Laitetaan motolle tuntitaksaksi 100 €, niin lienee ennakkoraivauskin onnistuvan. Ongelmana vain se, että metsurityönä tehtävä raivaus tulee huomattavasti edullisemmaksi. Kysymys ei liene se etteikö raivausta voisi motolla tehdä, vaan se, että taitaa olla turhan kallis työväline ennakkoraivaukseen. Mietitään, että työntekijän tuntipalkka on sama, toisella työkoneena raivuri ja toisella moto, on pääomakustannukset pikkuisen eri luokkaa, vai mitä olette mieltä?

Kyllähän minäkin olen TÄLLÄ HETKELLÄ sitä mieltä ettei ennakkoraivauksessa ole oikein kunnollista taloudellista vaihtoehtoa raivauissahalle, mutta teknisiä vaihtoehtoja kyllä on ja lisää on kehitteillä.
Onhan sitä koneraivausta toki tehtykin jo mittavia määriä. Lienee jo kymmenen vuotta siitä kun ystävämme T.Pihlaja aloitteli niitä hommia ja ainakin muutaman vuoden elätti itsensä niillä töin.

Kehitys menee eteenpäin ja joskus jopa taakseppäin, mutta se on varmaa ettei raivaussaha jää raivauksen viimeiseksi sanaksi, vaikka se taatusti, ainakin osittaisena keinona, on käytössä vielä vuosikymmeniä. Eihän käsityökalutkaan ole kokonaan raivauksesta hävinneet. Esim raivausveitsi on edelleen kilpailukykyinen raivaussahan kanssa varhaisperkauksessa. Eikä vesuritkaan ole kaikki vielä käytönpuutteeseen ruostuneet. Tanelin 60-luvun raskaat kahdenkäden vesurit toki ovat orrella ja pysyvät siellä, mutta niillä kaadettiinkin aikanaan koivuja aina 10 senttiseen saakka.

Kehityksen suuntia on vain vähän vaikea arvioida. Emme siis tiedä mitkä nykyisistä teknisistä kehitelmistä tälläkin alalla saavuttavat sen tason että niistä on myös taloudellisiksi ratkaisuiksi. Joskus on käynyt jopa niin että joku tekninen ratkaisu etenee vauhdilla, vaikka se ei ole oikein taloudellinenkaan. Ihmisen luontainen laiskuus saattaa silloin knnustaa ratkaisua sen taloudellisista puutteista huolimatta. Tälläistä kehitystä on ollut raivauksessakin nähtävissä, raivaussaha on syrjäyttänyt joskus käsityökalut silloinkin kun se on ollut kokonaistaloudellisesti hölmöä.

Terveisin: Korpituvan Taneli

Jesse on oikeilla jäljillä. Kaivoksissahan jo koneet tekee hommia etäohjattuna. Sama käyttäjä voi ohjata vaikka netin kautta useita koneita. Miksei metsissäkin. Kun konenäkö kehittyy, niin metsäkoneet voivat tehdä yötä päivää itsenäisesti hommia. Puukaupan teon jälkeen puutkin ovat jo seuraavana päivänä lanssilla ja rahat kuukauden päästä tilillä. Ehkä myös käytettykin.

Taas eksyttiin risukoon haaveilemaan mahdottomia , mutta palataan aiheeseen….

Puuston järeyteen ja laatuun perustuva hinnoittelu olisi tervetullut uudistus . Tämä selkeyttäisi myös puunkasvatuksen tavoitteita . Mitä järeämpi ja laadukkaampi runko , sen parempi hinta . Tämä tosin ei tiedä hyvää risukkotalouden harrastelijoille , mutta oikeille puuntuottajille uudistus merkitsisi oikeudenmukaisempaa kohtelua puukaupoissa.

Tämä sama malli toimi hyvin maatalouden puolella tapahtuvassa naudanlihantuotannossa . Selkeät porkkanat naudan painon kasvun mukaan ja laatutarkistukset hintaan lihan koostumuksen perusteella saivat toimintaan tarvittavaa tehoa . Eläimiä ei kuskattu teuraaksi keskenkasvusena ja eläinten oikean ravinnon tarjoamisesta palkittiin laatulisillä . Metsäpuolella palkkioita on maksettu sitä enemmän , mitä heikommin homma on saatu onnistumaan .Tätä muuten lakikin edellyttää , jos sitä oikein tulkitaan . Onnistuneen puunkasvatuksen kuluihin ei kemeroita ole ollut mahdollista käyttää.(pl tiet ja ojat ).

Ihmettelen suuresti edeltävissä kommenetissa esiintynyttä kielteisyyttä sitä kohtaan , että JOKU IHAN OIKEASTI käy leimikolla , tutustuu puustoon ja korjuuteknisiin asioihin ja samalla tekee tarvittavan leimikkopaketin vamiiksi asti . Tämä jos mikä säästää kustannuksia . Korjuutekniset ongelmatkin on huomattavasti helpompi hoitaa kuntoon suunnitteluvaiheessa verrattuna tilanteeseen jossa työt on jo aloitettu vain ”varmojen puheiden ” perusteella. Pelkästään metsäsuunnitelmasta haalittu päivittämätön tieto ei läheskään aina anna riittävää informaatiota leimikosta ja sen olosuhteista.

Puun takaa:
Nykyään on iäkkäiden metsänomistajien palveluiksi tarjolla paljon apua ja neuvontaa sitä halutessa. Se on tärkeää väestön ikääntyessä. Silti näkisin paremmaksi vaihtoehdoksi sukupolvenvaihdoksen tai jopa metsien myynnin kuin ”väkisin” hoitamisen. Toki ymmärrän tunnesiteet, jotka saattavat estää metsän myynnin ulkopuolisille. Sitten aikoinaan toivon itsekin jatkajan löytyvän suvusta.

Tämä katkontauudistus olisi todella tervetullut. Se korostaa metsistä huolehtimisen merkitystä. Lisäksi se mahdollistaa esimerkiksi paremmat toimintaedellytykset laadukkaan rakennuspuun kannattavaan kasvatukseen. Jos tämä systeemi lähtisi kunnolla lentoon, niin kaikkein arvokkaimmat ja järeimmät tyvet olisi mahdollista saada samalla pystykaupalla erikoispuuksi. Toisaalta kuitua tarvitsevat isot firmat eivät tulisi tyytymään pelkkään kuidun ostajan rooliin, vaan ne vaativat koko kaupan väkisin itselleen.