Väärillä olettamuksilla tehdyillä teoreettisilla laskelmilla ei ole mitään tekemistä todellisessa elämässä. Kaikenlaisia laskelmia voi tehdä, miten paljon halvempaa olisi esim.tehdä teollisuuden raaka-aine siirtoja maatalostraktoreilla, kuin nykyisilla isoilla ja kalliilla kauhakuormaajilla. Maatalouskoneet on leluja, kun ne laitetaan raskaisiin metsäajoihin, ei ne mitään kestä, kun aletaan käyttämään kahdessa vuorossa tuhansia tunteja vuodessa.

En ole omassa toiminnassani pitäytynyt traktorikaluston käyttöön, eikä tutkimuskaan sitä edellytä. Yleensä tutkimustietoa ja sen parhaita osia käytetään ja sovelletaan käytäntöön. Niin tässäkin. Metsäkoneet on nimen omaan kehitetty vaativaan puutavaran valmistamista ja kuljettamista varten, mutta mikään ei kuitenkaan estä traktorikaluston tai maatalouskaluston kehittämistä samaa tarkoitusta varten.

Uskoisin tehdyn tutkimuksen hyvää antia olevan metsänomistajien ulos sulkeminen korjuutoiminnasta. Eli käytännön toimenpiteenä esitetty kauppatavan muutos, pystykaupan lakkauttaminen, jolla metsäomistajat saadaan takaisin korjuutoiminnan piiriin.

On hurskastelua osoittaa, että metsänomistajista ei siihen ole, ei kuulu heille tmv. Metsänomistajien mahdollisuudet ovat paljon paremmat ja ei pidä väheksyä sitäkään, että kysymys on heidän metsistään, heidän puistaan ja heidän rahoistaan, jotka pidätetään.

Kysymys on vain luvasta, joka toistaiseksi pidätetään. Ihmettelen, että on vara pitää keskeinen elinkeinoryhmä metsänomistajat ulkopuoleisina elinkeinotoiminnastaan. Kysymys on valtavista tulon siirroista yhteiskunnassa ja toisekseen. Ay-liike ja poliittinen vasemmisto ovat estämässä omalla toiminnallaan metsätalouden parhaiden osien kehittämisen.

Uusi näkökulma korjuun kustannusjahtiin: kausivaihtelun vähentäminen toisi säästöjä, koska nyt kone- ja ihmiskapasiteettia on vajaakäytössä. Lähes kolmannes koneyritysten koko kone- ja henkilötyökapasiteetista seisoo käyttämättömänä vuosittain puunkorjuun kausivaihtelun takia! (Kuten tiedetään, puun kesäkorjuuseen sisältyy toisaalta myös riskejä, erityisesti juurikäävän leviämisen tehostuminen, varsinkin jos turvemailla siirrytään laajemmin jatkuvaan kasvatukseen ravinne- ja hiilipäästöjen alentamiseksi.)

”Kausivaihtelun aiheuttama vajaakäyttö syö yrityksen kannattavuutta enemmän kuin millään yksittäisillä tehostamistoimilla voidaan korjata. Siksi kausivaihtelua on aktiivisesti vähennettävä” sanoi Koneyrittäjien liiton varapuheenjohtaja Marko Pyykkönen Jyväskylässä metsäalan kone- ja kuljetusyrittäjien metsäpäivässä perjantaina.

Pyykkönen totesi, että luonnonolot ja säät rytmittävät pakostakin puunkorjuuta eri vuodenaikoina ja näin syntyy luontaista kausivaihtelua. Maasto- ja puustotieto sekä osaaminen ovat kuitenkin lisääntyneet ja tekniikka kehittynyt, eikä luonnon armoilla tarvitse enää olla yhtä paljon kuin aiemmin.

Metsätyön tekeminen voi Pyykkösen mukaan rytmittyä paljon nykyistä tasaisemmin eri vuodenaikoihin, jos hyödynnetään tietoa, tekniikkaa ja osaamista. Paljon on hänen mielestään kiinni myös perinteestä ja asenteista.

Hakkuukohteiden suunnittelijoiden ja toteuttajien pitää löytää kulloisestakin leimikkovarannosta ne kohteet, joissa muutamien viikkojen poudan jälkeen kesäkorjuu onnistuu.

http://www.maaseuduntulevaisuus.fi/metsä/koneyrittäjät-kausivaihtelu-syö-tehoja-metsätaloudesta-1.208621

Miksi noita hakkuita pitäisi väkisin tehdä kesällä, kun ne tulevat silloin paljon kalliimmiksi, koska rasittavat koneita ja ympäristöä enemmän. Koneille pitäisi löytyä muuta työtä kesäksi muualta kuin metsästä. Metsäteiden jyrääminen pilalle märkinä kausina on kallista sekin ja sahapuuta ei voi varastoida pikäksi aikaa kesällä.

Näiden kesätöidenkin kustannukset maksaa metsänomistaja.

Timppa olet oikeassa. Hankinnan ja pystyn suhteelliset osuudet ovat muuttuneet. Hankinnan osuus on enää reilut 10 %.  Mm. siitä syystä tarvitaan muutos. Se, että mentäisiin samalle sopimukselle ja saataisiin perinteinen hankinta myös mukaan, ei tarkoita sitä, että sinun Timppa, tai kenenkään muunkaan perinteisen pystymyyjän puukauppa, tai korjuu muuttuisi millään tavalla. Kyllä meidän pitää tuntea solidaarisuutta niitä toisia metsänomistajia kohtaan ja sallia heille samanlaiset sopimus- ja toimitusehdot, kuin mitä meillä itsellämme on. Eli, että saavat korjuun hoitaa itse, tai edustamiensa tahojen kautta, niin halutessaan.