Pääasiassa kyse on ahneuden aiheuttamasta vääristymästä tuotannossa koko maailmantaloudessa.   Kun pelkkä puunkorjuu kustantaa enemmän kuin 40-50 v aikana kasvatetun puun arvo on kannolla ,  ja kuitenkin pääraaka-aineelle eli metsätaloudessa puulle saadaan arvoketjussa vähintään 10 x;nen arvo , niin siinä on jotain pielessä.  Joskus ennen markka-aikaan kun puun nimellishinta oli sama kuin nyt on edelleen,  puut saatiin tienvarteen alle 1/3 -osalla nykykustannuksista.    Työ ja palvelut on kallistuneet liiaksi suhteessa alkutuotannon arvoon.   Pitkityksessä siitä seuraa bankrotteja ja raaka-ainepulaa.    Aliarvostetuista luonnontuotteista on tehty rahasampoja  mutta siitä hyötyy yhä pienempi piiri.

mehtäukko. Kaava ei ole aivan niin uksinkertainen kuin yrität väittää. Kun urakoitsija aloittelee urakointiaan, hänellä on yleensä jo vuosien kokemus puunkorjuun työstä, eli omasta tuottavuudestaan. Jos hän hankkii korjuuketjun, hänellä on luultavasti tiedossa sopiva kuski toiselle koneelle, seisomaanhan niitä ei hommata.

Alkuvaiheessa hän hankkii koneet, joille hän on jo kolmas omistaja / yrittäjä, taikka jotain enemmän.

Miljoonan koneketjun arvo on pudonnut jo luokkaan 250 000. = kolmas omistaja.

Luultavasti hänellä menee niin hyvin, että hän kolmen vuoden kuluttua vaihtaa ketjuaan yhden omistajanjälkeiseen – kolmen vuoden ja 500 000:n arvoiseen, mutta hän saa vanhoista vielä hyvitystä 125 000 €.

Ja niinpä hän kiipeää pykälä kerrallaan aina uudempaan ketjuun, tavoite on se Millin ketju. Siitä hän saa vaihtaessaan sen uuteen kolmivuotiaana  – 500 000 €:n hyvityksen .

Jotenkin noin se kuvio menee.

Joo, 10.000 h käytetty moto, niin kuin rekkakin on melkein romuraudan hinnassa, verrattuna mitä se on uutena maksanut.

Jätkä elää vielä 1970-luvulla, ja taantuu pikku hiljaa. Ensi viikolla voi olla jo 1960-luku. Ympyrä sulkeutuu.

”Omistaako Tyhjä kumi edes polkupyörää? Ei pidä Stasin tiedustelutietosi paikkaansa.” 

Paljon on jo maansiirto ja moto yrittäjiä, joilla ei ole omaa siirtokalustoa.