Keskustelut Puukauppa Puunkorjuun tehokkuuden Suuri huijaus

  • Tämä aihe sisältää 701 vastausta, 37 ääntä, ja päivitettiin viimeksi 7 vuotta, sitten Jovain toimesta.
Esillä 10 vastausta, 641 - 650 (kaikkiaan 701)
  • Puunkorjuun tehokkuuden Suuri huijaus

    Kerroin tällä palstalla viime vuoden lopulla omia tuloksiani puunkorjuun kustannuksista puun pystykaupassa. On aihetta päivittää silloisia tuloksia.

    Tammikuussa esittelin puunkorjuun Lauri-laskurin, jolla on helppo päivittää aiempia laskelmia. Laskuri löytyy verkosta blogistani:  http://laurivaara.puheenvuoro.uusisuomi.fi/ tai linkillä (https://1drv.ms/x/s!AidL2g8PYhQ4gr9kcJLAz744UeIgjg)

    Laskurin antama päätulos on, että vuonna 2013 puun pystykaupoilla tuhlattiin puunmyyjien rahaa ainakin 500 miljoonaa euroa, noin kymmenen euroa kuutiometriä kohden. Siitä oli noin 400 milj. euroa korkeista korjuun ja kuljetuksen kustannuksista johtuvaa tuhlausta, mikä on noin puolet vuoden 2013 korjuun kustannuksista 787 milj. eurosta.

    Se siitä maailman tehokkaimmasta puunkorjuusta!

    Tulos on lähes käsittämätön ja on yllättänyt minutkin. Aiemmin olen arvioinut, että maataloustraktoreiden käyttö korjuun koneina alentaisi kustannuksia noin 20 prosenttia.

    Onkin aihetta kysyä, kuinka paljon vuoden 2013 kustannuksiin sisältyi muita kuin puunkorjuun kustannuksia eli korruption kustannuksia. Metsäyhtiöt maksavat puunmyyjiltä pidätetyillä rahoilla muun muassa metsäyhtiöiden omistaman tutkimuslaitoksen, Metsätehon kustannukset? Sisältyivätkö nämä yleiskustannusten summaan, joka oli 2,50 €/m<sup>3</sup>?

  • mehtäukko

    Rane2 kommentti  2.10.2017 9:08 tyhjentää loppujen lopuksi tämän pajatson.

    Korppi ei vaan muutukaan valkoiseksi oli miten kova sulkasato tahansa!

    A.Jalkanen

    Jovain, ongelmana ei ehkä ole kauppatapa, vaan se että hankintalisä ei ole tarpeeksi suuri. Jos se olisi, yrittäjiä kyllä ilmaantuisi markkinoille.

    Metsuri motokuski

    Tuo voi olla ihan totta mitä Anneli kirjoitti. Toisaalta ostajana taas pohtisin että jos nostan hankintalisää tarpeeksi suureksi jotta omatoimi puunhankinta lisääntyisi saisinko sillä kuitenkaan sen hyödyn jota hakisin.

    Lähinnä kyseessä on toimintavarmuus eli puuta on tehtaalla sillä aikataululla kun tehdas sitä tarvitsee ja toisekseen saako sahat sellaista tarpeeksi laadukasta materiaalia jota ne todella tarvitsevat kunkin asiakastilauksen perusteella ja oikeaan aikaan.

    Uskon että hankintalisän kasvattamminen on kaikista helpointa mänty ja koivuvaltaisissa ensiharvennuksissa jossa toimitusaika ei ole niin tärkeä ja puu voi seistä pitkäänkin tienvarressa oikeaa aikaa odottamassa.

    Nyt ainakin olen ollut huomaavinani kun Äänekoski lähtee käyntiin niin enemmänkin tehdas panostaa omaan korjuuseen ja ostoon sekä vaihtopuiden ostoon muilta toimijoilta. En ole kuullut että ne haluaisivat niinkään panostaa hankintapuun lisäostoon. En tiedä onko tätä edes markkinoitu tehtaalle kun enemmänkin halutaan myynnin helpoutta eikä halukkuutta omalle korjuutoiminnalla ole. Ainakaan suuremmassa mitassa.

    Jean S

    Juurikin näin. Ja eettis-moraalisena koetaan sitten se ongelma, että pysty- ja hankintakaupan puunhinnan ero ei vastaa loogisella tavalla hankintatyön kustannuksia, vaikka työ tehtäisiin miten edullisesti ja tehokkaasti. Käytännössä hankintakaupalla tienaa lähinnä a) tekemällä itse konetta parempaa katkontaa, b) säästämällä alikasvosta tai c) tekemällä kohteita, joita ei muuten saisi kaupaksi.

