Jaahas, mulla olis nyt koivutukkia kaupan harvennuksella.

Puuta myymällä ja kysymällä selviää hinnat, ei muuta kun puukaupoille vaan, tuntuu ostajia kiinnostavan kaikenlaiset leimikot, ja hintojakaan ei voi moittia nousua on ja hyvä niin, koivutukin hinnan nyt vähän odotinkin tasaantuvan pitkän nousun jälkeen.

Tein kaupat päätehakkuuleimikosta, vähän yli 70 runkohinta ja bonukset ja viherbonukset päälle. Rajaton hintatakuu. Olisi pitänyt lykätä vähän kaupantekoa, olisi voinut kokeilla miltä puun myynti täällä Australiassa tuntuu?

Metsän tuotannossa ” ”kaikki on ajan ja kohtalon vallassa.””  Totta! Suurimmalla  osalla  mo  ei ole minkään laista sopimusta  ostajan kanssa  jolle on tuottavinaan  kalikoita,  hinnasta puhumattakaan.  Mitä nopeimmin  saa  varmennetun sopimuksen  sijoitukselleen  vaikka pankista niin tietää  itse  ja  joskus perikunta  että omaisuus on  hallitussa  toiminnassa.

Tässä ”villinlännen ”  kartelleissa,  lakkojen ja pörssiyhtiöiden armoilla on puuntuottajien pilvi  avuton kuin varpusparvi.   Pörssiyhtiöillä ei oo isänmaata ei pätkääkään äidinvaistoja!  Heille ei kuulu  tuottaa raaka-aineen  tekijälle vaurautta ja hyvinvointia.  Osakkeenomistajat  ovat  tunteettomia päättäjiä.

Jos kaikessa pyrkii yksinkertaisuuteen  voi käydä  niin, että jää yksinkertaiselle vain työt ja vaivat.