› Keskustelut › Metsänomistus › Puun pystykauppa on korruptiota

  • Tämä aihe sisältää 106 vastausta, 28 ääntä, ja päivitettiin viimeksi 9 vuotta sitten Nimetön toimesta.
Esillä 10 vastausta, 51 - 60 (kaikkiaan 106)
1 2 3 … 5 6 7 … 9 10 11

  • Puun pystykauppa on korruptiota

    Lähetetty: 7.10.2015, 18:12

    Puun pystykauppa on ristiriidassa talouselämän sääntöjen kanssa. Puuta ostetaan ehdolla, että puunmyyjä vastasuorituksena ostaa korjuutyön puunostajan korjuupalvelulta. Korjuutyön hinta peritään puunmyyjältä pimeästi vähentämällä se puun bruttohinnasta, tehdashinnasta. Puun myyjä ei tiedä bruttotuloaan eikä siitä vähennettyjä kustannuksia. Hän saa tietää vain jäännöksen, jota nimitetään kantohinnaksi (http://laurivaara.puheenvuoro.uusisuomi.fi/).

    Pystykauppa on todettu korruptioksi arvostetussa englanninkielisessä metsäalan oppikirjassa näin: ”Puun pystykauppa on täydellinen – ehkä paras – korruptiota aiheuttava ja ylläpitävä järjestelmä”.

    Muissa Euroopan maissa ei ole pystykauppoja. Puukaupat ovat tienvarsi- ja tehdaskauppoja ja puun toimittavat jalostajille pääosalta yksityiset yrittäjät.

    Metsäyhtiöiden metsäosastot periytyvät hevoskaudelta, johon aikaan puunhankintaan liittyi kämppien ja hevostallien rakentamista ym. Nykyisin metsäosasto on tarpeeton rasite.

    Pystykaupan korruptio tulee siitä, että metsäosastolta puuttuu liiketaloudellinen tulosvastuu. Vastuuta puunkorjuun kustannuksista ei ole, sillä metsäosasto vähentää kaikki korjuun kulut puunmyyjän bruttotulosta. Vastuuta yhtiön puukustannuksistakaan ei ole, sillä puu luovutetaan tehtaalle hankintakustannuksilla. Puunhankinnan kulut, noin 600 miljoonaa euroa, ovat isännätöntä rahaa, koska maksaja nukkuu. Puunmyyjä ei tiedä, että hän on kustannusten maksaja pystykaupan puunkorjuussa.

    Puunmyyjän bruttotulosta vähennettyjä puunhankinnan kuluja voidaan manipuloida rajattomasti, sillä vähennysten ei tarvitse vastata todellisia kustannuksia.

    Kuluvähennysten manipuloinnilla säädellään jäännöskantohintaa, jolla ohjataan puunmyyjiä haluttuun käyttäytymiseen puukaupoissa. Korkealla jäännöshinnalla palkitaan puunmyyjiä pystykaupoista, avohakkuista ja puun kesäkorjuusta. Matalalla jäännöshinnalla rangaistaan hankintakaupoista, poimintahakkuista ja talvikorjuun vaatimuksista.

    Lauri Vaara

    Tekijä
    Lauri Vaara
    Teema Metsänomistus Metsänomistus
  • Hiluxmetsuri 17.10.2015, 08:58

    Tripla

    Hiluxmetsuri 17.10.2015, 08:59

    Tupla 🙂

    Timppa 17.10.2015, 10:20

    Jos todella olisi malli, jossa kaikki metsänomistajat ostaisivat hankintapalvelu metsäkoneyrittäjiltä, niin mitä siitä seuraisi? Luonnollisestikin näiden yrittäjien kulut nousisivat huimasti. Pitäisi käydä tutustumassa joka kohteeseen erikseen. Tehdä lukemattomia sopimuksia jne. Kuka kulut maksaisi? Tietysti tilaaja.
    Entä markkinatilanne? Konekannan siirto on merkittävä kustannustekijä. Muodostuisi käytännössä kartellia muistuttava tilanne, jossa yrittäjien ei kannata lähteä kilpailemaan vieraille markkinoille, vaan kukin yrittäjä hallitsisi omaa ydinreviiriään ja perisi sieltä metsänmyyjiltä sellaisen hinnan kuin katsoo itselleen hyväksi. Taatusti puunhankinnan kulut nousivat ja paljon Eikä siitä kukaan hyötyisi. Saataisiin kyllä tieto, mitä kantohinta on, mutta sehän me tiedetään nytkin. Sen saa sähköpostissa, kun lähettää tarjouspyynnön puunostajille.