    Jos näin juristin näkökulmasta ajattelee, niin periaatteessa tähän voisi päästä keskipitkällä aikavälillä kiinni siten, että ensin pakotettaisiin lainsäädännöllä puun myyjä erittelemään laskussa puunkorjuun kustannukset (kaato, ajo, rekka, hallinto) ja sitten tämän tilanteen vakiinnuttua ja tultua yleisesti hyväksytyksi voidaan sitten lähteä etenemään. Eräänlaisesta kytkykaupastahan tässä on nykyisellään kyse, eli periaatteessa puun myyjä sekä myy puuta että ostaa puunkorjuupalveluita, joiden hinnan näkymätön käsi vähentää myytävän puun arvosta. Voisi arvella, että tämä erittely toisaalta johtaisi eriteltyjen kustannusten nousuun, toisaalta taas saattaisi tuoda metsävähennystä hyödyntävälle puun myyjälle merkittäviä veroetuja.

    Olennaista on tosiaan edellä mainitsemani markkinavalta. Suomalaisen puun ylitarjonnan pitää siis tavalla tai toisella loppua. Muuten muutosta kauppatapoihin on turha odottaa.

    Jean S

    Mitä hankintapuun korjuuaikoihin ym vielä tulee, niin asiahan olisi järjestettävissä sellaisella sopimusrakenteella, että henkilö X toimittaa ajankohtana Y pisteeseen Z määrän A mitta- ja laatuvaatimukset täyttävää hankintapuuta, ja jos puuta ei tällöin ole paikalla, maksetaan sopimussakko.

    Teoriassa voisi edelleen olla niin, että puun ostajalla olisi julkinen hankintapuukalenteri, johon voi sitten tarjota kullekin viikolle toimitukseen puitansa ja tässä sitten tietysti parhaan hinnan saa niiltä viikoilta, jotka ovat vähiten suosittuja.

    Teoreettisestihan teollisuus voisi toimia 95-prosenttisesti hankintapuulla, ja 5 % osuus olisi sitten varakapasiteettia/”säätövoimaa”, jonka voi ottaa yhtiön omista tai sopimusasiakkaiden metsistä.

    Ja kyllä, tiedän, että kaikki puu ei säily metsässä ympäri vuoden ja että kaikki eivät halua tehdä hankintapuuta kaikkina vuodenaikoina. Tämä on vain esimerkki siitä, miten asia voisi äärimmillään toimia.

    Puuki

    Mitä ne ”metsävähennystä käyttävien merkittävät veroedut”olisi käytännössä?  Siis erona nykykäytäntöön.

    Siitä on kauan aikaa, kun itse olen hankintakaupat viimeksi tehnyt,mutta jo silloin oli käytössä tuo JS:n ehdotus sopimuksesta. Jos puita tuli liian vähän tienvarteen, hinta laski (=sakko).

    Metsuri motokuski

    Mhy:n korjuupalveluhan käyttää juuri tuota erittelyä tienvarteen saakka. Kaukokuljetusta ne eivät sitten erottele. JeanS:n totemuksessa on vinha perä koska olen työssäni huomannut että metsäyhtiöt haluavat erityisesti kohdentaa ensiharvennukset järeämpiin ensiharvennus metsiin. He eivät ole kiinnostuneet kun vasta sitten kun ensiharvennukset ylittävät noin 70 litran tason. Siihen saakka heitä ei korjuu kiinnosta. Syynä on se että korjuuhinta ja tehty mottimäärä eivät ole kustannustehokkaita. Kuutikohtainen korjuutaksa on huomattavan korkea pienpuulla joten ne saavat olla tekemättä.

    Mhy:n korjuupalvelu taas vastaavasti laskuttaa isännältä korjuun joten puun litrakoolla ei ole niinkään merkitystä. Kuutiohinta voi olla hieman korkeampi tai sama mutta kun korjuunhinta eritellään ja laskutetaan erikseen niin kuutiokohtainen hinta jää siten hiukan pienemmäksi myyjälle jos puun litrakoko on alhainen. Pienenä vastaantulona toki on että korjuun hinnan myyjä voi vähentää myyntihinnasta joten vaikutus ei ole kovinkaan merkittävä yhtiöiden ostoihin. Enemmänkin vaikutusta on korjuujäljellä joka viime kädessä kompensoi erotuksen.

