Keskustelut Metsänomistus Puun pystykauppa on korruptiota

  • Tämä aihe sisältää 106 vastausta, 28 ääntä, ja päivitettiin viimeksi 9 vuotta sitten Nimetön toimesta.
Esillä 10 vastausta, 11 - 20 (kaikkiaan 106)
  • Puun pystykauppa on korruptiota

    Puun pystykauppa on ristiriidassa talouselämän sääntöjen kanssa. Puuta ostetaan ehdolla, että puunmyyjä vastasuorituksena ostaa korjuutyön puunostajan korjuupalvelulta. Korjuutyön hinta peritään puunmyyjältä pimeästi vähentämällä se puun bruttohinnasta, tehdashinnasta. Puun myyjä ei tiedä bruttotuloaan eikä siitä vähennettyjä kustannuksia. Hän saa tietää vain jäännöksen, jota nimitetään kantohinnaksi (http://laurivaara.puheenvuoro.uusisuomi.fi/).

    Pystykauppa on todettu korruptioksi arvostetussa englanninkielisessä metsäalan oppikirjassa näin: ”Puun pystykauppa on täydellinen – ehkä paras – korruptiota aiheuttava ja ylläpitävä järjestelmä”.

    Muissa Euroopan maissa ei ole pystykauppoja. Puukaupat ovat tienvarsi- ja tehdaskauppoja ja puun toimittavat jalostajille pääosalta yksityiset yrittäjät.

    Metsäyhtiöiden metsäosastot periytyvät hevoskaudelta, johon aikaan puunhankintaan liittyi kämppien ja hevostallien rakentamista ym. Nykyisin metsäosasto on tarpeeton rasite.

    Pystykaupan korruptio tulee siitä, että metsäosastolta puuttuu liiketaloudellinen tulosvastuu. Vastuuta puunkorjuun kustannuksista ei ole, sillä metsäosasto vähentää kaikki korjuun kulut puunmyyjän bruttotulosta. Vastuuta yhtiön puukustannuksistakaan ei ole, sillä puu luovutetaan tehtaalle hankintakustannuksilla. Puunhankinnan kulut, noin 600 miljoonaa euroa, ovat isännätöntä rahaa, koska maksaja nukkuu. Puunmyyjä ei tiedä, että hän on kustannusten maksaja pystykaupan puunkorjuussa.

    Puunmyyjän bruttotulosta vähennettyjä puunhankinnan kuluja voidaan manipuloida rajattomasti, sillä vähennysten ei tarvitse vastata todellisia kustannuksia.

    Kuluvähennysten manipuloinnilla säädellään jäännöskantohintaa, jolla ohjataan puunmyyjiä haluttuun käyttäytymiseen puukaupoissa. Korkealla jäännöshinnalla palkitaan puunmyyjiä pystykaupoista, avohakkuista ja puun kesäkorjuusta. Matalalla jäännöshinnalla rangaistaan hankintakaupoista, poimintahakkuista ja talvikorjuun vaatimuksista.

    Lauri Vaara

  • Jätkä pätkät

    Mitenkäs puukauppa sitten pitäisi tehdä, ettei se olisi ”korruptiota”?
    Yksi vaihtoehto olisi hankintapalvelu, jossa koneurakoitsija hoitaa koko puukaupan ja puutavaran toimituksen tehtaisiin.
    Eipä taitaisi kantohintaa jäädä nykyistä enemmään.
    Meillä tehtiin vielä jokin vuosi sitten puukauppa, jossa MHY:n edustaja hoiti yhteismyyntien avulla kaupat niin, että meidänkin leimikosta lähti puuta viidelle eri ostajalle.
    MHY velotti pienen maksun palvelustaan, mutta puutavaran hinta nousi niin paljon, että saimme tuon palvelumaksun noin nelinkertaisena
    Huom: – on aivan eri juttu, jos samasta leimikosta lähtee puuta viidelle eri ostajalle, kuin että sieltä lähtee puuta kahdeksalle eri tehtaalle, jotka ovat saman yhtiön tehtaita.
    Nykyisin esim sahat on erokoistuneet sahaamaan MÄ – parrua, MÄ- tyvitukkia, MÄ- laatytyveä, MÄ- hirsitukkia, MÄ- rakennuspuuta, MÄ- latvatukkia. Ja kaikki viedään eri sahoille.
    Kuuselle ei ole ihan noin montaa kohdetta, mutta sorvipuu ainakin poikkeaa männystä.
    Pylväät ja ratapöllit lisäksi. Ja koivuillakin on erilaisia osoitteita.

    jees h-valta

    Jätkä pätkät oikeassa, monimuotoista on toiminta jalostusportaassa ja tuntuukin että aika suppea ja rajoittunut onkin metsänomistajien tietämys ja näkemys aiheesta. Että kait tuo mhy-vetoinen kauppatapa on sitten häivyttänyt käsityksen jatkojalostuksen moninaisuudesta. Mahtaako paljonkin olla jäänyt tuolla erään mainitsemia nökkösiä metsäteiden varteen joiden rahakin on jäänyt saamatta. Kun tilityksiä tippuu sieltä täältä kuukausienkin päästä on aika vaikea varmaan tietää onko kaikista edes rahaa saatu.

    Korpituvan Taneli

    Kyllä Lauri Vaaralla on jonkinlainen totuuden siemen, mutta mitään selkeää muutosta juuri nyt ei ole kannattavaa ruveta ajamaan.

