Aloittajan esityksestä saa käsityksen, että alue on n 3.5 ha. Lisäksi moto hakkaa alueesta ensin n hehtaarin. Loput pitäisi kaataa moottorisahalla. Ei minusta mahdoton urakka. Senhän voi aloittaa soiron siitä päästä, jonka moto on hakannut ja edetä etäällä samaan suuntaan kuin moto. Hommaa voi jatkaa moton siirtyessä muualle ja vielä moton palattuakin jonkin aikaa. Kaikkiaan noin 4-5 pv. Ehkä osan puista voi kaataa jo ennakkoon.

Jos ojan yli ei pääse, niin kuten edellä esitettiin, jos hakattava sarka on maksimissaan 20 metriä ja puut vähintään kuitupuukoossa, niiden latva ylettää ronkkimisetäisyydelle kun kaataa ojaa kohti. Jättäisin tapaturmariskin vuoksi kaatourakan ammattilaisille. Heitä saa vaikka mhy:stä ellei muuten tiedä mistä löytää.

Jos on sitten itse apumiehenä vaikka paksuimpien puiden oksia karsimassa, niin oppii kaatotekniikan ammattilaiselta itse teossa. Ja voi itse kaataa ne kuitukokoiset.

Olin metsäharjoitteluaikana metrisessä hangessa Siuntiossa vänkärinaisena. Lumen lapiointi puun tyveltä lisää kummasti suoritusaikaa. Sitä ei voi oikein jättää tekemättäkään: jos lumen alla on esteitä joihin kupsahtaa niin voi teloa itsensä.

Onko ammattinmiehelle maksettu saunomisesta savotalla kuten tovereille tehtaalla. Se on damaticin naputtelu hikisempää työtä kuin puunkaato metsässä.

Ranen linjoilla. Kyllä tuosta selviää. Ite jouduin muutama vuosi sitten tienteon edeltä puustoa kaatamaan kesän kuumimpaan aikaan. Isoja mäntyjä ja kuusia kolmen turvemaasaran päätyt tieosuuden mitalta. Siinä meinasi viimeisten kanssa alkaa jo virta loppua kun kaivuri hengitti ojan toisella puolen ”niskaan”. Varmaan kymmenkunta tankillista Stihlin 200:n kanssa jatkuvaa sahausta ja katkomista. Paljon ei karsia tarvinnut kun puut laitettiin pohjaan kovikkeeksi mutta hiukan sitäkin että sai käsiteltyä kauhalla. Melkoinen oli olo jo puolilta päivin kun aamupäivä oli pakko ottaa nopeasti irtiottoa kaivurista. Senjälkeen vasta voi paussata ja juoda. Illalla kotiin ajelusta ei todella voi sanoa että oli liikenneturvallista. Hyvä kun tolkku joinkuin säilyi. Ihmisestä irtoaa kun ei ajattele mitään muuta kuin että nyt kaadan tuon ja seuraavaksi tuon ja katsoo vain hiukan kaadon suuntaa. Alkuun kaivurikin oli vielä yltämisetäisyydellä. Aika luottava kaivuumies kun jatkoi vain hommia rummunteon merkeissä vaikka puuta kaatui melkein vieressä.

Onhan toki tapahtumia ja ainesta kyllä enemmältikin. Jostain syystä minulla vain on sellainen tunne että minulle sattuu ja tapahtuu vaikka ei aina niin huvittaisikaan. Tuokin reissu tuli viikoloppua vastaan möksälle Jaalaan tietona ettei saatu ketään metsuria kaatohommiin kun kaikki sattui olemaan lomilla. Ei muuta kuin ensin sunnuntaina kotiin vaikka lomalla olisi kyllä oltu ja voitu olla hiukan alkuviikkoakin. Maanantaiaamusti lähtö oli todella aikaisin kun ne per…een konehemmot on sellaisia aamupöhkijöitä. Tuo oli silloin pohjois-satakunnan palstalla eli ensin reilu tunnin ajomatkakin vielä. Eikä se meno mittään mutta se paluu. Ei uskalla paljon kertoa. Tietotaso siitä aika hatara. Eipä olisi tänä iltanakan haluttanu hirviä ajaa ulos taimikosta mutta ne olivat päättäneet ettei vajaan parinviikon per..een kovan flunssan sairastelu saa haitata ulkoilua. Meinasi vain henki loppua. Ei palkeet vielä oikeen toiminu. Par päivää sitten oli vielä kuumepiikki jossa nousi 38,2, sen jälkeen otin Buranaa ja siihen alkoi viimein paranemiskehitys. Joulun kokoontumisten satoa.