Keskustelut Puukauppa Puunkorjuun tehokkuuden Suuri huijaus

  • Tämä aihe sisältää 701 vastausta, 37 ääntä, ja päivitettiin viimeksi 7 vuotta, sitten Jovain toimesta.
Esillä 10 vastausta, 321 - 330 (kaikkiaan 701)
  • Puunkorjuun tehokkuuden Suuri huijaus

    Kerroin tällä palstalla viime vuoden lopulla omia tuloksiani puunkorjuun kustannuksista puun pystykaupassa. On aihetta päivittää silloisia tuloksia.

    Tammikuussa esittelin puunkorjuun Lauri-laskurin, jolla on helppo päivittää aiempia laskelmia. Laskuri löytyy verkosta blogistani:  http://laurivaara.puheenvuoro.uusisuomi.fi/ tai linkillä (https://1drv.ms/x/s!AidL2g8PYhQ4gr9kcJLAz744UeIgjg)

    Laskurin antama päätulos on, että vuonna 2013 puun pystykaupoilla tuhlattiin puunmyyjien rahaa ainakin 500 miljoonaa euroa, noin kymmenen euroa kuutiometriä kohden. Siitä oli noin 400 milj. euroa korkeista korjuun ja kuljetuksen kustannuksista johtuvaa tuhlausta, mikä on noin puolet vuoden 2013 korjuun kustannuksista 787 milj. eurosta.

    Se siitä maailman tehokkaimmasta puunkorjuusta!

    Tulos on lähes käsittämätön ja on yllättänyt minutkin. Aiemmin olen arvioinut, että maataloustraktoreiden käyttö korjuun koneina alentaisi kustannuksia noin 20 prosenttia.

    Onkin aihetta kysyä, kuinka paljon vuoden 2013 kustannuksiin sisältyi muita kuin puunkorjuun kustannuksia eli korruption kustannuksia. Metsäyhtiöt maksavat puunmyyjiltä pidätetyillä rahoilla muun muassa metsäyhtiöiden omistaman tutkimuslaitoksen, Metsätehon kustannukset? Sisältyivätkö nämä yleiskustannusten summaan, joka oli 2,50 €/m<sup>3</sup>?

  • Jovain

    Mehtäukko: Oliko vanhan muistelua, jos oikaistaan perusteettomia väittämiä? Alappa siitä vaan soveltamaan noita käytännön pähkäilyjäsi. Heittelet vaan tommottisia katteettomia louganeitasi, ilman minkäänlaisia perusteluja. Olisihan se hyvä tietää myös se asia, mitä tarkoitat?

    Tolopainen: Ei turhilla lupauksilla?

    mehtäukko

    Sinä Joovain nyt , -kun pääsit ja jouduit pussin perälle mitäänsanomattomiesi ”vastautausten” saattelemana-, alat tunnustaa pitkin hampain tyhjän tynnyrin kuminan.(LV tutkimus)

    ”Olisihan se hyvä tietää myös se asia, mitä tarkoitat?”

    Mikä on jäänyt epäselväksi?

    Jätkä

    Tässä ketjussa on paljastunut se todellinen huijaus ja huijaritkin. Lauri-Vaari ja hänen harhaanjohdettu opetuslapsensa ovat tarmokkaasti yrittäneet huijata kaikkia muita omien höhlien väitteittensä taakse, mutta järki on ollut voimakkaampi, eikä takuumiehiä ole ainakaan ilmaantunut tuon Duon lauluja laulamaan.

    Joovaan on nyt koittanut lähestyä itse luomaansa ongelmaa eri suunnista, nyt on vuorossa kuittipeli, jossa jokainen puunkorjuuseen osallistuva laskuttaisi suoraan teollisuuden puunhankintaorganisaatiota ja sitten sumplisi kuittien ja laskujen röykkiön kanssa.

    Tuo taktiikka ei missään tapauksessa, eikä mitenkään tuottaisi puun myyjälle enemmän rahaa – päinvastoin, se nostaisi lähes joka laskun loppusummaa, jos kustannukset tosissaan maksettaisiin.

    Metsänomistajille ei jäisi loppulaskelman jälkeen viivan alle mitään sellaista, jossa etumerkkinä olisi +.

