Jovain: ”Luovutaan pystykaupasta ja tilitysmenettelystä ja siirrytään toimituskauppaan ja laskutusmenettelyyn. ”

Siis miten alkutuotannon raaka-aineesta pitäisi pystyä laskuttamaan? Jos tarkoitat sitä, että metsänomistaja järjestää puut tehtaalle ja lähettää laskun perään, kuullostaa se hieman erikoiselta ratkaisulta. Nimittäin raaka-aineen tarpeet määräytyvät niiden käyttäjän mukaan, paitsi jos tehdään toimitussopimus millä toimitetaan sovittua raaka-ainetta sovittuun tapaan ja aikaan. Kuten toimitaan elintarviketuotannossa. Mutta mitä LISÄARVOA se sitten tuo?

Maailma ei ole reilu paikka tai ei ainkaan tunnu siltä. Esimerkkinä toimituspuu. Suhtaudun siihen metsänomistajana varsin epäluuloisesti. Se on jo nähty moneen kertaan, että toimituspuun osalta sahat ovat aivan eritavalla tarkkoja laadusta kuin omassa korjuussaan. Myös mitat tuppaavat olemaan rajoitetummin käytössä. En saa toimituskaupan yhtälöä mitenkään kannattavaksi vaikka siinä joku tyvi otettaisiin erikoispuuuta ja siitä maksettaisiin jop 70€/motti. Hui! Ei auta pitkälle sekään, että harmaalepästä ja haavasta saadaan muutama tukki josta maksetaan jopa 20€/motti. Hui!

Ei pitäisi puhua omista yksittäisistä kokemukista, mutta en malta olla kertomatta. Muutama vuosi sitten paikallisen toimijan järjestämässä hankintakaupassa rämeen ensiharvennusta kokeiltiin ensin täysin metsävarustellulla Valmet 805 traktorilla jolla oli perässään Keslan järeä mekaanisella vedolla varustettu kärry. Hakkuukonetta en muista. Hakkuu sujui ilmeisesti jotenkuten, mutta onneksi ajoa aloitettiin heti perään ettei koko 7ha leimikko ollut pötköllään. Montaa puuta ei saatu pinoon, enemmän taidettiin sotkea ajouriin että Valmetti saatiin rämeeltä pois. Seuraavana talvena homma hoituu nelipyöräisellä Valmetin motolla ja ajokoneena oli Timberi 810. Ei mitään ongelmaa. Se seuraava talvi ei ollut parempi samanlainen tilanne, että sulaan maahan tuli 30cm lunta ja sitten hakkuu alkoi.

Toimituskaupan kannattavuus / kannattamattomuus riippuu mm. leimikosta ja ostajista.

Jos leimikon ostaja tekee vähemmän puutavaralajeja ja eri mitoilla, saattaa lopputulos olla melko paljon erilainen useaan eri osoitteeseen välittävän firman hakkuussa tai vastaavassa hankintakaupassa. Mutta toimituskauppa tai hankintakauppa on olleet mahdollisia jo vuosikausia. Ei mo:en laajempi mukaantulo toisi siihen juuri mitään uutta. Jos olisi kovin kannattavaa, niin niitä ”setoreita” pörräisi jo nykyistä enemmän liikenteessä.

Jovain:…”Koska kysymys on metsänomistajan eristämisestä korjuutyöstä ja kilpailun puutteesta ja siitä, että käytännössä korjuutyöstä kilpailua ei ole (metsänomistaja maksaa kaikesta). Kilpailun avaaminen tietää metsänomistajalle enemmän rahaa ja maksaisi yhtiölle nykyistä vähemmän, jos metsänomistajat hyväksyttäisiin puuntoimittajina mukaan…”

Korjuutyöstä ei kilpailua ole EI pidä paikkaansa. Missäpäin Suomea taaplaa urakoitsija omin taksoin ? Ja jos taaplaa,se ei ole hänen vikansa ettei hintaverailua jotkut tee.Se,että Jovain ei rattoreineen pääse puunkorjuuseen ,voi törmätä jo siinä seinään ettei kukaan kelpuuta epävarmaa”ketjua” koko työmaalle (edellä hyvä esimerkki )

Mitenkä tuonkaan esimerkin valossa ja toivotussa maan mittakaavassa korjuutyö rattoreilla ”maksaisi yhtiölle vähemmän”?? Kysyn vaan.

Viljelettekö metsiänne rivi-istutuksena vai mistä hölmö ajatus että ajouratkin voi tehdä ristiinrastiin toisessa harvennuksessa eikä ne vähennä runkolukua hehtaarilla ollenkaan? Minun metsässäni puut kasvavat täysin luonnonmukaisesti hajallaan ja jos tehdään isolle motolle 4.5m uraväli ja harvennetaan metsä muuten 4.5m puusta puuhun, tarkoittaa se sitä että urankohta on puolet harvempi. Tietysti jos toinen harvennus on jo luokkaa 10m puunväli niin voi olla sama mistä ajelee, mutta onko se kannattavaa? Ei siitä mitään riviä poistu jos samaan jälkeen ajetaan, puu 10m välein.