    Tuo JeanS:n seuraavakin kommentti on hyvä. Uskon kuitenkin että ostajalle ei riitä avoin kalenteri koska he ovat tehneet sopimukset valmiin tavaran toimittamisesta asiakkaalle. Se että kalenteriin ei yhtääkkiä tulisikaan tarvittavaa puumäärää tuotteiden valmistamiseen tai sitten tilausten määrä lisääntyisikin hyvin nopeasti niin mistä tarvitta raakapuu sitten saadaan markkinoilta. Sen vuoksi yhtiöillä pitää olla omaa korjuupalvelua ja esittämäsi suhde 95 : 5 % ei ole kestävä. Toisinpäin se voi kyllä olla. Maailman markkinat valmiista tuotteesta on niin kilpailtuja että yhdenkään asiakkaan menetys millekkään yhtiölle ei ole suotavaa vaan asiakkaita on palveltava ja tavaraa toimitettava kun sitä halutaan.

    Puuki

    Ainakin SE vähentää tienvarsihinnasta toteutuneet korjuukulut ja käytännössä muutkin tekee sen, ainakin suurinpiirtein; huonosta leimikosta ei saa hyvää hintaa.

    Jos esim. mhy:n korjuupalvelussa myyjä saa kuitupuusta 28 € ja saa vähentää laskutetut korjuukulut 18 €, niin se ei eroa tuloksellisesti mitenkään pystykaupasta, jossa kantohinta on 10€.

     

    Jean S

    No korjatkaa jos olen väärässä, mutta siis ne veroedut liittyvät nimenomaan siihen, että kaikki metsätulot voi kuitata metsävähennyksellä ja kaikki metsätalouden menot taas vetävät metsätalouden tappiolliseksi, jolloin sitten pääomatulolajin tappiot konvertoituvat alijäämähyvityksen kautta ansiotulojen vähennyksiksi. Ei toimi kaikilla metsänomistajilla, mutta toimii nimenomaan niillä, joilla on ansiotuloa muualta ja joilla on ostometsissä vähennyspohjaa.

    Jos tuota kalenterisovellusta mietitään, niin periaatteessahan tilanne voisi olla esimerkiksi sellainen, että kullakin viikolla voi olla avoinna X1 kuutiota ”ostokilpailutuksessa” hintaan Y1 (yhtiön tarvitsema määrä) ja X2 kuutiota hintaan Y2 (määrä, jonka yhtiö pystyy ostamaan, mutta joka ei oikeasti kiinnosta) ja X3 kuutiota y3 (ostetaan mätänemään). Hinnat Y1-Y3 ovat tehtaanporttihintoja. Sovellukseen liittyy kartta, jossa voidaan itse klikata paikka tienvarsivarastolle ja järjestelmä laskee automaattisesti puun kuljetukselle hinnan tienvarsivarastolta todennäköiseen käyttökohteeseen. Jos puun myyjä hyväksyy nämä hinnat, vaatimukset ja ehdot ja klikkaa ok, niin sopimus on syntynyt. Käytännössä näillä hinnoilla Y1-Y3 sitten ohjataan tarjontaa niihin ajankohtiin joita halutaan, ja ennen kaikkea – näkyvyys lisääntyy. Samalla mankelilla voisi sitten myydä halutessaan myös tehtaanporttikauppana, jos kuljetuksen pystyy itse järjestämään muuta kautta edullisemmin.

    Metsuri motokuski

    Niinhän se varmaan on että mikään kauppatapa ei ole toista parempi. Nuo JeanS:n teesit tuolle edellä on varmaan toimivat ja ainoat perusteet jossa nykytilanteessa omatoiminen korjuu kannattaa.

    Jatkan tähän samaa tuota JeanS:n esitystä. Nythän se menee niin että ostomiehille annetaan vuosittainen ”runko” jota sitten tarkennetaan viikottaisella ostomäärillä ja toimitusajoilla. Sen vuoksi osto on aika ”hektistä” ja edellyttää jonkin verran valmiita ostoja joita sitten käsirahoilla hallinnoidaan. Tämän näkee meillä korjuussa siten että saataa olla normiviikko mutta seuraava viikkokin voi tulla jo viikonloppuna tietoon että kiintö nostetaan ja työtä on vuorotta tiedossa. Urakoitsijoiden sopimuksiin on kirjoitettu että normi työajoista voidaan poiketa jos tilanne sen edellyttää.

    Tuo sinun esimerkki on aika pitkälti venäjän puun kaupasta. Siinä on ns peruskiintiö ja sitten lisäerät ostetaan ”huutokaupassa” rajalla. Sen varaan ,ei ainkaan vielä, ole itärajan tehtaat ole menneet koska puumäärien vaihtelu on niin suurta. Eikä sahapuun osalta ollenkaan.

Esillä 10 vastausta, 641 - 650 (kaikkiaan 701)