Edelleen tarjoillaan hankintakauppaa ja sen lieveilmiöitä,  kustannusvastuuta, rattoreita, nökösiä ja muuta sopimatonta, jotka eivät ole tätä päivää. Selvästikään ei olla perillä mistä keskustellaan, pystykaupan lakkauttamisesta ja toimituskaupasta.

Kuten myös! Kun päreet alkavat loppumaan, mennään henkilökohtaisuuksiin ja kuvitellaan sieltä löytyvän lisää. Onhan se aika sopimatonta käyttäytymistä tällainen.

(Jätkä, jonka viesti poistettiin.)

Metsätalouden päreet ovat korruptiossa ja sieltäkin kun ovat loppumassa, eli kustannukset nousevat sietämättömiksi, hankitaan lisäpäreitä verotuksesta. Siirretään lopputuotteeseen ja kustannukset maksatetaan metsänomistajalla. Saadaanhan tilastot näyttämään hyviltä ja ihmiset uskomaan miten puun tuottaminen (korjuu) on halpaa.

Täällä  metsänomistajan omatoimiset hakkuut samalla lailla vastatuulessa, kuin kuutio.fi sivulla.

Sielläkään ei edes tarjouspyyntöä voi jättää, kuin puuta pystyynmyyvät.

Hyvin on teollisuus onnistunut hinnoittelussa ja lobauksessa.

Uskon että sinne kuutio.fi sivuille voi myös laittaa huomautukseen että haluaa jovainin ajaman korjuumallin jos se metsänomistajaa kiinnostaa. Vaikka siellä on pystykauppa ainoa mahdollisuus tällä hetkellä. Vois sitä joku vaikka kokeilla tuleeko tarjouksia. Mutta eihän jovainin ja LV:n ajama ”mätäpaise” korjaannu sillä että muut kauppatavat kielletään. Ne voivat olla ainoat käypäiset kauppatavat joillekkin muille metsänomistajille.

Jos puhutaan omatoimisesta metsänhoidosta tai siitä, että ajetaan maataloustraktorilla puuta pientä korvausta vastaan, yksilön kannalta olennainen kysymys ei ole toiminnan yleinen kannattavuus suhteessa ns. ammattilaisella teettämiseen, vaan kyse on henkilökohtaisista valinnoista ja ”oman elämän vaihtoehtoiskustannuksista”. Jos siis esimerkiksi maanviljelijä ja hänen traktorinsa olisivat talvella tekemättä mitään, vaihtoehdot, joista voi valita, ovat ei lainkaan töitä tai tuloja, vähän sekalaisia viraabelihommia puunajosta alkaen ja hyötykäyttöä koneille tai sitten se, että hän ostaa itselleen kaatokoneen ja ajokoneen – joita hän ei sitten kuitenkaan koko vuotta tarvitse. Kyse on siis olemassa olevien resurssien tehokkaasta käytöstä ja sitä kohti maailma näyttää olevan menossa (vrt. yhteiskäyttöautot jne.).

Sinänsä puukauppa on kauppamuotona monessakin mielessä aika sairas, koska toiminta ei ole kovinkaan läpinäkyvää ja sopimukset ovat puun myyjän kannalta aika heikkoja. Käytännön esimerkki: tein menneenä kesänä pienen ensiharvennusleimikon pystykaupan yhden kolmesta suuresta kanssa. Puunostaja esitti rahaa tulevan 4000 euroa, lopullinen suoritus oli 2400 euroa. (Oma arvio oli siinä 2700-3000 euroa.) Jos nyt autokorjaamoja ei oteta lukuun, niin millä tahansa muulla alalla tämänkokoinen heitto katsottaisiin sopimusrikkomukseksi ja korvattaisiin 😀 ja ostomies saisi kenkää niin pieleen menneestä arviosta. Mutta ei metsäalalla 😀