Tolopainen: Eihän sitä metsänomistajien yritystoimintaa mikään rajoitakaan muut, kuin teollisuus siellä meittin metsässä. Että pitäisi alkaa tekemään tarjouksia omista puistaan, toimittamaan suoraan tehtaalle, jatkojalostamaan tai viemään ulkomaille. Sehän tiedetään, että teollisuus rajoittaa ja että teollisuudelle metsänomistajien puuntoimituspalvelut eivät kelpaa.

Jätkä: Voithan sinä viisastella erilaisilla kuluttajan kustannuksilla, mutta korjuun kustannukset maksaa metsänomistaja. Ne vähennetään puun bruttohinnasta, tehdashinnasta. Voivat olla myös puun hankintakustannuksia tai jalostuskustannuksia, jos tarkoitat puun jalostamista metsässä.

Jovainin henkilökohtaisessa tietokoneessa on väärä ohjelma, se pitäisi ohjelmoida uudestaan teollisuusmyönteiseksi. Metsäteollisuus tuottaa liikevaihtoa 45mrd€ ja verotuloja 4mrd€. Ilman metsäteollisuutta autoilijoiden verot nousee 50%  tai tuloverot saman verran. Metsänomistajat saavat kantorahatuloja 2mrd.

Jovainin asia menisi paremmin ymmärrykseen, jos terminologiaa käytettäisiin oikein. Esim. metsänomistaja ei pystykaupassa maksa nyt korjuun kustannuksia, vaan tehdashinnasta vähennetään mm. korjuun kustannukset ja metsänomistajalle jää sitten lopussa mitä jää. Elikkä vähän toki jää hännänhuipulle.

Uskon kyllä, että metsäalalla toimivat ymmärtävät hyvinkin Jovainin pointteja, mutta koska terminologia ja ajatus välillä heittävät, niin läpällä on hyvä heittää takaisin mitä sattuu.

Mutta sekin pitäisi ottaa tosiasiana, ettei metsäteollisuutta kiinnosta operoida tehtaalla kymmenien, satojen tai tuhansien metsänomistajien kanssa. Johan sen näkee millainen puun vastaanoton infra ja aikataulutukset ovat. Tehtaalle tulee juuri oikea määrä autoja juuri oikeassa aikaikkunassa.

Toimituspuuta voi viedä vaikka Ruotsiin. Avainsanoja ovat yhteistyö, yhteismyynnit, vientiosuuskunta, vientiyhtiö yms.. Seurasin työurani alussa jonkin verran vierestä näitä maaseudun miesten yhteistoimituksia vientikaupassa ja saldona oli, että isännät kusivat omiin housuihinsa. Maine meinasi mennä viejiltä pilalle, koska raaka-ainepää tökki pahasti. Lehmää piti vetää tissistä ja hirvenmetsästys ajoi aina vientikaupan ohi. Ainakin tuolloin arvomaailma oli vientiasiakasta kohtaan aivan pielessä. Asiakas oli iso ja ulkomainen. Siitä ei tarvitse välittää, mitä asiakas ajattelee. Pääasia oli, että hirviporukassa on kiva viettää aikaa. Välillä oli kyse myös muustakin kuin pelkästä kuitupuukaupasta (mm. kuitu, tukki, erikoispuut ja yksinkertaiset työstöt).

Olen muuten myynyt kuitupuuta myös suomalaisille sellutehtaille, mutta kuorittuna, haketettuna ja seulottuna. Niihin hakelasteihin ei tulisi mieleenkään ottaa mitä tahansa ja miten tahansa haketettua tavaraa. Sellutehtailla kun on sen verran ankarat ostohakkeen laatuvaatimukset.

Metsää ei ole edelleenkään pakko omistaa tai myydä puuta. Metsäyhtiöiden osakkeet ovat kaikille ostettavissa ihan julkisen  kaupankäynnin kohteita. Jos tuntuu, että metsäyhtiö vie liian suuren osan, niin ostaa osakkeita ja pääsee itsekin ”riistäjäksi”. Mikä tässä on niin vaikeaa.

”Terminologiasta on syytä huomauttaa…” On huomautettu moneenkin kertaan (isännätön raha, klusterin korruptio…)

”Puutavarayhtiöt korjaavat puuta isännättömällä puunmyyjän rahalla ilman kustannusvastuuta. Todetaan muuan tutkimuksessa…” Niin.sellaisissa lappusissa jotka eivät taida painaa arki-elämässä kiukaan sytytyksen vertaa?! Niin kaukana on teoria ja käytäntö.