Tuolla paloja käsiteltiinkin jo mutta vahvistusta olettamillemme (mehänpoika ja jhv) että pienet tilakoot ja sekametsien suosinta auttavat suurpalojen ennaltaehkäisyssä. Tästä mm. Satakunnan Kansa-lehti juuri viikonloppuna. Ja tämä tilakoon pienuus saattaa myös merkittävästi vähentää laajoja metsätuhoja jotka aiheutuvat esim. kirjanpainaja-yms. ötököistä. Joten tämä nyt alkuun aihetta sivuten.

Toisaalta logistiikka voi kehittyä siten, että hyvinkin pienet määrät eri puutavaralajeja voidaan ottaa talteen ja koota yhteen keskusvarastopaikoilla. Jollakin ostajalla voi olla kilpailuetuna se, että ostaa kaikki puutavaralajit määristä riippumatta.

Muuten olen sitä mieltä, että valtiovallan ei pidä sotkeentua puun katkontaan.

Metsää kasvatettaessa kannattaa otta huomioon tehokkuuden vaatimuksen kasvaminen tulevaisuudessa . Valmistettavien tavaralajien määrä mitä todennäköisimmin vähenee pienillä leimikoilla ja tietyn tavaralajin vähimmäiskertymän raja nousee ylemmäs .

Tämä tarkoittaa ainakin sitä , että ensiharvennusten yhdistelmäkorjuu tulee jäämään historiaan . Palstalta hakataan joko kuitua tai energiaa , ei molempia . Myös leimikon vähäinen tukki- tai pikkutukkiosuus voi vähimmäisrajojen korottamisen vuoksi siirtyä kokonaan halvemman tavaralajin luokkaan . Tätä ongelmaa voi toki yrittää pienentää tekemällä enemmän yhteistyötä naapureiden kesken puukaupoissa .

Taimikoita perustettaessa ja hoidettaessa on syytä myös huomioida , että kovin montaa puulajia ei kannata kasvattaa ainakaan pienillä kuvioilla . Kolmen puulajin sekametsä ja pieni kuviokoko voi olla hankala yhdistelmä puukauppoja suunniteltaessa. Varsinkin , jos kyseessä on ensiharvennus . Tilanten toki voi pelastaa se , että kaikki laitetaan energiaksi , mutta tili voi näin menetellen jäädä laihaksi . Pienillä kuvioilla kannattanee kasvattaa vain yhtä puulajia . Isommille mahtuu toki useampaakin lajia . Pääasia , että puulajikohtaista kertymää on riittävästi.

Tuo on taas tätä suorittavan hyvin tarkoitushakuista mustamaalausta.
Kyllä Vanhasen aikanaan masinoima veronhuojennus oli tuntuva ja järkevä tapa piristää puukauppaa. Se vain kostautui vasta niiden ohi mentyä kun metsänomistajat odottivat että koska siirrytään ”pääruokaan”. Kemera on myös osaltaan huimasti parantanut metsien hoidon tasoa. Sitä on aivan turha mustamaalata. Ja se tulee jatkumaan kuten eilisistäkin lehdistä saimme lukea. Tulevaisuus on bion ja muut on vain ”kevytlevitteitä” sen rinnalla.

#”Mahtaako suorittava noita puulajeja innolla väheksyessään edes tietää että hänkin tiettävästi palvelee firmaa joka ostaa lähes kaikkia kaupallisia puulajeja?”#

Eri tavaralajeja toki ostetaan , mutta ei varmasti ihan kaikkia samalta leimikolta . Puulajeista haapa on ollut hakkuuohjelmissani yhden käden sormin laskettavissa esim . viime vuoden kauppoja tarkasteltaessa.

Enimmillään olen hakannut 14:ää eri tavaralajia samalta leimikolta yhdelle listalle . Leimikon koko oli tuolloin kymmeniä hehtaareita . Nykyään yhdeltä leimikolta korjattavat tavaralajit ovat vähentyneet huomattavasti lajikohtaisten minimierävaatimusten takia . Toisaalta esim. pikkutukit unohdetaan kevään korvalla kokonaan tekolistalta, koska niitä otetan vastaan rajoitetusti kesäaikaan.

Yhdistelmäkorjuuta on arvosteltu voimakkaasti siitä syystä , että varsinkin ensiharvennuksilla kertymät tavaralajia kohden jäävät liian vähäisiksi . Pienet , ”isännättömät”, vuosikausia teiden varsilla lojuvat energiapuukasat ovat tästä esimerkkeinä . Pahimmassa tapauksessa ne lahoavat paikoilleen , kun kenenkään ei kannata hakettaa kovin vaatimatonta kasaa. Pieniltä kohteilta siis joko kuitua tai energiaa , mutta ei molempia.