    Minulla on tuosta pystykauppoihin siirtymisestä muistitietoa kuusikymmentäluvulta. Toki pystykauppaa oli tehty jo huomattavassa määrin sitä ennen. Mutta joskus olisko ollut 65, silloinen Metsäliiton ostomies, joka oli ollut monen muunkin firman palveluksessa, kertoi että asiasta oli sovittu yhteisesti. Silloin vielä tälläisistä asioista sai vapaasti ostajat sopia. Oli ollut koolla puun ostajafirmojen palaveri, silloin oli vielä paljon ostajia ja Metsäliitto niiden mukana. Palaverissa oli sovittu hinnoittelumuutoksesta jolla ohjattaisiin voimakkaasti puukauppaa pois hankintakaupasta, pystykauppaan päin.
    Tämä siis tapahtui aikana, jolloin hakkuu oli kokonaan miestyötä ja ajossa oli vielä vahvasti hevonenkin mukana.
    Olisi mielenkiintoista tutkia puukauppatilastoja noilta ajoilta, että olisiko joku käänne näkyvissä.

    Tällä päätöksellä oli varmaan oma merkityksensä maaseudun autioitumisen vauhdittajana. Tosin se kehitys oli jo alkanut ja olisi toki jatkunut edelleen ilmankin tuota päätöstä.
    Osin juuri tuo maaltapako ja metsänomistajakunnan muuttuminen olisi kyllä sekin saanut aikaan huomattavaa siirtymää pystykauppoihin päin. Metsätyön koneellistuminen oli sitten se joka taas käänsi viisaria pystykaupan suuntaan.
    Voidaan vain arvailla olisiko koneellistumisessa ollut erilaisia piirteitä jos tuollaista yhteistä periaatepäätöstä ei olisi tehty.

    Valitettavasti voidaan todeta Lauri Vaaran ajatukset jo hiukan todellisuudelle vieraiksi, mitään voimakasta siirtymää hankintakaupan suuntaan ei ole odotettavissa.
    Toisaalta niin MHY:n kuin muidenkin korjuupalveluiden käytön lisääntyminen on puukauppaa tervehdyttävä piirre. Kyllä hinnoittelussa edelleen on vääristymää pystykauppaa suosivaan suuntaan. Toisaalta korjuupalvelujen, ostajalle vähätöiset, isohkot erät kiinnostavat niin että se tervehdyttää hinnoittelua.

    Terveisin: Korpituvan Taneli

    Timppa

    Aika yleisesti leimikolta lähtee puuta 5 eri firmalle.

    Jos myyn UPM:lle, niin firman omien tuotantolaitosten ohella kuusitukit saattavat mennä Metsäliiton Vilppulan sahalle ja parrut yksityiselle Multian sahalle, mänty- ja koivukuidut Äänekoskelle ja energiapuu johonkin polttolaitokseen.

    Jos taas Versowoodille, niin koivutukit menevät jollekin vaneritehtaalle, kuitua kahteen paikkaan ja energiaa polttoon. Ostaja ohjaa mäntytukkinsa Hankasalmelle, mäntypylväät Vierumäelle ja kuusitukit Mikkeliin.

    Kyllä tämä puukauppa on todella sellainen palapeli, että ainoa järkevä tapa on nykyinen. Enkä ole katkonnoissakaan mitään ihmeellisiä epäkohtia huomannut vaikka olen jatkuvasti verrannut eri toimijoiden tukkiprosentteja. Ainoa selvä ero on se, että sahat ottavat tyvitukkeja, jotka eivät täytä laatuvaatimuksia suoruuden osalta. Jos itse möisin, niin taitaisivat joutua raakkikasaan.

    Korpituvan Taneli

    Juuri tuo sahojen oman hakkuun väljemmät mitta- ja laatu kriteerit ohjaavat myymään pystyyn sahoille, jos vain tukin ja pikkutukin osuus on niin suuri että yleenä tarjoavat. Sitten ne maksavat vielä kuidustakin kilpailukykyisen hinnan.

    Terveisin: Korpituvan Taneli

    jees h-valta

    Se Tanelin ”kilpailukykyinen” kuidun hinta näytti ainakin tuossa sähkölinjojen reunatyömaalla tarkoittavan juuri senvertaa että voi lykätä kaikki kuidun sekaisin eli polttoon matkasivat. Se vain oikeassa elämässä ei tarkoita mitään kilpailukykyistä vaan ”maksetaan jotain” hintaa.

    Timppa

    Samaa mieltä Tanelin ja eri mieltä Jessen kanssa sahojen maksamasta kuidun hinnasta. Samoilla lukemilla kuin kuidun käyttäjillä poislukien MG, jolla ”kanta-asiakashinnat”.

    MJO

    Jos suomessa on jokin asia paremmin kuin muualla. Sekin pitäisi purkaa?

    Jos pystykauppa on huonompi, niin halukkaat saa myydä hankintanakin.

    jees h-valta

    MJO:n linjoilla. Ei aivan kaikkea hyvää tarvitse pilata vain siksi että joillekkin se vain on liian hyvä.

    Korpituvan Taneli

    Jees, tarkoitin että sahat maksavat kuidusta enemmän kuin nämä kaksi iloista sellurosvoa, jotka täällä suvaitsevat sitä ostaa.

    Terveisin: Korpituvan Taneli

Esillä 10 vastausta, 11 - 20 (kaikkiaan 106)