Lauri, mistä meinaat löytää kaverin tekemään 13 eurolla tienvarteen ensiharvennuksia, jos maksetuilla ja ensiharvennuksille tehokkailla koneillakaan ei tahdo 16-17 euroa riittää koko paletin pyörittämiseen? Ei siinä auta se, että olisi maatalouden hommiin hommattu traktori pyörimässä ilman mitään pääomakuluja. Utopiaa.

Miten määritellään yrittäjän palkaton työ? Kysyn vaan. Eihän kait voida olettaa aivan samankaltaista tuntitaksaluonteista kun todella puhutaan yrittäjistä. Kait osuuskunnassakin voi aktiivitoimijoita olla jotka ei laske aivan joka tunnista palkkaa itelleen.

Palkkakustannukset ovat tyypillisimmillään yritysten liikevaihdosta 15%:n luokkaa ja silti niistä ruikutetaan eniten. En usko että myöskään koneketju kaatuisi palkkakustannuksiin. He saavat noin 15,00 euroa h ja toinen puoli lähes lisää sotukuluja. Yrityksen veloitus perustuu aivan muuhun kuin pelkästään sen työntekijän tuntitaksaan. Siellä on kalusto ja tukikohtakulut ja omakin palkkio yrittäjälle pelissä mukana.

Siis motolla vai? Ei kai metsuri tee enskaa 5 mottia tunnissa, paitsi joku Elmo.

No niin, lopetetaanpas nyt taas kiukutteleminen. Allekirjoittaneella ei ole metsäalan koulutusta eikä minulla ole sitä tarkoitus hankkiakaan eikä sen puuttuminen tee minusta idioottia tai muuten huonompaa ihmistä. Päin vastoin, jotain saattaa nähdä ulkopuolelta paremminkin. Kunnioitan myös siellä syvässä ytimessä olevia ihmisiä, sillä heillä on myös tietoa siitä, miten asiat ovat nyt. Faktat ja mielipiteet pitää kuitenkin erottaa toisistaan.

En ole osuustoiminnan suuri ystävä ja olen tietoinen siitä, etteivät kaikki ihmiset ole epäitsekkäitä, mutta osuustoiminta on historiallisesti ihan toimiva tapa silloin, kun halutaan omarahoituksella hoitaa erinäisiä yhteishankintoja, joihin kenenkään rahkeet eivät itsenäisesti riitä. Mhy:stähän (joka sekin on sinänsä kaunis idea, toteutus on vain mennyt pieleen) tämä eroaa siten, että kun joka isännällä on esim. tilan koosta riippuen eri määrä rahaa sisällä yhtiössä, intressissä on myös, että tämä raha ei häviä ja että sille voidaan jopa saada pieni tuotto.

Esitin laskuharjoituksen, johon tuli joitakin vastauksia mutta kukaan ei varsinaisesti laskenut loppuun asti. Tässä keskustelussa on kyse puunkorjuun kustannuksista ja esittämässäni KUVITTEELLISESSA mallissa joka saattaisi toimia jossakin TOISENLAISESSA puumarkkinatilanteessa. Puunkorjuun kustannukset oli pyritty minimoimaan, koska nehän koostuvat koneesta ja ukosta noin tiivistetysti. Toki tulee tietysti halvemmaksi pyörittää yhtä konetta kahdella ukolla, mutta pidin sitä epärealistisena läpi vuoden tehtäväksi ja siksi pyysin laskelmat näin.

Lisäksi on tietysti hallinnollista hommaa, mutta yleinen kehitys yhteiskunnassa on se, että hallinnosta ja palvelusta yritetään ottaa löysät pois. Eihän huoltoasemallakaan kukaan tankkaa autoasi, vaan keskustelet itse automaatin kanssa. Ihan samalla tavalla voit klikkailla – jos metsävaratietojen laatu riittää, ja esimerkiksi kymmenen vuoden kuluttua se voi riittää – että minulla on nämä kuviot, näistä saa ottaa pois sitä ja tätä tai itse toimitan sitä ja tätä, klikkaan kalenterista ajat, jolloin metsään ei saa mennä ja piirrän mahdollisesti kartalle jotain suositeltuja ajouria ja varastopaikkoja, ja painan ok ja sopimus on syntynyt. Ostomiehet ovat siis nähdäkseni katoava luonnonvara. Tietokone pystyy myös niin haluttaessa optimoimaan leimikon valmiiksi lähinnä olevalle koneketjulle ja niin edelleen.

Koneketjun kannattavuuslaskentaan tarvitaan toki dataa, josta osa on julkista (esim. palkat, verot ja sivukulut) ja osa ei (koneiden hinnat, rikkoutumisaste, varaosakulut jne., korvausvaatimukset virheistä). Kustannuslaskennan kannalta on kiinnostavaa, että jos ”täystyöllistetyllä” pienosuuskunnallakaan hommaa ei muutamien mielipiteiden mukaan saa kannattavaksi, niin miksi Suomessa ylipäätään on yhtäkään koneketjua pystyssä.

Lienee kaikille selvää, että riippumatta siitä, onko jotain korruptiota tai kartellia olemassa, nykyinen malli ei kaikkien osapuolten näkökulmasta toimi optimaalisesti. On täysin selvää, että kun a) vastapuolella on käytännössä kolme suurta yhtiötä ja pari huojuvaa sahaa ja toisella puolella satoja tuhansia metsänomistajia ja b) hakkuumahdollisuudet ovat suuremmat kuin käytännön hakkuut, niin hinnoitteluvoima ja voima määritellä sopimusehtoja ovat juuri näin päin. Siirtyminen millään tavalla metsänomistajalähtöiseen puukauppaan edellyttäisi sitä, että metsänomistajilla olisi ylipäätään jonkinlaista markkinavaltaa. Tällöin Lauri-sedän maataloustraktorillakin tehdyt puut voisivat tasaveroisesti kiinnostaa jotakuta puun ostajaa nykyisen syrjinnän sijaan. Käytännössä ongelmia on kaksi, ainespuun kauppatase  ja kotimainen ylituotanto.

Asiallinen kysymys onkin, miten näihin voidaan vaikuttaa.

PS: Puunhankintayhtiöiden ja kaikkien muidenkin yhtiöiden tulosten osalta on niin, että konsernin sisällä voidaan laskuttaa mitä tahansa mihin tahansa, kunhan ei syyllistytä veropetokseen tai kunhan ei olla vararikon partaalla (velallisen epärehellisyys). Siitä ei kannata olla erityisen kiinnostunut, muuta kun muistaa, että yksittäisen konserniyhtiön talous voidaan keinotekoisesti muuttamaan lähes millaiseksi tahansa.