    Lauri Vaara 17.10.2015, 15:36

    Roisto Reippaalle

    Puun pystykaupan virallinen nimi ”Hakkuuoikeuden kauppa” johtuu siitä, että pystypuu on kiinteää omaisuutta, jota ei voi myydä irtaimen tavaran kaupalla. Pystykaupassa puun omistusoikeus siirtyy yhtiölle vasta kun puu on kaadettu. Siinä puu muuttuu irtaimeksi tavaraksi. Oikeustieteessä pystykauppa tulkitaan tulevien irtaimien esineiden kaupaksi.

    Ei ole eri logiikkaa hakkuuoikeuden kaupalla ja raakapuun hinnalla. Hakkuuoikeuden kaupassakin (pystykaupassa) metsäyhtiö arvioi puun kantohinnan tarjouksen. Timppa kirjoittaa edellä aivan oikein, että metsäyhtiö vähentää puutavaroiden valmistuskustannukset puun tehdashinnasta ennen kuin päättää maksettavan kantohinnan.

    Hiluxmetsuri 17.10.2015, 16:47

    Timppa pohtii ihan hyvin tilannetta.

    Minä en näe mitään eroa.

    Ihan samalla lailla koneyrittäjän on nytkin pohdittava kannattaako koneketju raahata Konginkankaalta Kuusamoon tai Kuopioon tietyn homman takia.

    Pystykaupassa metsäyhtiöt voivat toimia ihan samoin rajoittamalla ostoaluietaan.

    Kulut maksaa joka tapauksessa aina puun myyjä ostohinnan vähennyksenä.

    Tietenkin jos jossain on isännätöntä rahaa, niin sehän kyllä osaa herkästi liikkua oikeaan taskuun…

    Timppa 18.10.2015, 10:22

    Siihen korjuuhintaan vaikuttaa oleellisesti ostajan neuvotteluvoima. Viime vuonna meillä päin vaihtui erään konsernin leivissä ollut hakkuuyrittäjä. Ei kaiketi ollut tinkinyt hintaansa tarpeeksi. Konsernin ostajat olivat hyvin pahoillaan. kun kaveri, jonka kanssa oli vuosia tehty yhteistyötä poistui. Mutta eihän sille mitään voinut. Kaiketi uusi yrittäjä teki homman halvemmalla. Tällaista neuvotteluvoimaa yksityisellä metsänmyyjällä ei tietenkään ole. (tällä tarinalla on sinänsä onnellinen loppu, se ex-yrittäjä hakkaa nykyään lähellä kotipaikkansa)

    Oleellinen tekijä hakkuutaksoissa lienee varmuus yrittäjän täystyöllisyydestä. Esimerkiksi joku saha on mitoittanut hakkuuketjujen määrän sellaiseksi, että huipputehon aikaan juuri ja juuri saa tukkeja tarpeeksi, kun isäntä on viikonloput töissä. Toiminta on siis siinäkin mielessä tehokasta, ettei enempää sahan kuin yrittäjänkään pääomat seiso. Esimerkiksi tänä syksynä moto tuli työmaalle torstaina ja maanantaina alkoi tukkeja lähteä sahalle. Tällaiseen rytmitykseen ei kyllä onnistuisi laajamittaisessa hankintakaupassa.

    Ammatti Raivooja 19.10.2015, 07:29

    Koneyritykset tekee heikkoa tai tyydyttävää tulosta. Yhtään ylimääräistä jeniä ei mene osinkoina koneyritysten oskkeenomisjille, että tilannehan on loistava metsänomistajien näkökulmasta kun metsäteollisuus neuvottelee sopimukset. Koneyrittäjillä olisi kova polte alkaa lähettää mo:lle laskuja ”todellisista kuluista.” Onneksi koneyrittäjät olivat nyt tehneet niin huonot sopimustekstit, että ne ei ottaneet huomioon kantokäsittelytuen muutosta kesken sopimuskauden. Jos tämä pandoran lipas avattaisiin niin, että mo:t maksaisivat korjuun niin ei jäisi enää mitään käteen kun koneyrittäjän erittelisi laskuun letkut ja ketjut ja jonkun mpitäisi myös korvata kalsareihin työajalla tullut reikäkin.

    Toinen juttu on, että koneyrittäjät ovat suhtkoht tavallisia ihmisiä ja yritykset eivät kovin isoja. Ne, jotka on ollut yrittäjinä niin tietää mitä tekee pyykkeelle jos kokoajan on epävarmuus töiden jatkumisesta ja siihen kun lisää miljoonavelat mitkä pitää työllä maksaa ni se on todella stressaavaa. Jos jokaisesta leimikosta ja hommasta kilpailtaisiin ja sovittaisiin erikseen niin luulen, että kovin monen pää ei kesäisiä tälläistä epävarmuus-velka-tilannetta. Jäljelle jäisi muutama, joilla kasetti ja perse kestäisi eli muutama suuryritys lopulta hallitsisi markkinoita tavallisten ihmisten hävitessä.

