Minä kyllä näen pystykuivia kuusia joka ilta. Tosin ne hiukan taas näköetäisyydeltä vähenivät yhden hätähakkuun myötä. Toki jotkin kuusilajit jotenkuten vielä menestyy mutta onko niillä jalostusarvoa aivan kotoiseen verrattavissa määrin. Kait se katsomusero johtuu siitä että katselen välillä Satakunnan ja silloin tällöin vain Päijät-Hämeen laakeita. Josta kuuset on muuttaneet jo jalostukseen ja männytkin menee perässä hyvää kyytiä.

Mutta Visakallo. Oletko seurannut Televiissiosta Luonto-ohjelmaa? Sieltä uutisvirta valtaa koko Harjavallan niin, että kenenkään siellä ei pidä kuunella mitään muuta. Etelä-Euroopassa kasvaa sellaisia kuusikoita, että täällä olevista hyvistäkin kuusikoista voi käyttää nimitystä: Perseensuteja.

Nuo jotkut Pellet eivät noteeraa näköjään lainkaan sitä, kuinka paljon huiskitaan pikkutukkia ja parruaihiota kuituun, vaikka ne ovat tavaraa, jota tehdään – ei suinkaan juurikaan päätehakkuukuviolta, jos se on hoidettu aikaisemmin niin kuin pitääkin, vaan hoitamattomista päätehakkuukuvioista, joissa on alus- ja välipuut jäljellä, joiden paksuus ei riitä tukin mitalle, mutta on monesti sen kokoinen, että kun se tehdään, niin latvakuitua ei sitten enää tulekkaan.

Kun noiden tuotteiden kantohinta on 5 – 10 € korkeampi, kuin kuituun hakattuna, on vaikutus merkittävä. Tollo motokuski toki tekee tukista pikkutukkia ja on olevinaan ammattilainen.

Meillä on tuossa valtatien varrella suosittu ruokailu- ja taukopaikka, jonka pihassa näkee lähes joka päivä uhdistelmiä, joiden päällä on täysi parrukuorma. Nättiä tasalaatuista mäntyparrua ja ostaja ja myyjä nauttivat.

Myös monesti karannut ensiharvennusleimikko, jossa päävaltapuut ovat jo tukin kokoisia, mutta poistettavat puut eivät. Harjavallan hanu listii tietenkin sieltä kaikki päävaltapuut ja jättää kolmetuhatta runkoa hehtaarille kehittymään tukkikoolle.

Kirjanpainajien joukkoesiintymiset ovat poikkeuksetta ihmisen syytä, ei helteiden tai vesisateiden.

Viimeksi vuonna 2006 täällä Länsi-Kainuussa hieskoivut kellastuivat kuivuudesta jo elokuun alussa. Eivät ne kuivuneet ja kuolleet enintään muutamia latvoja kuivui. Mitähän Visakallo tarkoittanee kuivumisella? Tänä kesänä täällä  satoi Juhannuviikolla 50 mm ja sen jälkeenkin on tullut 20mm, mutta kahteen viikkoon ei ole satanut tällä kohtaa yhtään. Lämpöä on ollut melkein joka päivä 30 astetta. Koivut ovat hämmästyttävän syvän vihreitä ja tuuheita eikä koivunruostetta missään, mikä on harvinaista. Yhtään kellastunutta koivua en ole nähnyt Oulun läänin alueella enkä nähnyt viime sunnuntaina reissulla Rovaniemelle Kuusamon kautta ja takaisin läntistä reittiä.

Muistelen maanviljelijä kaudeltani että siemenviljan kuivauksessa oli ehdoton yläraja lämpötilalle 52 astetta, juuri näden valkuaisaineiden muutosten takia. Viisasta lienee kaikilla siemenillä pitäytyä siellä 40 asteen kieppeillä. Jos jostain siemenistä on alempia suosituksia, niin niitä on syytä noudattaa.

Terveisin: Korpituvan Taneli

Kurki: ” Mitähän Visakallo tarkoittanee kuivumisella?”

Tarkoitan kuivumisella, että lehdet eivät ole menneet puissa normaalin keltaisiksi vaan ruskeiksi. Puu on siinä vaiheessa vainaa. Olot ovat nytkin eri puolilla valtakuntaa erilaiset. Täällä Päijät-Hämeessä tuli mieleen, vaikuttiko lehtipuiden normaalia runsaampaan kuolemiseen yli vuoden kestänyt todella märkä kausi, joka hyvin äkisti vaihtui kuivuuteen. Maapohjan kovettuminen on saattanut näin vaikuttaa lehtipuiden vedensaantiin.