    Jovain

    Eipä tuossa ole kehumista vastapuolellakaan, katsotaan nyt kaikessa rauhassa miten tässä käy. Ainakin finalistit näyttää olevan selvillä?

    mehtäukko

    Kuinkas menikään sanonta…”Tosi-asioiden tunnustamisesta..” ??

    Pyydettyä keskustelua on käyty LV:n heittämästä aiheesta.Onko tuo nyt suurikin arvovaltatappio, jos nyt kävi niinkuin kävi.?

    Lauri Vaara

    Pari päivvä sitten Jovain toivoi minun vastaavan kysymykseen isännättömästä rahasta. Tässä vastaukseni.

    Puun tuotannon-jalostuksen ketjussa tehtaan portti on rajakohta, jossa vaihtuu ketjun tapahtumien maksaja. Kohdan määrää tapahtumissa hyödynnetty tuotantopanos. Portille saakka hyödynnetään metsänomistajan metsää, siitä eteenpäin metsäyhtiön omistamia puunjalostuksen investointeja.

    Puun tehdashinta on puun tuottajalle puun bruttohinta, metsäyhtiölle puunjalostuksen puukustannus. Puun bruttohinnoista koostuu puunmyynnin bruttotulo.  Bruttotulosta tuottaja maksaa tuotannon ja käyttöpaikalle kuljetuksen kustannukset. Jäännös on puunmyynnin nettotulo.

    Tuotantopanosta hyödynnetään valmistamalla siitä markkinoilla kysyttyjä tuotteita. Tuotannon kustannukset maksaa aina panoksen omistaja, joka saa myös hyödyt valmistetuista tuotteista.

    Metsän hyödyntämisessä (puukaupassa) puurungoista valmistetaan tukkeja, kuitupuuta ym. puutavaroita.  Hyödyn maksimoinnin tavoite kannustaa metsänomistajaa mataliin korjuun kustannuksiin ja valmistamaan puurungoista puutavaroita, jotka maksimoivat metsän nettotuoton.

    Puunkorjuun ja -kuljettamisen kustannukset ovat puunmyyjän puuntuotannon kustannuksia. Puukaupan tapahtumassa ne ovat puun toimituskustannuksia, eivät metsäyhtiön puun hankintakustannuksia niin kuin yleisesti luullaan.

    Metsäyhtiön puun hankintakustannukset rajoittuvat puukauppojen ja puunoston tapahtuman kustannuksiin, ja päättyvät puukaupan sopimuksen allekirjoittamiseen.

    Pystykaupan puunkorjuussa metsäyhtiö ei ole puun hankkija vaan puunkorjuun urakoitsija, joka myy korjuupalvelua puun myyjälle. Yhtiö piilottaa urakoitsijan asemansa ja korjuupalvelun kaupan niputtamalla palvelun ja puun kaupat yhdeksi hakkuuoikeuden kaupaksi eli pystykaupaksi.

    Pystykauppa on metsän vuokrausta. Sillä eristetään puun myyjä puunkorjuun tapahtumista ja taloudenpidosta. Puunmyynnin bruttotuloa käyttää puunmyyjän sijasta metsäyhtiö. Yhtiö päättää oman palkkansa puunkorjuussa ja maksaa sen itselleen vähennyksenä puunmyyjän bruttotulosta.

    Metsäyhtiö johto asettaa puunmyynnin bruttotulon tavoitteen etukäteen puukustannusten arviona. Tavoite annetaan metsäosastolle. Metsäosasto jakaa arvioidun bruttotulon etukäteen puukaupan hyödynsaajille, joita ovat puun myyjä, korjuun ja kuljetuksen yrittäjät ja yhtiön metsäosaston toimihenkilöt. Metsän vuokra (kantohinta) on yksi menoerä muiden joukossa sillä erolla, että se muodostuu jäännöksenä, kun puukustannuksesta ensin on erotettu muiden hyödynsaajien summat.

    Puunmyyjä ei tiedä puunmyynnin bruttotuloa eikä siitä vähennettyjä kustannuksia. Myyjä ei tiedä edes sitä, että kaikki korjuun ja kuljetuksen kustannukset maksetaan hänen rahallaan. Metsäyhtiö korjaa puuta isännättömällä puunmyyjien rahalla.

