Keskustelut Puukauppa Puunostajan yhteydenotto

  • Tämä aihe sisältää 23 vastausta, 17 ääntä, ja päivitettiin viimeksi 7 vuotta, sitten Apli toimesta.
Esillä 10 vastausta, 11 - 20 (kaikkiaan 23)
  • Puunostajan yhteydenotto

    Merkitty: 

    Tänään tapahtui pienimuotoinen ihme, kun puunostaja otti oma-aloitteisesti yhteyttä ehdotti puukauppaa. SElta soitteli ja oli kiinnostunut ilmeisesti sähköisistä järjestelmistä bongatusta runsaspuustoisesta muutaman hehtaarin puskasta. Edellisen ja tätä ennen sen ainoan kerran yhteyttä otti UPMn henkilö joskus vuosikymmenen alkupuolella. Muuten on kyllä saanut ostajilta rauhassa metsää kasvattaa.

    Toistakymmentä vuotta olen itse metsänomistajana ollut ja toistakymmentä vuotta sitä ennen samoja tiluksia hoitanut. Aina on saanut kyselemällä puukauppaa tehdä. Hankintapuun osalta hilpein aloituskommentti oli joskus, että ’voihan ne ostaa, mutta paljon ei pysty maksamaan’. Kuitupuuta oli rekkakuorma pikitien varressa muutaman kymmenen kilometrin päässä tehtaalta.

    Vaimolle joskus tässä ääneen ihmettelin, että aika paljon pitää kauppatapojen kehittyä, jos kaupunkilaistuvien metsäomistajien kanssa aikoo puuta saada sujuvasti markkinoille. Varsinaisesta ostostahan firmoilla ei tunnu olevan kyse, vaan myyntitarjousten vastaanottamisesta. Passiivista ja pikkuisen tilaisuuden vallankäyttöön perustuvaa, mutta ehkä kehitys kehittyy.

  • Puuki

    Se netissä oleva kauppapaikka taitaa olla jo kaikkien käytettävissä. Sinne vaan leimikkoja, niin tulee yhteydenottoja . Ainakin jos on ostajien mieleisiä ku-tukkileimikoita kantavilla mailla mieluiten pikitien varressa tietysti.

     

     

    Visakallo

    Niin kauan kuin puuta on riittävästi tarjolla, ei huonoja leimikoita kysellä eikä hankalaksi koettuja puunmyyjiä lähestytä. Osa metsistä jää jopa kokonaan ostotoiminnan ulkopuolelle. Näin se vapailla markkinoilla vaan tahtoo mennä. Ei metsä poikkea siinä mielessä muista aloista. Yli kymmenen vuotta myynnissä olleita taloja ja asuntojakin on Suomi väärällään.

    MJO

    Puukaupassa on muutakin ihmeellisyyttä verrattuna yleiseen kaupan käyntiin. Tavaran omistajahan yleensä tarjoaa myyntiin tulevan tuotteen ja laittaa sille hinnan. 

    Eiköhän sama toteudu lähes kaikissa tapauksissa, jossa myyjänä toimii yksityinen henkilö. Vertaa asunto-, metsätila-, yksityisten autoilmoitukset, tori-ilmoitukset jne..

    Lehtokurppa

    Oman kokemukseni mukaan kyse on nimenomaan myyntitarjousten vastaanottamisesta. Eli itse pitää olla aktiivinen jos meinaa puuta myydä. Ei tämä nyt itselleni mikään ongelma ole, mutta ihmetyttää silti hieman. Vaikka puuta nyt on tarjolla ilman mainittavia ostokampanjoitakin, niin luulisi silti että kiinnostaisi esim. saman tien varrella olevat, muut mahdolliset leimikot.

    Myyty on puuta aktiivisesti reilu parinkymmenen vuoden ajan, useille eri toimijoille, useilla paikkakunnilla, mutta ei kertaakaan ole soitettu ja kyselty ostettavaa. Ymmärtäisin jos leimikot olisivat kovin pieniä tai muuten hankalia, tai ostomiesten kanssa olisi jotain kitkaa, mutta kun ei siitä ole kyse. Kerran nuori upm:n ostomies sanoi soittavansa naapureille, kun olivat omaa leimikkoani aloittelemassa. Tästä on pari vuotta aikaa, olisiko kulttuuri muuttumassa.

    Korpituvan Taneli

    Visakallo on oikeassa, tuossa talo ja yleensä asuntokaupassa. Jos asunto on kauan myynnissä, niin se ei mene vaikka hinta oli kuinka alhaalla.

    Puukaupassa tuskin kuitenkaan on sellaisia kohteita kovin paljon joita aktiivisesti olisi tarjottu pari vuotta, eikä mene kaupaksi. Niitä on toki paljon, että on kerran kysytty eikä ole kiinnostusta ollut, niin sitten ei muutamaan vuoteen tarjota mihinkään.

    Yksi asia on sellaiset kohteet, joista ei ole leimausselostetta ollenkaan, eikä mo oikein tiedä kuinka se kuvio pitäisi siinä rajata. Saattaa hyväkin paikka jäädä sivuun epämääräisyytensä takia.