    rekkamies 19.10.2015, 08:19

    Kuljetus puolella voisi olla jopa varaa tehostaa toimintaa verrattuna nykytilanteeseen. Nythän on tiukat yhtökohtaiset reviirit eli tietyt autot ajaa vaiin tietyn yhtiön puita. Esim. Samaan junaan ajetaan vain yhdelle sahayhtiölle jääneet kuidut. Samoille metsäautoteille joista juna täytetään jää nökkösiä vieraan yhtön puita odottamaan seuraavaa junaa. Junat kulkevat kuitenkin aina samoille tehtaille.
    Vaatisi kumminkin jonkun organisaation keräämään tiedot samaan järjestemään lähtevistä eristä esim vaikka mhy.
    Kaikki puunkuljetukset vaikkapa yhden kunnan alueelta olisi jo niin suuri urakka, että sen voisi halutessaan pilkkoa järkeviin osiin ja vielä se kiinnostaisi yrityksiä tekemään kilpailu kykyisiä tarjouksia.

    hemputtaja 19.10.2015, 09:39

    =============
    Kuljetus puolella voisi olla jopa varaa tehostaa toimintaa verrattuna nykytilanteeseen. Nythän on tiukat yhtökohtaiset reviirit eli tietyt autot ajaa vaiin tietyn yhtiön puita. Esim. Samaan junaan ajetaan vain yhdelle sahayhtiölle jääneet kuidut. Samoille metsäautoteille joista juna täytetään jää nökkösiä vieraan yhtön puita odottamaan seuraavaa junaa. Junat kulkevat kuitenkin aina samoille tehtaille.
    Vaatisi kumminkin jonkun organisaation keräämään tiedot samaan järjestemään lähtevistä eristä esim vaikka mhy.
    Kaikki puunkuljetukset vaikkapa yhden kunnan alueelta olisi jo niin suuri urakka, että sen voisi halutessaan pilkkoa järkeviin osiin ja vielä se kiinnostaisi yrityksiä tekemään kilpailu kykyisiä tarjouksia.
    Lähetetty: 1 h, 7 min sitten
    Lähettäjä: rekkamies
    ===============

    Muistelen (hämärästi), että rankempaakin on kokeiltu. Enso taisi Länsi-Suomessa sopia jonkun porukan kanssa hankinnoista ”avaimet käteen” periaatteella. Pitäjää/pitäjiä en enää muista, enkä sitä kuinka kävi.

    Porukka hoiti puut tehtaalle ostoja myöten.

    Mielenkiintoinen kokeilu joka tapauksessa. Kokeiluissa vain tuppaa helposti veto loppumaan kesken kaiken, jos ei muuten niin kokeilijan organisaation sisäisiin riitoihin.

    Tosin en tajua, mistä ne säästöt ja paremmat kantohinnat kiskottaisiin tuollaisessa kokonaishankintajärjästelmässä.

    Alkuun tuossa kuljetusten järjästelyssä (lähikuljetus mukaanlukien) voisi olla järkeä. Onnistuihan tuo uitossakin, miksei sitten muussa kuljetuksessa.

    Lauri Vaara 20.10.2015, 14:19

    Tässä minun käsitykseni hyvistä puukauppatavoista.

    Puuntuotannossa ja puukaupassa on lähtökohtana, kuten muussakin tuotannossa, asiakkaan tarpeiden tyydyttäminen yrittäjän päättämillä menetelmillä. Puunostaja on asiakas, joka määrää puutavaroiden määrän, lajit, mitat, laadun, toimitusajan ja -paikan. Puunmyyjä on puuntuotannon yrittäjä, joka itse tai valtuuttamansa ammattimiehen avustamana valmistaa ja toimittaa puutavarat menetelmillä, jotka maksimoivat yrittäjän metsän nettotuoton.

    Puunkorjuun palvelujen kaupassa on lähtökohtana sama periaate. Palvelujen ostaja on puuta myyvä metsänomistaja, joka määrää palvelun tarpeen, lajin, määrän, laadun ja toimitusajan. Palvelujen myyjät ovat palveluyrittäjiä, jotka kilpailevat puunmyyjien suosiosta palvelujen hinnoilla ja laadulla. Kilpailun keinoja ovat aiempien töiden esittely maastossa tai aiempien palvelun ostajien suositukset.

    Alihankinta on yleinen käytäntö tavaroiden ja palvelujen markkinoilla. Palvelujen myyjät voivat ostaa palveluja alihankintana toisilta palvelujen tuottajilta. Metsäyhtiöt puunkorjuun palvelujen myyjinä ostavat yleisesti konetyön palvelut alihankintana koneyrittäjiltä.

    Lauri Vaara

Esillä 10 vastausta, 51 - 60 (kaikkiaan 106)
1 2 3 … 5 6 7 … 9 10 11