Hyvä vertailukohta pystypuukauppaan on metsätilakauppa. Tilakaupassa tavallaan ostetaan sika säkissä. Jos puukauppaa käytäisiin leimikkokohtaisilla huutokaupoilla, riski olisi jotain samaa tasoa kuin tilakaupassa. Nythän puu ainakin osittain hinnoitellaan, kun se on sahattu irti kannostaan.

Mielestäni pystypuukauppa on ostajalle eräs vähäriskisin osio nykyisillä malleilla yritystoiminnassa.

Ei Virossakaan varmaan monta prosenttia myydä leimikkokohtaisilla huutokaupoilla. Nämä prosentit antavat kuitenkin asiaa seuraaville kuvan todellisesta hintatasosta. Tiedetään tarkka sijainti, maapohja ja tiestö. Puumäärä on arvio, mutta nykyisellä tekniikalla arviot näyttävät olevan kohtuullisen tarkkoja.

Metsäteollisuutta täytyy kiittää viikkohintojen nopeasta toimittamisesta. Samoin Metsälehteä niiden nopeasta julkaisemisesta.

Viikkotilastoissa on nousevassa markkinassa sumentava tekijä, että ne ovat neljän viikon keskiarvoja eli ne keskimäärin kuvaavat tilannetta noin 2,5 viikkoa sitten.

Hinta on kauppakirjassa ja sen jälkeen metsänomistajan puilla käydään uudet markkinat. Näitä on, on myös puunmyyjiä, jotka tekevät vain tienvarsi kauppaa.

Ruotsissa näköjään myyjä määrää hinnat. Ainakin tämä osuuskunta näyttää olevan riittävän iso, jotta voi määrätä.

Stora Ensolta tonni kaupan päälle taimiin tai metsänhoitoon kun tekee puukaupat heidän kanssaan. Oma harvennuskauppani jää nyt vaan liian pieneksi kun 500m3 on raja. Jouko Juurikkala oli oikeassa.

Puukaupan hintataso on kieltämättä ollut nyt parempi kuin osasin odottaa. Piti jo sen takia tehdä yksi yksi turvemaan lannoitussopimus, ja kehitellä lisää muitakin kulueriä kompensoimaan kohonnutta tulopuolta.