<<<Palkkataso on vain osa tuotteiden kilpailukyvystä. Väittäisin palkkatasoa suuremmassa roolissa olevan tuotteiden innovatiivisuuden ja jalostusasteen.<<<

Innovatiivisuus, jalostusaste, infrastuktuuri, koulutus, vähäinen korruptio ovat ei konkreettisia kilpailutekijöitä palkkatason lisäksi, mutta kun vertaa Suomea Saksaan ja Ruotsiin, niin ollaan niistäkin oltu jäljessä innovatiivisuudessa ja jalostusasteessa aina. Kyllä Suomi on ollut näissä tekijöissä aina vuosia jäjessä tärkkeimpiä kilpailijamaita ja on tulevaisuudessakin, sillä turkimusrahaa Suomessa on aina vähemmin kuin isommissa teollisuusmaissa.
Eli jo heikompi innovatiivisuus ja jalostusaste kilpailijamaihin nähden edellyttää, että palkkatason on oltava Suomessa vastaavasti alempi.

Esitan Kurjelle vastakysymyksen: Kenen selkanahasta ne suurten ikaluokkien elakkeet revitaan? Kenelta on helpoin ottaa?

Sote ja koulutus on menot on karanneet käsistä, molempia vähennetään radikaalisti. Yritysten pääomatulot virtaa ulkomaille, ne ei paljon tuota kassavirtaa paisuta.
Ainoa on tavallinen duunari joka maksaa nuo verot mukisematta, yritykset kiertää tuota maksuosuuttaan surutta.

Mietipä nelihenkisen lapsiperheen asemaa päivä- ja terveydenhoitoineen.

Kyllä puunkin hintakehitykseen vaikuttaa yritysjohdon palkitseminen. Pelataan varman päällee vuodesta toiseen, jolloin tärkeät, aluksi huonosti tuottavat, kehitysinvestoinnit jäävät tekemättä, jotta voitaisiin saada näytettyä bonuksien saamiseksi tärkeää tulosta. Ongelma korostuu aloilla, joissa ei ole luontaista kasvupotentiaalia, esim metsäteollisuus.

Jos kaikki ”ylipalkat” bonuksineen olisi käytetty tuotekehitykseen, tilane olisi luultavasti selvästi parempi. Jos lisäksi muutenkin oli panostettu lisää tutkimukseen vaikka lyhytaikaisen tulospudotuksen uhallakin, tilanne olisi entistä parempi. Nyt kuitenkin potkitaan pellolle osaavaa työvoimaa, jonka varaan voitaisiin perustaa kuinka vaativaa teollisuutta. Ja johtajien palkat jatkavat vaan nousuaan.

Oleellinen tekijä olisi johtamisasenteiden muutos. Siinä johtajien tehtävä on näyttää esimerkkiä. Lähdetään todella hakemaan uusia markkinoita ja tuotteita. Luovutaan korkeista palkoista ja bonuksista.

Hesarissa oli juuri Jyrki Iivosen mainio kirjoitus siitä, kuinka sekä UPM että StoraEnso näyttävät pitävän sahateollisuutta ”pakkopullana” jonka avulla lähinnä tuetaan kemiallista metsäteollisuutta. Siis vaikka sahatavaralla näyttäisi olevan vakaat markkinat, pyritään sahausta vähentämään. Surullista, että tälläkin tavalla Suomen kauppatasetta heikennetään. Jos täällä sahattaisiin enemmän, niin samalla saataisiin kuitupuutakin enemmän, mikä se merkitsisi pienempää tuontipuutarvetta.

Puun hinta varmaankin joustaa. Tilanne on kuitenkin metsänomistajan kannalta parempi, koska harvoilla toimeentulo on sen metsän varassa. Kun vastaavasti normaali palkanansaitsija saattaa menettää koko tulevaisuutensa.

Jos siis tuotantoa olisi enemmän, niin yritysten kiinteät kustannukset tuotettua yksikköä kohtaan alenisivat, mikä merkitsisi kilpailukyvyn ja maksukyvyn paranemista. Nyt näytetään kulkevan päinvastaiseen suuntaan.

Eikös nyt ole puhuttu mediassa liittymistä eurobondiin?
Eräänlainen yhteisvastuullisuus euroalueen veloista.
Mikäli joku jäsenvaltio esmes Saksa maksaa Suomen velat
siirtyy määräämisoikeus tällöin Saksalle?
Uskon että vieras isäntä ,jonka ei tarvitse ajatella politiikkaa
vaan ainoastaan käyttää kalkumalaattoria löytää omansa ja siihen päälle vähän vaivanpalkkaa hyvinkin helposti.
Pikkupankit ovat rähmällään hetken päästä ja kaikki suuri on kaunista.
Korkotaso tulee olemaan vuosikymmenen – parikin alhaalla.
Tämä heikentää pankkien vakavaraisuutta.
On myös väläytelty sijoittajien vastuusta – tarkoittaa sitä että mikäli rahaa jaetaan avokätisesti ympäri ämpäri ,voi olla että niitä ei koskaan saa takaisin – ei korkoja ,eikä pääomaa.

Metsäyhtiöt tuovat jokatapauksessa puuta Venäjältä. Jos sitä tuotaisiin vain huippu vuosina, niin sitä ei ehkäpä olisi edes saatavilla enää silloin..