    Isommat toimijat toki kai monesti rajaavat leimikkonsa itse ja tekevät siitä itse paperin, jossa motit on arvioitu. Ostomiehillä ei tosiaankaan ole aikaa kovin paljon kierrellä metsissä, jos kaupan teko on hyvin epävarmaa.

    Terveisin: Korpituvan Taneli

    Aukkoharventaja

    Ihan normaalia toimintaa, että ostomies koittaa haalia samasta paikasta useamman leimikon varsinkin jos hänelle on kaupattu tai ostanut paikalta pienen leimikon. Alle sadan kiinnon leimikko ja ei muita leimikoita vieressä niin eipä sellaiseen kannata koneita alkaa viemään kun motolla ei menisi edes kokonaista työvuoroa ja ajokoneella vielä vähemmän.

    derHorst

    En ole itse vielä törmännyt, että ostomies soittaisi, kun naapurissa on leimikko. Viime talvena soitin firmaan, kun huomasin heidän nauhansa naapurissa. Kauppa tehtiin.

    Mutta edelleen tuohon puukaupan ’maan tapaan’. Metsänomistajat omistavat aika merkittävän resurssin eli puun. Siinä mielessä on erikoista, että kauppaan liittyvät pelimerkit on vuosien mittaan annettu täysin ostajalle. Näin ei taida maataloustuotteita lukuun ottamatta juuri muilla toimialoilla olla. Tässä olisi kauppojen niputtamisen paikka, jolloin markkinavoima lisääntyisi myyjäpuolella merkittävästi. Pienessä mittakaavassahan tätä on mm. kunnallisten lämpövoimaloiden puutoimituksissa. Jos kaupan olisi vaikka 100000 kuution eriä useilta maanomistajilta, niin pakottaisihan se ostajapuolen uudistamaan ajatteluaan. Pohjanmaalla tätä jossakin mittakaavassa ymmärtääkseni tehdään.

    Potifar

    Ostomies on täysin tarpeeton väliporras.

    Kiersimme reilun tunnin ja n. 7 ha hakkuualueet. Ei puhunut koko aikana juuri mitään. Jokaiseen asiaan, vaikkapa laanipaikasta, ajourasta, jostain ”erikoiskohteesta” ja mistä vain, niin vastaus oli aina ”kyllä urakoitsija tietää ja hoitaa nämä” Sitten oli se leimikoitten rajaus/nauhoittaminen. Ehdotin, että voin hoitaa sen. Vastaus: kyllä urakoitsija tietää ja osaa asian hoitaa. Käveli siis tarpeettomana tuppisuuna perässä kuin köyhän talon porsas.

    Siis kaikessa oli aina se urakoitsija, urakoitsija, urakoitsija! Mikähän tässä ketjussa on Storan osuus/vastuu, kun kaiken hoitaa urakoitsija?

    Mihin tuota ostomiestä siis tarvitaan? Urakoitsijalle vain samat hintalistat kuin ostomiehellä on. Samalla tulisi selvitettyä yhdessä kaikki yksityiskohdat jne…!

    Tuo ketjun aloittaja kirjoitti aivan kuin olisi ajatukseni ”varastanut”.

    Varsinkin tuo ”vaimo-osuus” oikein nauratti. Samaa asiaa on tässäkin pirtissä pohdittu useasti!

    A.Jalkanen

    Ethän kuitenkaan Potifar tee urakoitsijan kanssa puukauppaa – siihen se ostomies tarvitaan! Silloin kun metsässäni oli vielä myytävää, yhteydenottoja joskus tuli. Ennen kauppoja käveltiin metsässä eikä oltu tuppisuuna. Mhy:n kaverienkin kanssa juttua riittää aina.

    Jos onni potkaisee niin, että pääsee vielä nykyaikana ostomiehen kanssa metsään, kyseessä lienee keskimääräistä isommat kaupat. Hyvin suunnitellun hakkuun onnistumismahdollisuudet ovat suuremmat. Esimerkiksi sopivaa korjuuajankohtaa ei näe kartalta vaan maastossa. Jos haluaa varmistaa, että hakkuu sujuu sovitulla tavalla, kannattaa toiveet kirjata huolellisesti kauppakirjaan kuvionumeroiden kanssa. Erityiskohteet vaikka karttaliitteellä, jos on monimutkainen rajaus kyseessä. Nauhoituksen tarvetta en näe enää nykyisten paikannusvärkkien aikakautena muualla kuin juuri erityiskohteiden kuten puronvarsien rajauksissa ja tilan ulkorajoilla, jos metsän kuva on hyvin samanlainen rajan molemmin puolin.

    Puuki

    Yhteismyynnit voisi nostaa vähän keskihintoja.

    Pohjanmaalla tehdyt yhteismyynnit varmaan nostaneet Luken tilastoissa metsänom:en reaalituottoa, joka ihmeellisesti näytti olevan viime vuonna yli 7% ! Ja edellisenä vain vähän yli 2% ?

    No ei vaineskaan. Laskennallinen reaalituotto ei voi johtua siitä vaan luultavasti on vain myyneet paljon puuta.

Esillä 10 vastausta, 11 - 20 (kaikkiaan 23)