Ei se onneksi aivan noin ole kuin sellupölli maalailee. Kyllähän sellua tehdään moneen tarpeeseen ja paperiksikin vielä erittäin pitkään. Paperia tarvitaan niin moneen erilaiseen tarpeeseen ettei sanomalehtien hiukan vähenevä menekki edes suuria vielä pitkään aikaan hetkauta.

Sellupölli:

”Biojalosteet eri muodoissaan ovat tulevaisuutta ja näiden laitosten varassa se on tulevaisuudessa mo puunmenekki! Jos biotuotetehtaita ei saada suomeen, niin ihan hyvin voimme polttaa kuitupöllit savuna ilmaan. Perinteinen sellunkeitto ja paperinteko alkaa olla historiaa.”

Tuota sellun ja paperin loppumista on täälläkin toitotettu palsta alusta asti. Sellun tuotanto Suomessa on tänä aikana kasvanut huimasti samoin kartongin. Paperin tuotanto ei ole tainnut määrällisesti kasvaa, mutta uusia ja korvaavia investointeja on silläkin alalla tehty.

ATK:n on ennustettu lopettavan paperin käytön, tähän asti se on sitä vain lisännyt. Toki selviä merkkejä on myös siitä että konttoripaperia tarvittaisiin jatkossa vähemmän ja kyllä se siihen suuntaan menee, mutta yllättävän hitaasti. Sanomalehtien paperin tarve, ainakaan länsimaissa ei kasva enää, mutta hitaita on liikkeet sielläkin puolen. Toisaalta peppuparin yms kulutus tuntuu vain kasvavan.

Etelän maiden nopeasti kasvavien metsien lyhytkuitusellun on ennustettu tappavan Suomen selluteollisuuden, tähän hetken näkymissä ei ole hautajaiskutsuja.

Terveisin: Korpituvan Taneli

Tehtiin juuri kahdesta päätehakkuuleimikosta kaupat.  Joissakin tarjouksissa kuidun ja tukin hinnat olivat viime vuodesta muuttuneet saman prosentin, mutta eri suuntiin.  Onneksi tukki oli kallistunut.  Oli sitten kokorunkotarjouksia, joista ei tietenkään voinut päätellä miten eri lajit oli hinnoiteltu, mutta oli kyllä selvä nousu viime vuoteen.  Kokorunkokauppoja on mukava tehdä.

Ei ole tapana kertoa yksityiskohtia hinnoitteluista.   Aikaisemminkin olen kertonut oman mielipiteeni kokorunkokaupasta.  Kaksi edellytystä pitää täyttyä.  Hyvä leimikko ja ostajalla suuri kiinnostus.  Kokorunkokaupan hinnoittelu on haastavaa, koska seassa saattaa olla kuitukokoista puuta, josta myyjä saa saman hinnan.  Siksi myös hinnoissa voi olla aika suurta hajontaa.  Joku ostaja kertoi, että pitää loppuun saakka jännityksessä sen, kuinka on arvannut tukkien määrän.  Siksikään ei helposti voi vertailla eri leimikkojen hintoja.  Meillä on suurin piirtein samanlaisia kohteita, joten vuosittainen vertailu on aika varmalla pohjalla.

Joissakin firmoissa näyttää olevan jonkinlaisia sisäisiä eroja ostajien kesken.  Joissakin taas suurin piirtein ”apteekin” hinnat.   Olivat pitäneet  palaveria ja sain saman firman kahdelta  eri ostajalta eri pitäjiin käytännössä eurolleen samanarvoiset tarjoukset tunnin välein.

Isoja eroja oli latvusmassan hinnoittelussa kuusileimikossa.  Halvin olisi kerännyt risut meille velotuksetta.  Kai oltaisiin saatu sitten myydä omaan lukuumme.  Parhaimmat tarjosivat euron/kuusikuutio.  Muut siitä väiltä.