erilaiset vesistötyypit. Rajauksissa tulee huomioida sekä metsän suojavaikutukset vesistöön että rantametsän luontoarvot. Myös suojeltavien korpien ympärillä noin 30 metrin suojavyöhykkeet ovat ekologisesti hyvin perusteltuja ”.  (WWF -raportti , tiivistelmästä)

Uutisten puolella on juttu Jenna Purhosen väitöskirjasta. Kun laittaa tekijän nimen hakukoneeseen, facebookissa Jenna peukuttaa mm. Haavistoa, Sinnemäkeä ja Suomen luonnonsuojelun säätiötä.

Väitöskirja on englantia, joten en sitä ala etsiä käsiini. Siten en myöskäään ala arvioida, miten se käsittelee tarvetta parantaa sienten olosuhteita, vaikka nuo peukutukset antaakin aihetta epäillä tietynlaisen asenteen vaikutusta väitöskirjan asioiden käsittelyyn. Kun kuitenkin uutisen mukaan lehtipuiden sieniyhteisöt ovat lajirikkaampia kuin havupuiden, pitäisiköhän jo alkaa edistää lehtipuiden kasvatusta talousmetsissä? Sitä vain edelleen toivonb, että otsikoita revittäisiin luontoväen halusta leikata hirvieläinkantaa keinona parantaa luontoarvoja. Sen sijaan tämän päivän Turun Sanomissakin Kunttu kauhistelee metsästrategian tavoitetta lisätä kotimaisen uusiutuvan raaka-aineen käyttöä, kun sen käyttöä pitäisi vähentää.

Benjam Pöntinen kirjoittaa Metsälehdessä 7.12. tiaisten vähenemisestä. Tärkein syy lienee metsien köyhtyminen, jonka seurauksena hyönteislajisto tai määrä on kärsinyt. Siispä kyllä: lisää eri puulajeja, eri kokoisia puita ja myös kuolevia/kuolleita/palaneita puita metsiin!