Selasin keskustelun läpi.Siinä on yksi kumma piirre: aloittajan ja Jovainin puolustama möhkäle-aihe ei ratkea ja etene mihinkään kun esitettyihin kummallisiin toimintamalleihin ei vaan löydy mitään perusteluja.Väistöliike kylläkin aina muuhun seikkaan.

Se ei ole puoleltani ainakaan mitään ”muutosvastarintaa”, että pommitus keskusteluttaa.Ja vaikka minkään nykytoiminnan malli on tai ei ole tehokasta ja edullista,siihen on tyytyminen niin kauan kuin uusi pyörä todella keksitään.

Jovain………Kyseleppä traktori miehiltä hintoja…Meilläpäin ainakin pelkkä traktori lähtee ajuun 40e tuntikorvauksella päälle sitten lisälaiteet. Et alta 60e tunnilta ajuun saa, Sen minkä se tunnissa saa puuta tienvarteen joudut maksumieheksi…Suomessa on metsäpuoli kilpailtu niin kovaksi että ne ylihintaa perivät ovat lopettanut ajat sitten. Niissä ei pikkukoneilla enää pärjää.

Kalliimpikaan metsäkone ei ole tuntikustannuksiltaan paljoa korkeampi, koska tuntia kohti kiinteät kustannukset eivät paljoakaan merkitse. Enemmän painaa  muuttuvat kustannukset, eli polttoaine ja huolto / remonttikustannukset.

Oikea metsäkone hakkaa sellaiset rimpulat suuremmalla kapasiteetillaan niin, että omistajalle ja puunmyyjällekin jää jotain.

Jos myyn 100 kiintoa kuitupuuta hankintana tai sitten tällä Jovainin toimituskaupalla, kummalla jää enemmän viimeiselle riville, saanko laskelman.

Olen edelleen sitä mieltä, että suurin epäkohta puukaupassa ei liity siihen, kuka puut korjaa ja kuljettaa, vaan siihen, että puun myyjä ei saa kaikkea tietoa. Ensinnäkään hän ei tiedä, kenelle puut kannattaisi myydä, eli kenen katkonta tuottaa parhaan arvon leimikolle. Toisekseen hän ei tiedä, miten suuri tappio hänelle tuli siitä, että leimiko arvo optimoidaan puun ostajan näkövinkkelistä eikä myyjän. Toisin sanoen ostaja katkoo niitä jakeita joita hän sillä hetkellä tarvitsee. Käyttämällä metsänhoitoyhdistystä apuna puukaupassa tätä epäkohtaa voi jonkun verran lieventää, mutta kokonaan se ei poistu.