Kiitos kysymästä Visakallo: Metsiä on hoidettu ja puukauppaa on käyty esillä olleilla tavoilla ja n. 50- 60 v. kokemus metsäalalta on yhtiöiden, valtion ja yksityisen palveluksessa ja omissa metsissä. Urakoitsijana en ole ollut. Eli sinne se painottuu metsänomistamisen puolelle. Tässä ei sinällään mitään uutta ole, mutta jos vaikeutta on, sinne se painottuu asioiden sisäistämiseen. Hyvinkin luutuneisiin tapoihin sinunkin vastauksissasi.

Kuten sanottu: Lauri -Vaari ja Joovaan yrittävät keksiä uutta – parempaa pyörää käsittämättä sitä, että se on keksitty jo ajat sitten, eikä se enää ole nelikulmainen.

Enää on epäselvää onko Suomessa  yksi vai kaksi henkilöä, jotka ymmärtävät näitä Vaaran teorioita. Pitäisi saada lisää konkreitiaa, että miten se puukauppa ja korjuu tapahtuisivat tavalla, joka antaisi metsänomistajille enemmän rahaa ja maksaisi yhtiöille nykyistä vähemmän. Harmillista kun ei käsityskyky riitä näiden viisaiden oppien tajuamiseen, olen kyllä avoin uusille ajatuksille periaattellisella tasolla, toisin kuin monet muut yhtiön miehet.

LV aloituksessa…” Aiemmin olen arvioinut, että maataloustraktoreiden käyttö korjuun koneina alentaisi kustannuksia noin 20 prosenttia…”

Mikä paino on ARVIOLLA kokonaisuuteen nähden, kun TIEDETÄÄN rattorivehkeen vastine niinkin vaativassa ja laajassa työsarassa kuin puun korjuu?

Tehotonta,epävarmaa,työlästä = kallista toiveunta. Jos yleensäkään moinen toimintatapa pullahtaisi todeksi, kuskipula sen sammuttaisi joko tekijäpulaan tai niin kalliiseen työllistymiseen.

Jätkä: Eipä se auta meikäläisten itkemisellä, kun sitä samaa teet itsekin, eli teet pystykauppaa, ja ”annat” myymäsi tavaran lisäksi ”tukon paperirahaa”. Korruptiostahan siinä on kysymys, ei sinun tarkoittamallasi tavalla, mutta maksamisesta kyllä  ja pimeästä perinnästä metsänomistajilta, joka toteutetaan puunhinnasta. Omissa lähtökohdissasi olet viemässä nämä korjuun kustannukset lopputuotteen hintaan (AINA), niin kuin olet esittänyt. Eli olet perimässä toiskertaan.

Kysymys on aloituksen tarkoittamasta isännättömästä rahasta ja sen tuhlauksesta. Isännättömästä rahasta siinä mielessä, että pystykaupassa korjuutyön maksaja (puunmyyjä) eristetään puunkorjuun tapahtumista ja taloudenpidosta, niin kuin LV on esittää.

Vastauksena Tolopaiselle: Koska kysymys on metsänomistajan eristämisestä korjuutyöstä ja kilpailun puutteesta ja siitä, että käytännössä korjuutyöstä kilpailua ei ole (metsänomistaja maksaa kaikesta). Kilpailun avaaminen tietää metsänomistajalle enemmän rahaa ja maksaisi yhtiölle nykyistä vähemmän, jos metsänomistajat hyväksyttäisiin puuntoimittajina mukaan.

Ja käytännön toimenpiteenä se tarkoittaa. Luovutaan pystykaupasta ja tilitysmenettelystä ja siirrytään toimituskauppaan ja laskutusmenettelyyn. Kysymys ei ole logistiikan tai puuhuollon käytännön järjestelyistä tai niiden järjestämisen vaikeudesta tai ym. vastaavaa, vaan periaatteellisesta poliittisesta kysymyksestä. Sallitaanko metsänomistajat mukaan puun toimittajina.