Onko keskustelufoorumissa niin puupäitä, etteivät osaa antaa ”suorittavalle portaalle” tässä ketjussa täyttä viittä pistettä? Kannattaa unohtaa se taivaanrannan maalaaminen, että rankametästä saa kantorahatuloa. Kyllä se on kulua ollut ja tulee olemaankin. Itse hakkaan klapeiksi ja sillä saa kulut peittoon. Ei millään muulla.
Mutta mulla on metät kunnossa. Sinne voi tilata moton jos tykkää. Tai hinta on kohdallaan. Tai muuten on auton vaihto ajankohtainen.

Ranelle totean , että asioita toki sovitan , mutta työmaat eivät aina täytä niitä ehtoja , jotka urakoitsijan ja metsäyhtiön välillä tehdään . Jos poikkema on kovin suuri , on luonnollista , että työ voi jäädä pahastikin kesken .

Risukon kiilaaminen paremman hakkuukuvion kylkiäisiksi on aina riski .Se todellakin voi jäädä tekemättä . On valitettvaa , jos ostotoimihenkilö ei tohdi sanoa tätä asiakkaalle suoraan . Tästä tilanteesta tulisi pästä eroon ja selkiyttää toimintatavat niin , että töiden keskeyttämiseen ei tarvitse turvauta . Tapaus ”Jesse” on oiva esimerkki siitä , kuinka asiat voivat mennä nutullen sen takia , että työmaa on ihan jotain muuta , kun urakointisopimus edellyttää.

Omissa kommenetissani en ole ollut kieltäytymässä kantokäsittelyn suorittamisesta . Sen olen todennut , että yrittäjille tehdyn kyselyn perusteella kyseisen toiminnan aiheuttamista todellisista kuluista korvatan vain kolmannes eli se määrä , jolla valtio työmuotoa tukee.

Tuntikorvaus ei suinkaan ole uusi asia . Yritys , jossa työskentelen , urakoi kahdelle asiakkaalle . Toisella niistä tuntikorvaus on käytössä . Energiapuutyömailla aikaperustaista veloitusta käytetään yleisemmin. Se myös näkyy selvästi leimikkorakenteessa. Risukoita ei korjuuohjelmissa ole . .
En tiedä onko sattumaa , mutta asiakas , jolla tuntikorvaus on yleisemmin käytössä , teettää energiapuutakin . Tämän toisen asiakkan kohdalla energiapuuta ei hakata toistaiseksi lainkaan .

Niinpä,tuo ettei raivaamattomia leimikoita tarvitse tehdä on jo vanha ”uutinen”.Ei siis mitään uutta ja outoa puun myyjille.
Mutta outoa on se miksi raivaamattomien leimikoiden teon vaikeutta pitää täällä kuitenkin pillittää jatkuvasti,vaikka niitä ei tehdä tarvitsekaan?Ja vielä oudompaa on se miksi kasvatushakkuiden korjuujälki kuitenkin tutkimuksissa huononee vuosi vuodelta?

Suorittavalla vain tuntuu olevan aivan oma ohjeistuksnsa ja juridiikkansa. Kauppasopimus on vahva paperi myös juridisesti joten sinne lakitupaan mentäessä metsänomistaja on aina vahvoilla. JOS kauppasopimus ei edellytä raivausta on siitä turha metsänomistajalle itkeä. Näin vain vielä kerran kertauksena jo lukuisiin aiempiinkin. Mielipidetasolla tietty aivan sama mitä täällä mielipidepalstalla kirjoitellaan mutta jos juridiikkaan vedotaan on silloin pareen ottaa siitä selvää.

Rane : ”… miksi kasvatushakkuiden korjuujälki kuitenkin tutkimuksissa huononee vuosi vuodelta?”

Korjuujälki on huonontunut juuri siksi , että jotkut markkinoivat energiapuun hakkuita siten , että leimikoita ei olisi tarvinnut raivata . Tulokset näkyvät korjuuvaurioiden lisääntymisenä . Ne tosin ovat alkaneet pikkuhiljaa vähetä , kun energialeimikotkin on raivattu . Vielä pienempiin korjuuvaurioihin päästään , kun kemeravetoiset ”keppisulkeiset ” loppuvat viimeistään ensi keväänä kokonaan.
Muutaman viime vuoden kosteahkolla korjuuolosuhteillakin on osansa asiaan .
..edelleen Ranelle…
Minä puolestaan ihmettelen , miksi niitä raivaamattomia tai nimellisraivattuja kohteita yleensä tarjotaan , jos niiden huono menekki on tiedossa . Niille toki voi yrittää tehdä jotakin jo ennen puukauppoja . Esimerkiksi tänään olisi ollut huono hetki havahtua raivauksen tarpeeseen moton tulllessa työmaalle ja ryhtyä juoksemaan kilpaa raivaussahaa päristellen moton kanssa 32 asteen helteessä. No eihän lämpö luita riko Sama temppu on tehty talvella 60 sentin hangessa lumikengillä. Pakkastakin oli tuolloin tarpeeksi . 30 astetta ! : )