Metsissä on lahopuuta aivan liikaakin, miksi niitä pitäisi olla töröttämässä noilla aukoilla. Lumituhoja jäänyt minultakin korjaamatta satoja runkoja, eivät ole missään tilastoissa.

” Suojavyöhykkeistä raportissa runoiltiin minusta juuri kuten joku edellä jo sanoi, eli että parasta olisi tilanteenmukainen toiminta. Kategorinen tietyn metrimäärän noudattaminen ei ole järkevin ratkaisu. Lisäksi pitää vielä painottaa sitä, että eihän suojavyöhykkeillä tavoitella vain rehevöitymisen estämistä. Näin ollen avohakattu mutta muokkaamaton kaistale ei automaattisesti ole paras ratkaisu.”

Kyllä siellä raportissa puhuttiin juuri n. 30 m:n puustoisesta  suojavyöhykkeestä ranta-alueilla, jota ei käsitellä tai vain reunasta vararovasti.  Parempi vaihtoehto on se, josta kerroin eli puustoinen rantakaistale + muokkaamaton kaistale. Tilanteen mukaan tietenkin , kun kaikki kohteet on erilaisia.  Tiheä aluskasvillisuus, joka syntyy avonaiselle kaistalle sitoo hyvin ravinnepäästöjä ja metsäkaistale sen jälkeen täydentää vaikutusta.

Ohessa vikipedia lainaus. Paljonko on taas varaa vapaaehtoisesti pakkosuojella, jos ajatellaan, että 80% noista arvioista olisi metsämaata?

”Eri karttoja laskien Suomessa järvien rantaviivan pituus voi olla 171 505,38 kilometriä tai 180 988,98 kilometriä. Ilmoitettuun pituuteen vaikuttaa sekin, onko siihen laskettu mukaan saarten rantaviiva.”

Kyllä rantakaistalta voi poistaa puita. Jäljelle jäävien puiden juuristot kattavat silti koko alueen. 30 metriä on myös liikaa useimmissa tapauksissa; muutama metri muokkaamatonta aukon laitaan ja sen lisäksi muutama metri puustoista kaistaa. Lopputulos riippuu maaston muodoista ja maalajista sekä siitä miten iso ravinnekuormitus aukolta tulee.

Omat suojakaistani ovat maisemallisista syistä (tonttialue) yleensä tuota edellä esitettyä leveämpiä. Lisäksi yksi rannassa oleva joutomaakuvio lehtipuineen on  jätetty suojakaistaksi koska siihen valuu vedet ojitusalueelta ja maalaji on hienojakoista ts. tarvitaan sekä ravinteiden että kiintoaineen pidätystä.

Pukki, itse huomioin tämän kohdan johtopäätöksistä: ”Suojavyöhykkeillä on useita eri tavoitteita, jotka voivat – ja joiden myös tulisi – painottua eri tavalla eri rantajaksoilla. Siksi kiinteäleveyksiset suojavyöhykkeet eivät välttämättä ole ekologisesti paras, eivätkä kustannustehokkain vaihtoehto vesi- ja
rantaluonnon luontoarvojen turvaamiseen. ”

Selvää toki on, että raportissa puhuttu 30 metrin vyöhyke olisi monimuotoisuudelle parempi kuin jokin parin metrin kaista. Yhtä selvää on se, että taloudellisista syistä ei ole syytä odottaa kaikkien omistajien tällaisia leveitä vyöhykkeellä jättävän.