Siinäpä ihmettelet. Kun olet kyllätynyt sitä ihmettelemään, niin seuraava ihmettelysi aihe voisi olla vaikkapa se, että kanan paskassa on osa mustaa ja osa on valkoista. Mitä ainetta on se valkoinen tavara?

Kai senkin tuumimiseen saat kulumaan muutaman vuoden.

Sehän olisi aika erikoista, jos myy puut pystykaupalla olis vielä osapuoli korjussa, jonka vastuulla korjuu tehtäisiin, eli raakit menisi metsänomistajan piikkiin. Koita nyt Jovain vain tunnustaa, että et pysty kilpailemaan urakoitsijoiden kanssa korjuunhinnasta koskaan, heillä on iso pelikenttä, jossa toimia ja tehokkaimmat koneet mitä maailmasta löytyy. Ruotsissa ei puusta makseta enemmän, vaan vähemmän kuin Suomessa, heillä on ollut etunaan heikko kruunu. Suomessa  vahva euro  haittasi osaltaan vientiä pitkään, vasta kikyn myötä kustannuksia saatiin alaspäin ja vienti vetämään. Ilman euroa, täällä olisi devalvoitu.  Nykyisin on pakko pitää palkat ja hinnat kurissa, vain lyhyita piikkejä tukin hinnassa voidaan nähdä, mutta aika nopeasti palataan perustasolle. Kun ei ole omaa valuuttaa on pakko toimia niin että kustannukset pysyvät kurissa, tai se kostautuu vinetitulojen menetyksenä ja kestävyysvajeena. Venäjällä on halpaa puuta käytännössä rajattomasti, samoin tropiikissa, kun se siellä kasvaa paljon nopeammin kuin täällä.

Meillä on kova  halu hinnoitella itsemme ulos vientimarkkinoilta, jos täällä tukista maksetaan liikaa, tuotteita ei saada myytyä kannattavalla hinnalla ja jos joku toiminta ei kannata se lopetetaan tai on pakko lopettaa. Yritykset eivät saa painaa rahaa, kaikki raha tulee tuotteiden myynnistä, ei puunmyyjiltä. Jos puunostajat saisivat rahaa metsänomistajilta, heidän ei tarvitsisi markkinoida tuotteitaan. Suomessa minkään yrityksen ei tarvitse jakaa julkisesti taloustietojaan, paitsi pörssiyhtiöiden mutta nekin esittävät vain yrityksen taloudellisen tuloksen ei yksityiskohtia.

Jovain haluaisi päästä koneurakoitsijaksi ilman kilpailua ja sitoutumista siihen millä hinnalla hän korjuun tekisi. Eli ei halua avointa kilpailua puunkorjuusta.

Pari viikkoa sitten juttelin Ruotsalaisen yksityis metsänomistajan kanssa sattumalta ruotsinlaivalla, herra omisti 260ha metsää keski-ruotsissa. Hän haluaisi ehdottomasti ja heti samanlaisen systeemin kun meillä on, syinä se että hänen mukaansa saamme parempaa hintaa puista kun he, korjuuyrittäjät kuulemma vetää kaiken mahdollisen kruunun välistä mitä saavat ja sanoi että kartellit jyrää..

Mikset haasta nykyisiä toimijoita, ala tekemään tarjouksia leimikoista. Niitä on myytävänä enemmän kuin on ostajia. Puutavaran  voi toimittaa suoraan tehtaille tai jatkojalostaa itse, myöskin vienti on sallittua. Mikään ei rajoita yritystoimintaa mesäalalla.

Kyllä Joovaanin hihnan täytyy luistaa rajusti, ellei se ole jo pois siivan päältä.

Kun ei tajua, kuka maksaa puuraaka-aineen, hankintakustannukset, jalostuskustannukset ja myyntiorganisaation kustannukset.

Voin taas kerran kertoa salaisuuden: KULUTTAJA ne maksaa. Ihan joka sentin ja verot päälle.

Joovaani ei ole koskaan käsittänyt tuota, eikä koskaan tule käsittämäänkään. Voisi käyttäytymistä verrata Jeessin ajatusmaailmaan, jossa siintää sähköauto, eikä sitä sieltä saa pois ennenkuin Jeessi on ensimmäisen sellaisen hankkinut ja aivan paskaksi todennut.

Joovaan uhoaa ja uhoaa, mutta toimintamalliaan hän ei pysty soveltamaan mitenkään. Kun hänellä ei ole omaa metsää, niin voisihan edes ostaa pystyyn jonkin kunnon leimikon – mielellään ensiharvennusta. Sitten tavalla tai toisella hankkia puut pois metsästä ja toimittaa ne teollisuuden käyttöön. Hommaa tietenkin hankaloittaa käteisvarojen puute, koska metsänomistaja haluaa etumaksua suht paljon, työ maksaa – samoin kuljetukset jne. Tilitystäkin saa odotella ainakin kuukauden, joten PA- tyypiltä ei homma kovin helposti onnistu. Toinen kauppa voikin olla jo huomattavasti vaikeampi sopia!