    Kun otetaan omaan käyttöön kauppakumppanin rahaa kumppanin sitä tietämättä, kyse on ryöstämisestä. Pystykauppa on puunmyyjän ryöstämistä. Metsäyhtiö ottaa puunmyyjän bruttotulosta rahaa omiin menoihinsa miten paljon tahansa ja maksaa rahalla mitä kustannuksia tahansa. Rahalla on maksettu metsureille rakennettujen asuntojen, yhtiöiden virkistyskämppien ja kalalammikoiden kustannuksia ym. Puunmyyjien rahalla maksetaan myös metsäyhtiöiden omistaman Metsätehon kustannukset. Metsäteho on tutkimuslaitokseksi naamioitu yhtiöiden metsäosastojen edunvalvontalaitos.

    Isännätön raha on tehnyt mahdolliseksi jättimäisen tuhlauksen metsäyhtiöiden puunkorjuussa. Lauri-laskurin esimerkissä tuhlauksen määräksi vuonna 2013 on laskettu noin 500 miljoonaa euroa. Se on alentanut puunmyyjän nettotuloa (kantohintaa) noin kuusi euroa/kuutiometri.

    Lauri Vaara

    Timppa

    Lauri Vaaran logiikkaa seuraten, ovatko maitoauton kustannukset meijerin vai maidontuottajan kustannuksia?

    Kyllä se niin on, että maidontuottajan kustannuksia ovat kaikki ne kulut, jotka syntyvät siihen mennessä, kun maitoauto imaisee maidon tilatankista ja vastaavasti metsänomistajan kustannuksia ne kulut, jotka tarvitaan siihen saakka, kun moto katkaisee puun.  Eiköhän tämän pitäisi olla itsestään selvää.  Ei vain ole.  Eihän enempää maidontuottaja kuin metsänomistaja voi käytännössä vaikuttaa noihin kuljetus- ja käsittelykuluihin. Poikkeus tietenkin suuret yksiköt, jotka voivat tehdä merkittäviä toimitussopimuksia.

    A.Jalkanen

    Puunjalostustuotteiden maailmanmarkkinahinnasta vähennetään raaka-aineen ja jalostuksen kulut, ja loppu on yrityksen voittoa. Olen Laurin kanssa samaa mieltä siitä, että kuitupuusta maksetaan aivan liian vähän. Täällä käydyn keskustelun jälkeen vahvistuu se käsitys, että syynä tähän ei olisi liian kalliisti tehty puunkorjuu vaan kuitupuun ylitarjonta – jota uudet biotalousinvestoinnit toivottavasti korjaavat.

    mehtäukko

    AJ. Eikös aloittaja nimenomaan väitä nykykorjuun kalleutta ja rattoreiden ihanuutta??!

    Mikä ero puunkorjuun logiikalla on vaikkapa mineraalikaivantaan:

    Mo omistaa kallion, jossa on vaikkapa rautamalmia miljoonia tonneja.<span style=”line-height: inherit;”>Hän ”voisi” investoida kalustoon muutaman miljoonaa ja alkaa hankinnalla tuottamaan tavaraa rikastettavaksi. Kaivosyhtiö ei kuitenkaan maksa niin pienimuotoisesta toiminnasta kuin jotain, sillä malmia on tultava junavaunuittain määrä-ajassa.</span>

    Eli mo kuitenkin kallistuu ”pystykaupalle”….

    Onko ”isännättömän” rahan termi vain keksitty kommervenkki?

    Jätkä

    Lauri-Vaarin väitteet ovat peräisin joltain -60 luvuvun metsänhoitajalta, joka perusteli pystykauppahinnan muodostumista juuri noin lapsellisilla kaavioilla.

    Totuus on kuitenkin toisenlainen, eikä tuollaista laskukaavaa käytetä enää muualla kuin Laurin ja Joovaanin jorinoissa.

    Teollisuus on ottanut niskalenkin tässä painiottelussa kantohinnoista, ja vähentämällä paperikoneita ja sulkemalla sellutehtaita saanut aikaan tilanteen, jossa kuitupuusta on syntynyt pysyvä ylitarjonta.

    Sitä ei voida purkaa, ellei lisätä rutkasti energiapuun käyttöä ja siitä makseta kunnon hintaa.

Esillä 10 vastausta, 321 - 330 (kaikkiaan 701)